Mäiskis!

Elokuvaohjaaja Antti-Jussi Annila sai hetkeksi jalan Hollywoodin oven väliin. Paluu arkeen oli tyly.

Aku Louhimies
Teksti
Kalle Kinnunen
Kuvat
Marjo Tynkkynen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

A

lussa nainen esittää Nälkämaan laulua.

Ollaan Yhdysvaltojen suurlähetystön juhlissa Helsingissä, on 1950-luvun alku.

Kuulkaa korpeimme kuiskintaa…

Naisvakooja on hiipinyt toimistohuoneeseen avaamaan lukittua kaappia. Hänet huomataan. Nainen lyö miehen tainnoksiin itämaisilla taistelutaidoilla. Mäiskis!

Televisiosarjaa Nyrkki on kulunut noin kaksi minuuttia, kun se astuu tutusta näennäisestä historiallisuudesta toimintaelokuvan tyylilajiin. Tappelun äänet hukkuvat alakerran pianistin revittelyyn.

Ei Antti-Jussi Annila olisi kiinnostunutkaan käsikirjoituksesta, ellei se olisi ollut kreisi. Katri ja Kirsti Mannisen kirjoittamassa vakoojatrillerissä tosielämän seurapiirijulkkis Tabe Slioor on salainen agentti ja Helsingissä kamppaillaan ydinpommin piirustuksista. Ruumiita tulee Ullanlinnan varjoissa.

Nyrkki on röyhkeä sarja. Ei nyansseja vaan röyhkeyttä”, sarjasta valtaosan ohjannut Annila sanoo.

”Se oli vapauttavaa.”

Ennen Nyrkkiä Annilalta valmistui viimeksi elokuva Ikitie, joka voitti kuusi Jussia, mukaan lukien parhaan elokuvan ja ohjauksen palkinnot. Annilalta ei ole nähty juuri mitään, mikä sijoittuisi nyky-Suomeen. Häntä kiinnostaa draama, mutta myös irrottelu.

”Monessa tarjotussa suomalaisessa käsikirjoituksessa ei ole muuta vikaa kuin se, että ne ovat kamalan tylsiä.”

”Katsokaa Silta-sarjan ensimmäistä jaksoa. Alun 12 minuutissa tapahtuu enemmän kuin suomalaisen sarjan tunnin jaksossa. Saa olla monenlaista. Ei saa olla tylsä.”

Annala on ottanut tehdäkseen peräkkäin kaksi suurta sarjahanketta.

Nyrkkiä Annila ohjasi kuusi jaksoa kymmenestä: alkua sekä loppuhuipennuksen. Urakkaa jakoi Alli Haapasalo. Nyrkin jälkeen valmistuu vakava, terrorismista ja asekaupasta kertova Peacemaker, jonka kaikki kymmenen jaksoa Annila ohjasi.

Irina Björklund näyttelee rauhanneuvottelijaa, joka on aiemmin ollut Suomen ulkoministeri. Tapahtumat sijoittuvat Syyriaan, Turkkiin ja Espanjaan – vähän Helsinkiinkin.

Kansainvälinen on ollut myös Annilan ura. Tuskin kukaan muu suomalainen elokuva-ammattilainen on ollut niin monta kertaa aivan hilkulla tehdä Amerikan-läpimurron kuin hän.

 

Eräänä iltana syksyllä 2008 Annila vastasi puhelimeen. Soittaja oli Bob Weinstein. Bob ja hänen veljensä Harvey olivat Yhdysvaltojen tärkeimmät elokuvatuottajat.

Yhteyden Weinsteineihin oli alustanut Annilan ohjaama ja Iiro Küttnerin käsikirjoittama omalaatuinen pienen budjetin kauhuelokuva Sauna. Ville Virtanen ja Tommi Eronen esittivät veljeksiä, jotka kohtasivat omantuntonsa aaveita 1600-luvun Suomessa.

Joka vuosi eri maista nousee esiin uusia ohjaajalahjakkuuksia, usein juuri kummallisen persoonallisilla elokuvilla. Sauna huomattiin Toronton elokuvajuhlilta.

