Uusnatsi Jesse Torniainen potkaisi, Jimi Karttunen kuoli – Mitä tapahtui sitä ennen ja sen jälkeen?

Hätäkeskus sai useita puheluja: ”Pahoinpitely… Löi päänsä pahasti…” Puoli tuntia myöhemmin ambulanssi oli jo lähtenyt. Uusnatsit jäivät pakkaamaan lippujaan ja lehtiään.
Kotimaa 20.12.2016 19:22

okoomus tuli paikalle kymmeneltä.

Helsingin piirijärjestö pystytti telttansa aivan asemarakennuksen tuntumaan, läntisen sisäänkäynnin eteen.

10. syyskuuta 2016, puolueen toimintalauantai.

Sinisen katoksen alta sai kahvia ja esitteitä. ”Kaikille hyvä Helsinki tehdään yhdessä!”

Reilun parinkymmenen metrin päässä seisoivat Jehovan todistajat. He päivystävät Helsingin asema-aukiolla joka päivä. Jakavat Vartiotornia ja Herätkää!-lehteä, mainostavat ilmaista raamattukurssia.

Päivä oli harmaa, mutta ei sentään satanut. Lämpöäkin oli, reilut 15 astetta. Jotkut kulkivat yhä T-paidoissa.

Asema-aukio valvontakameran kuvassa 10. syyskuuta. 24 sekuntia myöhemmin pahoinpitely tapahtuu.

Asema-aukio on ydinkeskustan vilkkain kohta. Tavallisena arkipäivänä sen läpi kulkee melkein 40 000 ihmistä. Aukion laidoilla ovat rautatieasema ja bussipysäkit, tšekkiravintola Vltava, Postitalon kulma ja Sokos. Se on hyvä paikka kampanjoida.

Kansallissosialistit olivat järjestäytyneet Jehovan todistajien viereen. Vakavailmeiset miehet. He seisoivat viivasuorassa rivissä ja pitivät käsissään isoja lippuja.

Pohjoismainen vastarintaliike.

Lipuissa oli suuri musta nuoli, liikkeen tunnus. Se viittaa vanhan riimukirjoituksen merkkiin Tyr. Taistelu, sota, voima, rohkeus.

Ryhmä ei ollut iso, ehkä kymmenen miestä. Puolet seisoi lippurivissä, loput jakoivat lehtiä.

Niitä vietiin kokoomuksen teltalle asti, mutta siellä ei innostuttu julkaisusta. ”Terrorismin ja pakolaistulvan todelliset syylliset”, lehden kannessa luki. Puolueväki pyysi jakajia siirtymään kauemmaksi.

Vastarintaliike oli ilmoittanut mielenilmauksestaan poliisille, niin kuin laki määrää. Ilmoitus ”yleisestä kokouksesta” on tehtävä viimeistään kuusi tuntia ennen tilaisuutta. Vastarintaliikkeen lomake oli lähetetty edellisenä yönä, perjantaina kello 23.21.

”Lehtien jakoa”, siinä luki.

Järjestön nimeä ei ollut mainittu. Mutta vastuuhenkilö oli, 26-vuotias helsinkiläinen Jesse Eppu Torniainen.

Kahdeksan metrin matka

Jimi Karttunen tuli Asema-aukiolle yhden aikaan.

Hän käveli Postitalolta päin, kaverinsa kanssa.

He olivat ohikulkumatkalla. Tarkoitus ei ollut jäädä. He viettivät aikaa kaupungilla.

Lippurivistön kohdalla Karttunen kuitenkin pysähtyi. Hän oli 28-vuotias, laiha kaveri. Hänellä oli musta huppari ja vaaleat kangashousut.

Karttunen sanoi lipunkantajille jotain. Vitun natsipellet. Ja sylkäisi maahan.

Jesse Torniainen näki tilanteen, mutta kuuliko hän? Hän oli kauempana, kahdeksan metrin päässä. Hän seisoi aseman sisäänkäynnin tuntumassa. Kalju, tanakka mies harmaassa collegessa ja mustissa farkuissa.

