Alussa oli hashtag
Me too on ravistanut yhteiskuntaa jo vuoden ajan. Seksuaalisen kaltoinkohtelun uhrien sijaan häpeää saavat tuntea nyt ahdistelijat. Mikä Me toossa vetoaa?
Vuosi sitten, lokakuun 15. päivänä, yhdysvaltalainen näyttelijä Alyssa Milano tviittasi: ”If you’ve been sexually harassed or assaulted write ’me too’ as a reply to this tweet.”
Seuraavana aamuna hänen Twitter-tilillään oli 55 000 vastausta. Alkoi yksi someaktivismin toistaiseksi suurimmista voimannäytöistä.
#Metoo.
Samaa ”minä myös” -sanaparia käytti jo vuonna 2006 ihmisoikeusaktivisti Tarana Burke seksuaalista hyväksikäyttöä vastustavassa kampanjassaan, mutta vasta viime lokakuussa siitä tuli globaali ilmiö.
”Presidentin on oltava elossa myös vyötäröstä alaspäin” – Bill Clintonia puolustivat ahdistelu- ja seksikohuissa eturivin feministit
Feministin kuuluu olla ilonpilaaja, sanoo Katju Aro – ja monen kannattaisi ”päivittää ajatuksiaan tähän päivään”
Ymmärrän Pirkko Saisiota: #Metoo on tärkeä ja hyvä, ihmisten lynkkaaminen ei
Median uskottavuus edellyttää myös oman alan kriittistä tarkastelua – #MeToo
