Napakka hörökorva

Uuden aallon tähti Tarja Markus tuuletti 1960-luvun naiskuvaa.

Elokuva & ihmiset 31.08.2018 06:00
Jussi Karjalainen
Tarja Markus näytteli Ruusujen ajassa kesällä 1968. © Käpylän klubi ry / Filminor Oy

Helsingissä on syyskuussa kotimaisten uuden aallon elokuvien naisille omistettu tapahtuma. Sähköisestä ajasta ja sen vaikuttavan laajasta naisnäyttelijäringistä tulee kertomaan myös Tarja Markus, tieteiselokuvan Ruusujen aika (1968) tähti.

Meillä uusi aalto kesti koko 1960-luvun. Vanha suomifilmi pyyhkiytyi rysäyksellä vapaampien ilmaisukeinojen tieltä. Kaikki tietävät intiimin Käpy selän alla -elokuvan (1966).

Risto Jarvan ohjaamaan Filminor-firman Ruusujen aikaan säteili yhteiskunnallisempi kulma. Titta Karakorpi oli apulaisohjaajana. Hän ja muu idearyhmä ahmivat keväällä 1968 Pariisin opiskelijamellakoiden uutisia. Kuvausten aikaan miehitettiin Praha.

”Se oli hämmästyttävä kesä”, Tarja Markus muistelee. Vastavalmistunut näyttelijä luuli alkukesällä olevansa tyhjän päällä, mutta heinäkuussa hän huomasi näyttelevänsä elokuvassa Miljoonaliiga ja elokuussa Ruusujen ajassa.

Ruusujen ajan scifi sijoittuu vuoteen 2012. Markuksen roolihahmo etsii tietoja kehittymättömän 1960-luvun naisista. Elokuvassa hän maistelee menneisyyden termejä osuvasti oudoksuen: ”kemi-kaliokaupan myyjätär”, ”kastettu”.

Karakorpi taas naureskelee nyt ”tolkuttomiksi” Ruusujen aikaan suunnittelemiaan meditatiivisia tulevaisuuden tansseja, kuten ”pylly-myllyä”. Karakorpea tarvittiin Filminorissa juuri moiseen irrotteluun.

”Risto oli teoreetikko”, Karakorpi sanoo.

Tarja Markus eli Tarja Roisko on nyt 72-vuotias. Titta Karakorpi-von Martens on 73.

 

Uusia, hyviä naisnäyttelijöitä oli valtavasti. Uuden aallon huipennusvuosina 1968–1969 juuri Markus oli käytetyin, ohi Kristiina Halkolan, Eija Pokkisen ja Petra Freyn.

Markuksella oli napakat otteet ja tuhat pisamaa. Itse hän ottaa puheeksi hörökorvansa.

”Jarvassa oli huumoriakin. Lyhyen peruukin kanssa hörökorvani näkyivät. Risto sanoi, että kuuleksä mitään, jos sulle puhuu takaapäin?

”Ajattelin nuorena leffanäyttelijänä, että kun Esko Salminen on leikkauttanut hörökorvansa, niin kyllä minäkin leikkautan. Että mä en näitä kestä. Mutta ei voi luopua. Aina kun teatterissakin roolista ei saa mitään irti, olen ottanut korvat esille ja heti on mennyt hyvin.”

Markus näytteli kahdessa elokuvassa myös kesällä 1969, Punatukassa ja Kesyttömissä veljeksissä, jossa improvisoinnin vara oli ennätysmäinen.

”Joka aamu mentiin kaffille ja sitten ruvettiin kyselemään, mitäs tänään tehdään”, Markus kertoo.

”Repliikkejä ei ollut, Kesyttömät veljekset oli ihan improvisoitu. Eero Melasniemi ja ohjaaja (Erkko) Kivikoski panivat siinä aamukahvilla paperille jotain, jonka mukaan päivän työt tehtiin.”

 

Karakorpi teki samaan aikaan tahollaan rajun siirron. Hän oli näytellyt miljoonan katsojan Täällä Pohjantähden alla -spektaakkelissa Elinaa, mutta kieltäytyi Pohjantähden toisesta osasta. Sen sijaan Karakorpi suunnitteli miehensä Jaakko Pakkasvirran kanssa ”kulutusfasismia” roimivan Kesäkapinan. Se oli äärimmäinen piste, mihin asti uusi aalto pääsi. Karakorven roolihahmo on valokuvamalli, joka alkaa konkreettisesti sabotoida mainoksiaan.

”Kyllä se oli selvästi puolenvaihto. Vaihdoin uuteen aaltoon ja kuuluin sinne, enkä kaupalliselle puolelle”, Karakorpi sanoo.

”Filminorissa oltiin tekemässä jos ei nyt vallankumousta, niin uutta elokuvaa.”

Radikaali tekijäjoukko älysi kiinnittää Kesäkapinaan vasta perustetun Wigwam-bändin ja julisti elokuvan 11-tuntisen raakaleikkauksen teatteriversiota paremmaksi.

Karakorvella oli ennen Filminoriin liittymistä eräs kokemus neuvottelusta, jossa elokuvaohjaaja sulki hänet huoneeseen pelottavalla tavalla. Syksyn tapahtumassa varmaan kerätään yhteen 1960-luvun metoo-kokemuksetkin.

Yksi Karakorven Filminor-töistä oli polemisoiva dokumentti perheenäideistä liki orjina, Nainen ja yhteiskunta (1968).

Elokuva-aikojen jälkeen Titta Karakorpi työskenteli 30 vuotta Ylen Tv-teatterin ohjaajana, Tarja Markus 20 vuotta Lahden Kaupunginteatterissa.

 

Nainen uuden aallon elokuvassa -tapahtuma elokuvateatteri Orionissa (Eerikin- katu 15, Helsinki) 8.–9. syyskuuta.

Sisältö