Valvontakamera Postitalon kulmassa.

Kukaan ei ehtinyt tajuta, mitä seuraavaksi tapahtui.

Torniainen juoksi metrit lippurivistölle, hyppäsi ilmaan ja potkaisi. Isku osui Karttusta rintaan.

Karttunen kaatui, löi päänsä katuun ja jäi siihen. Takaraivosta valui verta.

Myöhemmin poliisi katsoi tapahtumasarjaa kuvaruudulta. Uudestaan ja uudestaan. Kaikki oli tallentunut kaupungin valvontakameraan.

 

Liike, joka ei tingi aatteesta

Jesse Torniainen on Vastarintaliikkeen aktiivi. ”Helsingin aktivistiryhmän johtaja”, hänestä sanotaan.

Mutta syksyllä 2009 hän ei vielä ollut liikkeen jäsen.

Silloin, syyskuussa, joukko jäseniä kokoontui viikonlopuksi vanhalle maatilalle Turun lähelle. Heitä oli parikymmentä.

Viikonloppu oli merkittävä. Vastarintaliike järjesti lauantaina ensimmäinen aktivistipäivänsä.

Ohjelma alkoi aamuyhdeksältä. Pallopelejä, painia, kamppailuharjoituksia. Oppia antoi kaksi ruotsalaista aktivistijohtajaa. Näin puukkoa käytetään lähitaistelussa. Näin varaudutaan ”äärivasemmiston hyökkäyksiin”.

Kun ilta hämärtyi, alkoivat puheet.

Ensimmäisen puheen piti Esa Henrik Holappa, liikkeen johtaja. Hän oli 24-vuotias uusnatsi Oulusta.

Vastarintaliike oli perustettu vajaa vuosi aikaisemmin, joulukuussa 2008. Holappa kävi läpi sen saavutuksia. Aktivistiryhmät oli muodostettu Helsinkiin, Turkuun ja Ouluun. Tarroja oli levitetty, ja aatetta.

Holappa oli kiihkeä uusnatsi. Hänen oppi-isänsä oli amerikkalainen Richard Scutari. Tämän kanssa Holappa oli ollut kirjeenvaihdossa vuosia. Scutari istui vankilassa Coloradossa. Hänellä oli 60 vuoden tuomio. Pommi-iskuja, asekauppoja, pankkiryöstöjä, ”terroristisissa tarkoituksissa tehtyjä rikoksia”.

Holapalla oli kirjekavereita myös Euroopan vankiloissa. Rasistisista murhista tuomittuja miehiä.

”Todelliset aatteen sankarit istuivat pitkiä tuomioita vankiloissa”, Holappa ajatteli.

Suomen vastarintaliikkeestä hän halusi radikaalin uusnatsijärjestön. Liikkeen, joka ei tingi aatteesta.

Jesse Torniainen Asema-aukiolla 10. syyskuuta.

Valkoisella rodulla on ylivalta. Se on oikeudenjakaja. Muut rodut ja kansat ovat sille alisteisia. Näin Holappa ajatteli. Hän ihaili hartaasti Hitleriä ja natsiajan Saksaa.

Vastarintaliikkeestä ei tullut niin ideologista kuin Holappa olisi halunnut. Natsiaate oli monelle vieras, toiminta tärkeämpää.

Oli kuitenkin teemoja, jotka kaikki allekirjoittivat. Niitä olivat muukalaisviha ja äärimmäinen nationalismi. Liike ei sietänyt monikulttuurisuutta tai ”seka-avioliittoja”, ei liioin homoseksuaaleja, juutalaisia, venäläisiä – tai lopulta juuri mitään.

Se oli sulkeutunut yhteisö, jolle kaikki ulkopuolinen merkitsi uhkaa.

