Elämästä ja kuolemasta
Marja-Leena Mikkola jatkaa venäläisen runouden suomentamista.
3
MIN
Kun William Shakespearen näytelmät suomennettiin uudestaan, Marja-Leena Mikkola sai tehtäväkseen Romeon ja Julian. Ehkä siksi, että riimit ja poljento tulevat hänelle kuin luonnostaan. Mikkola käänsi tragediaa läpi ”mustan ja vähälumisen talven, jossa Julian hahmo loisti kirkkaana lieskana”.
Romeon ja Julian uusi suomennos ilmestyi vuonna 2006. Marja-Leena Mikkola pitää sitä yhtenä uransa huippuhetkistä.
”Vanhat Shakespeare-käännökset olivat sellaisia, että näyttelijät eivät voineet enää esittää niitä luontevasti. Olen uudesta Romeosta ja Juliasta kauhean ylpeä. Tiedän, että se on hyvä, koska sitä on esitetty näyttämöllä ja näyttelijät ovat kiitelleet sitä.”
Näytelmän suomennos on yksi harvoista töistä, joista Mikkola on saanut kehujen lisäksi kunnollisen korvauksen. Ensin stipendi kustantajan rahastosta, sitten kirjoituspalkkio ja lopuksi puolet Kansallisteatterin esityspalkkiosta. Toinen puoli meni Shakespeare-säätiölle.
”Kun sain palkkion, soitin näytelmäkirjailijoiden liittoon ja sanoin, että tässä on tapahtunut joku virhe. He katsoivat asian ja sanoivat, että ihan oikein se on laskettu.”
marja-Leena Mikkolan (s. 1939) ura runouden kääntäjänä alkoi 1980-luvulla, kun hän suomensi Sylvia Plathista kertovan draaman Lahden kaupunginteatteriin. Näytelmä sisälsi Plathin runoja. Mikkola huomasi osaavansa suomentaa niitä.
Sen jälkeen Marja-Leena Mikkola on suomentanut monia Venäjän ”hopeakauden” runoilijoita: Anna Ahmatovaa, Osip Mandelštamia, Boris Pasternakia ja Marina Tsvetajevaa. Hopeakausi on vuoden 1917 vallankumousta edeltänyt ja sen jälkeen päättynyt jakso, jolloin kulttuuri kukoisti ja etsi uusia ilmaisutapoja.
”Venäläinen kirjallisuus on vaikuttanut koko maailmaan. Samoin musiikki, elokuva, teatteri ja kuvataide. Sodan ja vihan maailmassa on erityisesti korostettava kulttuurisia arvoja.”
Runoilijoiden elämä oli täynnä kärsimystä. Ahmatovaa ja Mandelstamia vainottiin. Mandelstam kuoli vuonna 1938 työleirillä lähellä Vladivostokia. Tsvetajeva teki itsemurhan pian toisen maailmansodan puhjettua.
”Kääntämieni runoilijoiden kohtalot ovat olleet julmia. Heille kirjoittamisessa oli kyse kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta.”
Marja-Leena Mikkola on suomentanut Plathin lisäksi muutakin englanninkielistä runoutta. Kaksi vuotta sitten ilmestyi laajennettu laitos walesilaisen Dylan Thomasin runoista. Balladi pitkäsäärisestä syötistä -kokoelman julkaisi kustannusliike Parkko. Suuret kustantajat ovat luopuneet runokäännösten julkaisemisesta lähes kokonaan.
”Joskus myös suuret kustantamot julkaisivat käännösrunoutta ja pitivät sitä tärkeänä”, Mikkola sanoo.
”Kokonaista kulttuurin alaa ei voi laskea kutsumustyötä tekevien pienten kustantamojen harteille.”
Runouden kääntämisen lisäksi Mikkola on kirjoittanut muun muassa novelleja, romaaneja, lastenkirjoja ja laululyriikkaa. 1960–1970-luvulla tekstejä sävelsi Kaj Chydenius.
Mikkolan ensimmäinen novellikokoelma Naisia ilmestyi 1962 ja voitti Kalevi Jäntin palkinnon. Hän oli käsikirjoittamassa Mikko Niskasen Käpy selän alla -elokuvaa (1966) ja sai työstään Jussi-patsaan.
Mikkolalle myönnettiin Suomi-palkinto vuonna 1999 ja Pro Finlandia 2017. Parhaillaan hän suomentaa laajempaa kokoelmaa Osip Mandelštamin runoista. Se ilmestyy ensi vuonna.
Marja-Leena Mikkola uskoo pystyvänsä jatkamaan työntekoa tanssimisen ansiosta. ”Olen tanssihullu. Harrastan yhä tanssia, nyt isoäitiryhmässä.”
Mikkola kuuluu työryhmään, joka valmistelee runo- ja musiikkiesityksen Huojuu elämän puu Kajaanin runoviikolle. Se sisältää suomalaista lyriikkaa sodasta ja rauhasta. Nimi tulee Katri Valan runosta toisen maailmansodan ajalta.
Valan, Elvi Sinervon ja Arvo Turtiaisen ohella mukana on uutta runoutta, kuten Olli Heikkosen ja Pauliina Haasjoen tekstejä.
”Olisi hienoa, jos sodan ja rauhan teema nähtäisiin edelleen arvokkaana”, Marja-Leena Mikkola sanoo.
”Maailman hahmottaminen runouden ja muun taiteen kautta on tärkeää. Kaikkea ei voi mitata rahassa ja määrässä.”
Kajaanin Runoviikko järjestetään 5.–9. heinäkuuta.
Lue myös: Tekstin talo haluaa olla kirjallisuuden nostatushuone