Meksiko: 28 tuntemattoman ruumiin joukkohauta löytyi – 43 opiskelijaa yhä kateissa
Meksikolaiset uskovat, että viranomaiset voivat rötöstellä mielin määrin ilman rangaistuksia.
MÉXICO – Missä ovat 43 opettajaseminaarilaista, jotka katosivat 26. syyskuuta? Igualan kaupunginjohtajaa Jose Luis Abarcaa ja hänen vaimoaan Maria de los Angeles Pinedaa syytetään siitä, että he antoivat kaupungin poliisilaitokselle käskyn surmata nuoret.
Parisen viikkoa sitten löytyi 28:n karrelle palaneen ruumiin joukkohauta Igualan kaupungin lähistöltä, mutta dna-tutkimuksen perusteella yksikään ruumiista ei ollut opettajaseminaarilaisten. Ruumiit ovat vaikeasti tunnistettavia, ja Meksiko onkin pyytänyt ruumiiden tunnistamiseen apua Argentiinasta.
Kukaan ei tiedä, keitä löydetyt 28 ihmistä ovat. Ehkä heistäkään ei pidetty kaupungintalolla.
Opettajaseminaarilaiset valmistautuivat osoittamaan mieltään kaupunginjohtajan vaimon vaalikampanjaa vastaan. Tämä pyrki kaupunginjohtajaksi miehensä virkakauden päättyessä. Poliisi otti nuoret kiinni, tunki autoihinsa ja ajoi pois, eikä heitä ole sen koommin nähty.
Kukaan Meksikossa ei enää usko, että opiskelijat löydettäisiin enää hengissä. Brittilehti The Guardian kertoi tänään, että katoamispaikan läheltä olisi maanantaina löydetty ruumiita. Neljä ihmistä väitetään pidätetyn, ja heillä kerrotaan olevan yhteyksiä Guerreros Unidos -nimiseen huumekartelliin.
Surmatyöt eivät tapahtuneet missään erämaassa kaukaisilla vuorilla vaan Igualassa, joka on 125 kilometrin päässä Meksikon pääkaupungista. Tämä Guerreron osavaltion alue tunnetaan nimellä Tierra Caliente, kuuma maa. Siellä liittovaltiolla ei ole valtaa, vaan asioista määräävät paikalliset viranomaiset, jotka edustavat usein kartelleja.
Tierra Calientessa on tapahtunut joukkomurhia ja sieppauksia aseettomia siviilejä kohtaan. Niiden takana ovat olleet paitsi huumeliigat myös osavaltion turvallisuusviranomaiset.
Kaupunginjohtaja ja hänen vaimonsa sekä muutamat lähiavustajat ovat lähteneet karkuun ja ovat tietymättömissä. Viitisenkymmentä poliisia ja heidän johtajaansa on pidätetty.
Liittovaltion poliisi on sijoittanut omat työntekijänsä poliisiasemien ja turvaorganisaatioiden johtoon Guerreron osavaltion 13 eteläisessä kaupungissa, joiden epäillään pitävän yhteyksiä huumekartelleihin. Guerreron osavaltion kuvernööri Ángel Aguirre erosi virastaan lähes kuukauden viivyttelyn jälkeen.
Meksikossa on korostettu, että kateissa olevat olivat lahjakkaita nuoria. Heidät oli valittu yksitellen intiaanikylistä ja köyhistä oloista opin tielle. Kansan tyrmistys ja suuttumus on suurta, koska nuorilla olisi ollut paljon hyvää annettavaa Meksikolle. Heidän kohtalonsa on saanut kymmenet tuhannet meksikolaiset kaduille osoittamaan mieltään.
Jose Luis Abarcan ja Maria de los Angeles Pinedan yhteydet huumekartellien maailmaan olivat hyvin tiedossa.
Vaimon sukulaiset ja vanhemmat olivat huumepomoja, mutta julkinen valta ei ole ahdistellut heitä millään tavalla. Meksikossa osavaltioilla on lähes täydellinen autonomia, ja liittovaltio voi puuttua kuntien tilanteeseen vain poikkeustilanteessa.
Pariskunnan vallan täyteisyys ja luottamus rankaisemattomuuteen oli niin uskomaton, että he luulivat voivansa surmauttaa kymmeniä nuoria, jotka asettuivat heidän pyrkimyksiään vastaan.
Kaupunginjohtaja Abarcan tarina on tyypillinen yhteiskunnalle, joka perustuu huumeisiin.