Liikkeellä oli pyhiä sääntöjä. Yksi niistä oli se, ettei liikkeen asioista puhuta, ei sivullisille eikä varsinkaan tiedotusvälineille.

Tämän säännön Holappa on rikkonut. Kesällä 2012 hän erosi Vastarintaliikkeen johdosta, sitten hän jätti koko liikkeen, ja aatteen. Viime keväänä hän kirjoitti kirjan: Minä perustin uusnatsijärjestön.

Vastarintaliike arvioi kirjan tuoreeltaan.

”Sekoitus vanhoja kaunoja sekä itseäänruoskivaa uudelleensyntymän saarnaa”, liikkeen sivustolla sanottiin.

Holapan seuraajaksi nousi oululainen Juuso Tahvanainen. Elokuussa 2015 Tahvanainen pidätettiin Jyväskylässä. Hän oli johtanut Vastarintaliikkeen mielenosoitusta, joka kääntyi väkivaltaiseksi mellakaksi. Tapauksen oikeuskäsittely alkaa ensi keväänä.

Nyt Vastarintaliikettä johtaa valtuusto. Valtaa on hajautettu. Liikkeen sivuilla mainitaan joitakin nimiä.

Antti Lehto, Paavo Laitinen, Antti Niemi, Otto Rutanen

Maailmankatsomus on yhä kansallissosialistinen, ja tavoite on vallankumous. ”Kaikki toimintamme tähtää lopulta pohjoismaiseen vallankumoukseen.”

Ja kun Vastarintaliike kirjoittaa vaikkapa Nelson Mandelasta, se kirjoittaa ”terroristijohtajasta”. Näin päättyy arvio Holapan kirjasta:

”Holappa väittää jättäneensä ’vihan’, mutta kirjan lopussa hän lainaa eteläafrikkalaista terroristijohtajaa Nelson Mandelaa, joka johti mustan sissijärjestön murhakampanjaa valkoisia vastaan.

Loistava esikuva ’vihaa’ vastaan kamppailevalle Suomelle!”

 

Oli kauhea nälkä

Lyhytelokuvan nimi oli Kuudes paisti.

Se kuvattiin Jimi Karttusen ystävän kämpillä Pitäjänmäessä. Ystävä oli opiskelukaveri elokuvakoulusta.

Heillä oli tapana tehdä yhdessä ”vähän jotain indiejuttuja”.

Kuudes paisti oli viiden minuutin pätkä, ”parodiamainen Kaurismäki-tribuutti”. Huumoria ja mustaa synkkyyttä.

Karttunen näytteli, ystävä kuvasi ja äänitti. Kolmaskin kaveri hääri mukana. Käsikirjoitusta ei juuri ollut. Idea oli syntynyt hetkessä. ”Kuvataas täs nopeesti joku lyhytelokuva.”

Ystävällä oli kalustoa, sillä hän oli juuri ollut kuvaamassa musiikkivideota.

Siitä on pari vuotta. Elokuva hautautui ystävän tietokoneelle, ja koneesta meni näytönohjain rikki. Nyt hän haluaisi kaivaa sen esiin.

Elokuvakoulu kesti vuoden. Se oli Kalliossa, Helsingin evankelinen opisto. Jimi Karttunen aloitti syksyllä 2009. Hän oli silloin 21-vuotias.

Karttunen oli innostunut elokuvista. Hän muisti ohjaajat ja leikkaajat ja leikkaajien apulaiset.

Se huomattiin koulussa. Hänellä oli lahjoja.

Mutta hänellä oli myös ongelmia. Poissaoloja, keskittymisvaikeuksia, päihteitä.

Karttunen asui pitkään Espoossa, Leppävaarassa, sitten Pohjois-Haagassa Helsingissä.

Töitä ei ollut, vaikka Karttunen yritti niitä koko ajan etsiä. Niin hän ainakin sanoi poliisikuulusteluissa viime kesänä.

