Nöyrä edelläkävijä

Plum–plum–plum, doing–doing–doing. Synataidetta vuodelta 1985? Kyllä, sitäkin.

Sähköisten instrumenttien rekisterit luovat kehämäisen vaikutelman, kun pulputtavat rytmikierrot, hälyisät aksentit ja melodinen aines sulautuvat soitteissa. Ääni­kudelma tuo testiäänien lisäksi mieleen aasialaiset hengelliset rituaalit, sitten taas ambient-musiikin verkkaisen aaltoilun.

Monialataiteilija Pekka Airaksinen (1945–2019) loi musiikkinsa omaehtoisesti. Myös meditaatio-ohjaajana toiminut säveltäjä, kuvataiteilija, runoilija ja multi-instrumentalisti kanavoi Hevajra-levyyn itämaista filosofiaa.

Levyn kansitekstit laatineen Timo Laitakarin mukaan Hevajra on buddhalainen jumaluus ja valaistunut olento, jota meditoidaan. Hevajra edustaa ihannetta, joka antaa voimia voittaa negatiivisia mielentiloja.

Lähin vertailukohta Airaksisen musiikille voisi olla Erkki Kurenniemi (1941–2017). Tietotekniikan suunnittelija, taiteilija sekä elektronisen musiikin säveltäjä kehitti useita instrumentteja, kuten DIMI-syntetisaattorit. Niiden äänialassa on yhtäläisyyttä Hevajraan.

Airaksinen oli ahkera. Suurin osa taiteilijan kymmeniä albumeja sisältävästä tuotannosta jäi kuitenkin lähipiirin salaisuudeksi. Julkaisuista tunnetuimpia on Madam I’m Adam (2003), joka sisältää valikoiman Airaksisen teoksia vuosilta 1968–2002 sekä Timo Kaukolammen kaltaisten myöhem­pien vaikuttajien tekemiä muokkauksia.

Aluksi Airaksinen kokeili omia ja yhteiskunnan rajoja 1960-luvun lopun underground-ryhmässä Sperm sekä taiteilijakollektiivissa Elonkorjaajat, joita molempia hän oli perustamassa. Vuonna 1980 Airaksinen käynnisti Buddhalaisen Dharmakeskuksen, jossa hän johdatti meditaatioon opettajana nimeltä ”Ngakpa Maitreya”. Yhteisö tunsi hänet itsestään melua pitämättömänä miehenä – buddhalaiseen oppiin kuuluva egon kuoletus oli kuulemma onnistunut.

Eipä Airaksinen tehnyt numeroa musiikistaankaan, saati kuvataiteestaan, josta nähdään näyte levyn kannessa. Omassa ajassaan Hevajra edusti kokeellisuutta, joka erottui muodikkaasta DX7-syntetisaattorista huolimatta omanlaisenaan niin poplistojen sykkeestä kuin taidemusiikin avantgardesta. Nykyään tällaisen uteliaan tutkimusmatkailun ympärille on jopa perustettu festivaaleja, kuten Latvian maineikas Skaņu Mežs (”Äänimetsä”).

Maailmalla meritoituneen suomalaisyh­tiön We Jazzin sisarlevymerkki Other Power aloittaa Hevajralla julkaisusarjan Airaksisen tuotannosta. Arvokas kulttuuriteko täydentää kotimaisen elektron kokonaiskuvaa kiinnostavasti. 

Pekka Airaksinen: Hevajra. Other Power, 2026.