Weinstein imarteli Annilaa. Aluksi tuottaja haukkui työntekijänsä, jotka eivät olleet kertoneet hänelle Annilan vierailusta New Yorkissa paria viikkoa aiemmin.

Annila tiesi odottaa puhelua. Vaikka Weinsteinit tunnettiin Englantilaisen potilaan kaltaisista Oscar-elokuvista, heidän kahdesta tuotantotalostaan paremmin teki rahaa kauhuun, toimintaan ja fantasiaan keskittynyt Dimension. Yhtiö oli tarjonnut suomalaiselle käsikirjoitusta nimeltään Adrift.

Nyt Bob Weinstein halusi puhua hankkeesta, joten Annila esitteli ideoitaan 45 minuuttia.

”Sitten hän sanoi, että tällä selvä. Brilliant. Perfect. Kirjoitatko itse? En. Kuka kirjoittaa. Iiro. Kuka Iiro? Hän kirjoitti Saunan. Loistavaa, palkkaan hänet. Se oli selkeää puhetta.”

Adriftin piti olla 20 miljoonan dollarin budjetilla kuvattava fiksu kauhutrilleri, hieman Hohdon tyylinen. Weinsteinit maksoivat käsikirjoitustyöstä.

Taas tuli puhelu: Heti Los Angelesiin, pannaan tuotanto käytiin pian. Sinut noudetaan kotoa limusiinilla.

”Koetin sanoa, että asun lentokentän lähellä, taksi maksaa pari kymppiä, älkää nyt lähettäkö mitään limusiinia meidän rivitaloalueelle. Oli sellaista suomalaista häpeää. Mutta ei siitä keskusteltu.”

Limusiiniin, bisnesluokkaan, palaveriin, jossa kaksitoista tuottajaa kuuntelivat intensiivisesti 31-vuotiasta ohjaajaa.

”He olivat yhtä mieltä. Iiro ja minä olimme saaneet vuosia kehitellyn Adriftin parempaan kuntoon kuin se oli ikinä ollut.”

Palaverin jälkeen Bob Weinsteinin lähin alainen kuitenkin ilmoitti, että nyt käyt tapaamassa Bobia.

Ajaessaan Beverly Hills Hoteliin Annila soitti agentilleen. Mitä ihmettä, vielä Bobin luo? Agentin äänensävystä Annila päätteli, että jotain saattaa olla pielessä.

”Bob oli ravintolasalissa pitämässä tapaamisia. Tunnin kuluttua pääsin hänen luokseen. I like this, but I don’t get this. It’s too clever. What else do you wanna do, Bob sanoo.”

Sitten Weinstein heitti käsikirjoituksen lattialle.

”En ollut valmistautunut tällaiseen. En todellakaan halunnut tehdä muuta kuin Adriftin. Bob kysyy jotain, että haluanko tehdä elokuvaa Leonardo DiCaprion kanssa. Ei, en tiedä, entäs Adrift? Sitten tapaaminen oli jo ohi.”

Tuntia aiemmin Annila oli ajatellut, että onpa tämä helppoa. Ei ollut. Menisi yhdeksän vuotta, ennen kuin hän saisi seuraavan elokuvansa valmiiksi.

 

Sunnuntai-iltana elokuussa 2019 Annila juo valkoviiniä sevillalaisen ravintolan terassilla. Peacemakerin kuvaukset ovat loppusuoralla. Se ja Nyrkki kuvattiin melkein yhteen putkeen, yli 150 päivän rupeamana.

Muutamaa päivää aiemmin ohjaaja oli jutellut puhelimessa lapsuudenystävänsä Jalmari Helanderin kanssa. Lukiossa kaverit haaveilivat elokuvanteosta ja pitivät lajityypeistä, joita 1990-luvun Suomessa oli mahdotonta tehdä: fantasiasta, kauhusta, actionista. Kumpikin toteutti unelmansa käymättä Taideteollista korkeakoulua.