Karttunen oli jäänyt kiinni näpistyksestä. Keskiviikkoiltana 17. elokuuta 2016 hän oli kävellyt Helsingin keskustan K-markettiin, syönyt siellä snack-patukoita ja tunkenut taskuihinsa leipiä.

”Oli kauhea nälkä”, hän sanoi kuulustelussa.

Poliisin mukaan Karttunen oli päihtynyt, ”jonkin muun aineen kuin alkoholin vaikutuksesta”.

Viime aikoina Karttusta oli kuulusteltu usein.

”Sinulla on kahdeksan aiempaa rikosta vuoden sisällä”, poliisi huomautti. ”Onko rikollinen toimintasi mielestäsi jatkuvaa ja järjestelmällistä?”

”Ei ole”, Karttunen vastasi. ”Yritän koko ajan etsiä töitäkin.”

Keväällä hän oli ollut päiväkodissa, työllistettynä. Päiväkoti oli Helsingin Kannelmäessä. Siellä kaikki oli mennyt hyvin. Niin sanoo päiväkodin johtaja. ”Monikulttuurisuus oli hänen vahva alueensa, ja lasten kanssa hän tuli hienosti toimeen.”

Elokuussa, poliisikuulustelussa istuessaan, Karttunen oli koeajalla. Hänet oli tuomittu kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen huumausainerikoksesta. Tuomio oli luettu kesäkuussa.

Karttuselta oli löytynyt kolme levyä kannabista, 227 grammaa.

”Hasis tavattiin Karttusen hallusta hänen taskuistaan, kun Karttunen oli kävelemässä moottoritiellä”, kirjattiin poliisin pöytäkirjaan.

”Karttunen on myöntänyt hankkineensa hallussaan olleen hasiksen omaa käyttöään varten.”

”Siitä olisi riittänyt minulle kahdeksi kuukaudeksi, niin ei olisi tarvinnut muualta hakea”, hän oli sanonut poliisille.

Koeajalla Karttunen oli vielä syyskuussakin, kun hän käveli Asema-aukiolle ja näki Vastarintaliikkeen liput.

Mutta silloin hän ei syyllistynyt rikokseen.

Kuva Vastarintaliikkeen julkaisemalta videolta. Jimi Karttunen makaa maassa.

Pahoinpitely… löi päänsä pahasti

Karttusen kaveri oli hämmentynyt. Mitä tässä oikein tapahtui? Vastarintaliikkeen kanssa syntyi vielä sanaharkkaa.

Karttunen makasi Asema-aukiolla selällään. Hänet käännettiin kyljelleen.

Kaveri kumartui viereen, sivullinen polvistui katsomaan.

Tilanteen vakavuus alkoi valjeta. Hätäkeskus sai useamman puhelun. ”Pahoinpitely… Löi päänsä pahasti…”

Jesse Torniainen seisoi paikalla myös. Mutta kun Karttusta alettiin nostaa ylös, hän häipyi. Hän käveli ensin Postitalolle päin, pinkaisi sitten juoksuun.

Poliisit tulivat aukiolle kello 13.03. Heille näytettiin, mihin suuntaan tekijä lähti. Sanottiin, että ambulanssi on tilattu.

Karttunen ei ollut tajuton. Hänet nostettiin jaloilleen, ja kaveri talutti hänet sisälle asemarakennukseen. Ambulanssi haki hänet sieltä kello 13.13.

Aukiolla Vastarintaliikkeen miehet pakkasivat tavaroitaan, lippujaan ja lehtiään. Mielenilmaus oli päättynyt. Tunnelma oli erikoinen, painostava.

Jimi Karttunen vietiin Haartmanin sairaalaan Meilahteen. Illalla hänet siirrettiin Töölöön. Päävamma todettiin senlaatuiseksi.

Jesse Torniaista ei tavoitettu lauantaina. Hän oli epäiltynä pahoinpitelystä.

