Humiseva huone
Antti Tolvin urkuambient tuntuu koko kehossa, Helen Korpak kirjoittaa suosituksessaan.
1
MIN
Urut kiinnostavat. Soitin kuuluu syksyn kauneimmilla levyillä, Kali Malonen ja Maxime Denucin uutuuksilla.
Helsingin siistein nähtävyys taitaa olla Musiikkitalon monumentaaliset urut, ja parin korttelin päässä HAMissa musiikkia kuunnellaan nyt pitkällään.
Äänitaiteilija Antti Tolvin Sävellys uruille ja tauolle (2026) humisee tilassa, jonne on aseteltu yksinkertaisia sänkyjä. Makuulle käydessään huomaa, että matalat taajuudet saavat alustan värisemään, ja ääni tuntuu koko kehossa.
Punaisen ja sinisen valon sävyttämässä hämärässä ajantaju katoaa nopeasti. Ajatukset lipuvat ohi kuin pilvet, juuri niin kuin meditaatio-ohjeissa luvataan.
Teoksen nimen lupaamat tauot osuvat muutamaan viikonloppuun, jolloin urkuambient vaikenee ja Tolvi esiintyy muiden muusikoiden kanssa.
Kokeellisen musiikin konkari Tolvi on kertonut tykkäävänsä ”yleensä hyvin minimaalisista teoksista” ja pitkistä kestoista. Vähäeleisyydestään huolimatta hänen ääni-installaationsa ovat vieraanvaraisia. Sisäänkäynnin kyltti kertoo hymiöineen, että teoksessa saa viipyä niin kauan kuin haluaa.
Taidemuseoiden pirtsakan söpö viestintä tuntuu yleensä päälleliimatulta, mutta tässä se on kerrankin paikallaan.
Urkujen kehtoon tekee mieli palata.
Antti Tolvi: Sävellys uruille ja tauolle. HAM (Eteläinen Rautatiekatu 8, Helsinki) 10.1.2027 asti.