Samaan aikaan kun Annila teki Peacemakeria, myös Helander aloitti ison rahan sarjan tekemisen, Keuruulla.

Suomalaiseen elokuvien ja sarjojen tekeminen mullistui muutama vuosi sitten. Televisiokanavien sijaan yhä suurempi osa ihmisistä katsoo viihteensä suoratoistopalveluista, jotka kilpailevat laadukkaalla sisällöllä.

Nyrkkiä esittää Suomessa Elisa Viihde. Sarja pyritään myymään maailmalle.

Oman tehtävänsä Annila näkee selkeästi. Käsikirjoittaja luo maailman. Ohjaaja pitää huolen, että se herää kameran edessä eloon.

Se tarkoittaa hyvinkin pragmaattisia asioita.

”Kysyin kaikilta keskeisiltä Peacemakerin näyttelijöiltä suoraan ennen kuvauksia, että ethän ole kusipää, ethän ole ärsyttävä? Ei voi antaa yhden vaikean tyypin pilata näin monimutkaisia ja pitkiä kuvauksia.”

”Kukaan muu maailmassa ei ole niin onnellinen kuin minä siitä, että Louhimies teki Tuntemattoman sotilaan.”

Ei Annilan yhteys kansainvälisille kentille siihen katkennut, kun Bob Weinstein paiskasi käsikirjoituksen lattialle. Dimensionista tuli vielä käsikirjoituksia tyrkylle. Kauhuelokuvia, joissa oli konsepti.

”Kiinnostaako ohjata Maissilasten uusintaversio? Hellraiserin uusintaversio? Sanoin ei.”

Agentti varoitti, että kiinnostus laimenee, jos kieltäytyy koko ajan. Mutta miksi lähteä puolivillaiselta tuntuvaan juttuun? Annila kehitti uusia hankkeita.

Ihmissusitarina Human sai Suomen elokuvasäätiöltä tukea. Se eteni kuvausvalmiiksi, mutta tuotantorahoitus ei onnistunut. Annila hautasi hankkeen 2012.

Trilleri Don’t Come After Me ei sytyttänyt elokuvasäätiön tuotantoneuvojaa. Ei, vaikka pääosaan oli hetken ajan sitoutunut Uma Thurman.

Vuonna 2013 Annila kiinnitettiin ohjaajaksi amerikkalaiseen kauhudraamaan What We Were, jonka käsikirjoitusaihiossa oli yhteiskunnallisia ajatuksia ja kannibalismia. Ei toteutunut.

Alkoivatko aiemmat kieltäytymiset kaduttaa?

”Kyllä.”

Sijaistyönään Annila ohjasi mainoksia Suomessa.

”Rahallisesti niistä sai jotain, henkisesti ei mitään. Leffoja, joista olin kieltäytynyt, alkoi ilmestyä. Osasta oli tullut hyviä. Pääosassa Bruce Willis. Sigourney Weaver. Mietin, olenko tyhmä.”

The Last Exorcist teki sadan miljoonan dollarin lipputulot. Sitä oli tarjottu mulle. Katselin dvd-koteloa Makuunissa ja mietin, kannattiko sanoa ei.”

Myös Suomen elokuva-alalla Annilan asema alkoi olla häilyvä. Hän oli tullut ryminällä esiin, kun Jadesoturi valmistui 2006. Se oli monella tapaa edelläkävijä: ensimmäinen suomalainen kung fu -elokuva, ensimmäinen suomalais-kiinalainen tuotanto, 2,6 miljoonan euron budjetillaan kallein kotimainen esikoisohjaus koskaan.

Myöhemmin Annila itsekin ymmärsi Jadesoturin olleen liian suuri tehtävä ensikertalaiselle. Elokuvasta tuli tosikkomainen.

Kuvausten aikana stressi kasvoi niin, että hän laihtui 15 kiloa.

Mistään ei opi niin kuin omista virheistä, Annila sanoo. Sitä paitsi Jadesoturi oli ylipäänsä ollut uskomaton lahja. Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitokselta ei ollut aiemmin tullut oikeita elokuvaohjaajia.

