Hapertuva maailma
Naiseus, seksuaalisuus, ympäristötuho ja ilmastonmuutos ovat Margaret Atwoodin jo seitsemännelle vuosikymmennelle ulottuvan tuotannon peruspilareita. Ne ovat keskeisiä myös runokokoelmassa Kipeästi, joka ilmestyi alun perin 2020 nimellä Dearly. Atwood aloitti 1960-luvulla nimenomaan runoilijana. Hän on julkaissut 18 runokokoelmaa, joista kaksi on ilmestynyt tällä vuosituhannella. Suomeksi on aiemmin julkaistu kahden kokoelman yhteisnide Myös sinun nimesi (WSOY, 2001).
Atwoodin runot ovat paljon henkilökohtaisempia kuin hänen proosansa. Kipeästi-kokoelmassa tuotannon tuttuja teemoja kehystävät ikääntymistä, luopumista, surua, muistin menetystä ja kuolemaa käsittelevät runot, jotka sijoittuvat ensimmäiseen ja viimeiseen osioon. Teos on omistettu Graemelle, Atwoodin edesmenneelle puolisolle, joka sairasti dementiaa. Monet runot tuntuvat liittyvän suoraan pariskunnan viimeisiin yhteisiin vuosiin. Runoilijaminää mietityttää myös oma vanhenemisensa ja sen tuomat vääjäämättömät muutokset. Ruumiista tulee vankila, kun sormet eivät taivu napittamaan paitaa, ja korvat ovat turhat, kun niillä ei kuule.
”Jalat elävät omaa elämäänsä. / Pilkkaavat kenkämakuasi, / viis veisaavat kulkureiteistäsi ja kartoistasi.”
Kokoelmaa hallitsevat suru ja menetykset, mutta mukana on myös leikkisää elämänasennetta. Runo Kummituskissa muistelee dementoitunutta kissaa. Lempeän itseironisessa runossa Passit naureskellaan vanhoille kalansilmäisille kuville, vaikka hapertuva muisti pyyhkii matkoja mielestä.