Abarca oli vielä muutama vuosi sitten olkihattujen kauppias, mutta yllättäen hän rakennutti vuonna 2008 suuren kauppakeskuksen Galerías Tamarindosin neljän hehtaarin alueelle. Sinne tuli seitsemän elokuvateatteria, valintamyymälä, 50 kauppaa ja 720 auton pysäköintipaikka. Myöhemmin hän osti lukuisia kiinteistöjä. Kaikki tiesivät, että rahat tulivat huumekartellilta.
Vuonna 2011 Abarca asettui ehdokkaaksi kaupunginjohtajan vaaleissa ja meni läpi, koska vaalikassa oli pohjaton. Nyt oli vaimon vuoro periä hänen virkansa.
Opettajaseminaarilaiset olivat huumesodan uhreja mutta aivan erilaisia kuin nuoret ammattitappajat, jotka kuolevat toistensa tulitukseen huumekartellien taistellessa salakuljetusreiteistä ja markkinoista ja kaikesta muustakin. Usein köyhillä seuduilla ei ole muuta työtä kuin huumekartellien tarjoamia hommia autonkuljettajina, pistoolimiehinä tai ilmiantajina.
Meksikon presidentti Enrique Peña Nieto joutuu maksamaan kovan hinnan siitä, että hän ei ole pitänyt rikollisuutta kurissa vaan antanut rankaisemattomuuden kasvaa.
Presidentti on keskittynyt kahden ensimmäisen virkavuotensa aikana uurastamaan maansa talouden eteen tekemällä historiallisia uudistuksia. Sillä välin monien kuntien ja kaupunkien johtoon ovat nousseet huumerikolliset kartellien rahoilla.
Peña Nieto on tehnyt hienoa uudistustyötä pannessaan meksikolaiset maksamaan tuloveroja ja purkamalla mädän valtiojohtoisen öljy-yhtiön Pemexin korruptoituneet valtarakenteet. Hän on ajanut koulu-uudistusta ja pannut opetusuudistuksen tiellä olleen omavaltaisen ay-johtajan telkien taakse.
Mutta yleisesti katsotaan, että hän on tehnyt aivan liian vähän rikollisuudelle.
Meksikolaiset valittavat, että heidän pahin ongelmansa on yleinen rankaisemattomuuden ilmapiiri. The Economist otsikoi juttunsa sanomalla, että Meksikossa rikos jää rankaisematta.
Lehti ei liioitellut, sillä Meksikossa virallisen tilastollisen päätoimiston (INEGI) mukaan sadasta rikoksesta 94 jää tutkimatta tai ilmoittamatta. Ihmiset eivät luota maansa oikeusjärjestykseen eivätkä juuri tee rikosilmoituksia, koska ne ovat hyödyttömiä.
Entinen ulkoministeri Jorge Castañeda sanoo, että presidentti halusi modernisoida maan, mutta hän ei käynyt samaan aikaan taistelua lain ja oikeuden puolesta. ”Nyt hän maksaa hinnan siitä”, Castañeda sanoo.
Peña Nieto julisti presidenttikautensa alussa, että taistelu huumekartellien valtaa vastaan onnistuu parhaiten ajamalla taloudellisia ja yhteiskunnallisia uudistuksia läpi.
Presidentti uskoi, että kun talous nousee, nuorille vapautuu tavallisia hyviä työpaikkoja eikä heidän enää tarvitse liittyä kartelleihin ansaitakseen toimeentulonsa.
Ehkä Peña Nieto halusi välttää edeltäjänsä Felipe Calderónin kohtalon ja yrittää jotakin muuta kartelleita vastaan.
Calderón aloitti massiivisen sodan armeijan ja poliisin voimin huumerikollisuutta vastaan vuonna 2006, mutta hävisi sen. Huumejengit olivat yksinkertaisesti liian vahvoja. Calderónin kaudella huumesodan uhreja syntyi arviolta 60 000–90 000.
Calderónin hallitus uskoi, että napsimalla huumepomoja pois, kartellit heikkenevät. Tämä oli väärä luulo, sillä kun yksi huumepomo pantiin päiviltä tai vankilaan, oli toinen samanlainen tai pahempikin valmiina ottamaan tehtävät. Myös huumeliigojen aseistus oli parempaa kuin poliiseilla taikka sotilailla, sillä viimeistä mallia olevia konetuliaseita valui Yhdysvalloista rajan pinnan sadoista asekaupoista.
Meksikon johto on erittäin huolestunut siitä, että maa joutuu eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten kansalaisjärjestöjen hampaisiin. Euroopan unionin parlamentti tuomitsi Meksikon toimet Igualassa mutta ei halunnut asettaa esteitä EU:n ja Meksikon suhteiden kehittämiselle. EU pyrkii auttamaan Meksikoa sen pyrkimyksissä kehittää oikeusvaltiota.