Nyt intomielisyys ja kunnianhimo kostautuivat. Kun Jadesoturista ja Saunasta oli jo vuosia, ne alkoivat unohtua.

Uuden tilaisuuden antoi välillisesti Aku Louhimies.

Koska tuotantovaiheeseen asti etenee vain murto-osa hankkeista, ohjaajilla on yleensä useita elokuvia kehitteillä. Louhimies oli valmistellut Matila Röhr Productions -yhtiölle filmatisointia Antti Tuurin romaanista Ikitie ja edisti toisaalla omaa Tuntematon sotilas -hankettaan. Jälkimmäisen rahoitus varmistui kesällä 2015.

”Ilkka Matila soitti ja kysyi Ikitien ohjaajaksi. Olen siitä ikuisesti kiitollinen.”

”Kukaan muu maailmassa ei ole niin onnellinen kuin minä siitä, että Louhimies teki Tuntemattoman.”

Uranvaihto ehti olla lähellä.

”Olin päättänyt, että jos kymmenen vuotta menee tekemättä elokuvaa, lopetan. Ryhdyn vaikka opettajaksi.”

Ikitien valmistumisen aikoihin Yhdysvalloista kuului uutisia. Oikuttelevien veljesten valtakausi päättyi syksyllä 2017, kun kymmenet naiset kertoivat Harvey Weinsteinin seksuaalisesta häirinnästä ja jopa raiskauksista.

Nyrkki-sarjan yleisön ei odoteta tuntevan Suomen lähihistoriaa. Annila tietää, ettei Tabe Slioorin nimi sano mitään isolle osalle edes suomalaisia katsojia.
Nyrkki-sarjan yleisön ei odoteta tuntevan Suomen lähihistoriaa. Annila tietää, ettei Tabe Slioorin nimi sano mitään isolle osalle edes suomalaisia katsojia. © Marjo Tynkkynen

Nälkämaan laulu on silmänisku. Alkoihan sillä myös yksi arvostetuimmista suomalaiselokuvista, Mikko Niskasen inhorealistinen Kahdeksan surmanluotia. Laulu on kurjuuden stereotyypeillä pelaavaa kansallismielisyyttä. Nyrkki taas katsoo lähihistoriaan pilke silmäkulmassa.

Meidän on uudesta luotava maa, raukat vaan menköhöt merten taa.

Annila kaipaa suomalaiseen elokuvaan rohkeutta. Hän vilkaisee listaa ensi vuoden kotimaisista ensi-illoista. Lajityyppikokeiluja ei näytä olevan. Rohkeus edellyttää myös resursseja. Annila toivoo, että uskallus leviäisi sarjoista elokuviin, sillä niitä hän haluaa eniten tehdä.

Ura ulkomailla ei houkuttele samalla tavalla kuin aiemmin, eikä syy ole vain kansainvälisen elokuva-alan arvaamattomuus. Lapset ovat Helsingissä koulussa. Peacemakeriin liittyi perheenisälle ikävä logistinen yllätys: viiden kuukauden Kanarian-kuvausten aikaan kesällä ei Las Palmasista ollut Suomeen suoria lentoja.

Peacemakeria leikataan vielä alkukevät 2020. Sen jälkeen Annilan haaveena olisi tehdä Don’t Come After Me. Siinä 17-vuotias tyttö soluttautuu lastenhoitajaksi perheeseen, jonka äiti hylkäsi hänet tytön ollessa vauva.

Nyt Peacemakerin jälkituotantoa seuratessaan ohjaaja elää tietynlaista kauhun aikaa.

”Aina kun näen oman elokuvani tai sarjani ensimmäisen leikkausversion, ajattelen pilanneeni kaiken.”

”Sitten se helpottaa. Enkä mä halua mennä varman päälle, vaan tavoitella vähän enemmän.”

 

Muokattu 21.10.2019 kello 9.24: Lisätty tieto, että osan Nyrkin jaksoista ohjasi Alli Haapasalo. Muokattu Annilan henkilötietoja Kuka-laatikossa.