Ranskalaisjuristi EU:n pakolaispolitiikasta: ”Hotspot-keskusten toiminta on mahdotonta”
”Ainoa tapa estää ihmisiä liikkumasta on pitää heidät vangittuina.”
Samalla kun Euroopan unionin jäsenmaat äänestivät 120 000 turvapaikanhakijan uudelleensijoittamisesta syyskuun lopussa, päätettiin myös niin sanottujen ”hotspot”-keskusten perustamisesta. Kreikkaan ja Italiaan avattavien, EU:n yhteisten keskusten tarkoituksena on kerätä turvapaikanhakijat yhteen paikkaan, rekisteröidä heidät ja siten nopeuttaa hakemusten käsittelyä.
Marraskuussa avattavien keskusten toiminta tulee käytännössä olemaan mahdotonta, arvioi ranskalaisen Gisti-järjestön juristi Claire Rodier. Vuodesta 1972 toiminut Gisti antaa oikeudellista apua ulkomaalaisille. Se on mukana Migreurop-verkostossa, joka koostuu maahanmuutto- ja pakolaisasioiden parissa työskentelevistä eurooppalaisista ja afrikkalaisista kansalaisjärjestöistä. Claire Rodier on erikoistunut eurooppalaisiin ulkomaalais- ja pakolaislainsäädäntöihin.
Komission suunnitelmien mukaan ne hakijat, jotka voivat päästä EU:n uudelleensijoittamisohjelman pariin, ohjataan keskuksista eteenpäin muihin jäsenmaihin. Muut voivat jättää turvapaikkahakemuksen saapumismaahan. Ne, jotka eivät hakemusta halua jättää tai jotka eivät ole kansainvälisen suojelun tarpeessa, karkotetaan.
Käytännössä kyse on siis saapuvien ihmisten lajittelusta.
Mutta mitä tapahtuu, jos ihminen ei halua tulla lajitelluksi? kysyy Rodier.
”Saapuvien henkilöiden tunnistaminen voi olla hyvin hankalaa. Kaikilla ei välttämättä ole henkilöllisyyden todistavia asiakirjoja mukanaan.”
Kaikki eivät myöskään halua tulla rekisteröidyksi, koska jatkosta ei ole mitään varmuutta. Sormenjälkiä antaessaan turvapaikanhakija ei tiedä sijoitetaanko hänet Saksaan, Puolaan vai Liettuaan.
”Ihmisten kannalta ei ole yhdentekevää, onko heillä kohdemaassa ennestään perhettä tai ystäviä, osaavatko he puhua maan kieltä tai uskovatko he löytävänsä sieltä töitä.”
Uudelleensijoittamisohjelman pariin voivat päästä sellaisten maiden kansalaiset, joilla on keskimäärin yli 75 prosentin todennäköisyys saada turvapaikka Euroopan unionista. Luku lasketaan Eurostatin tilastoista, joihin on kerätty hakemusten määrä ja hyväksymisprosentit jäsenmaittain. Käytännössä uudelleensijoittaminen koskee syyrialaisia ja eritrealaisia.
Mutta mitä tehdään syyrialaisille tai eritrealaisille, jotka eivät halua rekisteröityä ja joita ei voida karkottaa kotimaahan? Pidetäänkö heitä keskuksessa, kunnes he muuttavat mieltään?
”Todellisuus on se, että ihmiset sijoittavat itse itsensä kaikista parhaiten”, Rodier sanoo.
Sama ongelma koskee niitä, jotka eivät voi päästä uudelleensijoittamisohjelman pariin. He eivät välttämättä halua jättää turvapaikkahakemustaan nimenomaan Italiassa tai Kreikassa. Dublinin sopimuksen mukaan hakemus on jätettävä siinä EU-maassa, johon turvapaikanhakija ensimmäiseksi saapuu.
”Dublinin sopimus ei ole toiminut, koska ihmisten liikkuvuutta on erittäin vaikeaa kanavoida, riippumatta siitä, millaisia esteitä heidän tielleen asetetaan.”
Hotspotit pakottaisivat siis Italian ja Kreikan käsittelemään mahdollisesti kymmeniä tuhansia turvapaikkahakemuksia, vaikka mitä suurimmalla todennäköisyydellä hakijat olisivat käsittelyn aikana siirtyneet toiseen EU-maahan.
”Ainoa tapa estää ihmisiä liikkumasta on pitää heidät vangittuina.”
Rodier muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuominnut Kreikan useaan otteeseen turvapaikanhakijoiden huonosta kohtelusta. Siksi osa EU-maista ei ole enää palauttanut hakijoita Kreikkaan, Dublinin sopimuksesta huolimatta.
Hotspoteissa tulee olemaan läsnä paikallisten viranomaisten lisäksi myös Europolin, Eurojustin, EU:n turvapaikkaviraston (EASO) ja Frontexin edustajia. Frontex hakee parhaillaan 670 ylimääräistä rajavalvojaa hotspoteihin. Italiaan on tarkoitus avata neljä keskusta. Kreikan kohdalla ollaan suunnitteluvaiheessa. Keskuksia on kaavailtu myös Unkariin, joka on toistaiseksi kieltäytynyt suunnitelmista.
Lampedusan saarella syyskuussa aloitettu hotspot-kokeilu osoitti, että ongelmat on todellisia.
”Kyse on vankilanomaisista oloista, selkeästä vapauden riistosta”, Rodier kertoo. ”Mikä on näiden ihmisten juridinen status prosessin aikana? Kuinka kauan vapauden riisto voi kestää? Entä kuka vastaa mahdollisten karkotusten järjestämisestä ja rahoittamisesta?”
”Toistaiseksi näihin kysymyksiin ei kukaan ole osannut vastata.”
Toistaiseksi karkotukset ovat olleet kunkin maan vastuulla. Yhteisiä karkotuslentoja on järjestänyt myös Frontex. EU-maiden sisäministerit keskustelivat 8. lokakuuta yhteisien karkotusten järjestämisestä.
Hotspotien taustalla oleva ajatus EU:n alueelle saapuvien ihmisten seulomisesta on ollut esillä jäsenmaiden keskusteluissa yli kymmenen vuotta, milloin missäkin muodossa. Ensimmäisen kerran ajatuksen esitti vuonna 2003 Tony Blair, joka ehdotti turvapaikanhakijoiden leirien perustamista EU:n ulkorajoille ja hakemusten käsittelyä näistä kolmansista maista käsin.
Asia on jälleen esillä Turkin kanssa avatuissa neuvotteluissa. EU on tarjonnut Turkille 1,1 miljardia euroa pakolaisleirien rakentamista ja rajavalvonnan tehostamista varten. Turkissa oleskelee arviolta 2,5 miljoonaa Syyrian ja Irakin pakolaista. Toistaiseksi maa on suhtautunut nihkeästi EU:n ehdotukseen.
EU neuvottelee maahanmuutosta myös useiden Afrikan maiden kanssa niin sanotun Khartumin prosessin puitteissa. Mukana neuvotteluissa on muun muassa Eritrea – eli maa, jonka kansalaisia EU pitää todennäköisinä pakolaisina.