Sunnuntaina puoliltapäivin Torniainen kirjoitti Twitteriin. ”Tekeekö mieli räkiä ja uhata väkivallalla? Tee se jossain muualla. #Vastarintaliike #Kansallissosialismi.”

Tviitissä oli linkki, joka vei Vastarintaliikkeen sivuille. Sieltä löytyi parin minuutin video:

Ihmisvirtaa Asema-aukiolla, lehtien jakamista, lippurivistöä. Nainen, joka sättii mielenosoittajia. Sitten nuori mies, joka makaa maassa. Vaaleat housut, musta huppari, verilammikko. Vieressä hätääntynyt kaveri. Ja tämän perässä lopputekstit: Aktivoidu! Vastarinta.com.

Seuraavana päivänä, maanantaina, Töölön sairaalasta otettiin yhteyttä Helsingin poliisiin. Jimi Karttusen päävamma oli oletettua pahempi.

Tapauksen tutkinta siirtyi väkivaltarikosyksikköön.

 

Torniaisen haaveet

Kerrotko hiukan, miten susta on tullut kansallissosialisti?

Kysymys esitetään Jesse Torniaiselle. Hän on haastateltavana Riimuradiossa, jota voi kuunnella netissä. Ohjelman nimi on Studio 204. Se käsittelee ajankohtaisia kysymyksiä ”kansallissosialistisesta näkökulmasta”. Nimi tulee Adolf Hitlerin syntymäpäivästä, 20.4.1889.

Ohjelman juontaja esittäytyy etunimellä, Juhani.

”Mä oon ollu kansallismielinen niin pitkään kuin mä muistan”, Torniainen vastaa. ”Jo pikkupoikana luin todella paljon sotalehtiä ja en pitänyt kotialueella asuvista tunkeutujista.”

Sitten netistä löytyi Kansallissosialismi.com-sivusto, Torniainen kertoo. Hän oli 13-vuotias.

”Ryhdyin sieltä sit lukemaan aiheesta ja otin ideologisia harppauksia todella paljon.”

Kansallissosialismi.com perustettiin talvella 2004. Se muotoili tavoitteensa näin: ”Valkoisen rodun ja sen identiteetin sekä sen luoman kulttuurin turvaaminen jälkeläisillemme.” Yhteiskunta oli sairas, koska rodut ja kulttuurit sekoitettiin väkisin keskenään.

Sivustolle kirjoitti ahkerasti oululainen Esa Henrik Holappa. Mies, joka neljä vuotta myöhemmin perusti Suomen vastarintaliikkeen. Sen huomasi myös Jesse Torniainen.

”Mä olin jo monta vuotta haaveillu, että olispa Suomessakin tällaista toimintaa”, hän sanoo radiossa.

Torniaisesta tuli Vastarintaliikkeen jäsen. Kesällä 2009 hän kävi ”rekryhaastattelussa”, ja 2010 hän ryhtyi aktiiviksi.

Hän oli tuolloin 20-vuotias. Rikosrekisteri oli jo pitkä.

Pahoinpitely, törkeä pahoinpitely, pahoinpitely. Vaarallisen esineen hallussapito. Pahoinpitely, pahoinpitely, pahoinpitely. Törkeä vahingonteko, salakuljetus.

”Torniainen on tehnyt ruumiillista väkivaltaa potkimalla ja lyömällä selkään ja päähän.”

”Torniainen on tehnyt ruumiillista väkivaltaa lyömällä nyrkillä niin, että xxx on kaatunut maahan. Torniainen on potkaissut päähän, niin että xxx on kaatunut selälleen ja menettänyt tajuntansa.”

”Torniainen on tehnyt ruumiillista väkivaltaa lyömällä kääntöveitsellä selkään.”

”Torniainen on ilman asianmukaista lupaa yrittänyt tuoda maahan 18 kappaletta kaasusumuttimia.”

Sakkoja, ehdollisia vankeusrangaistuksia. 11 kuukautta vankeutta.

Vastarintaliike on pieni järjestö, edelleen. Tosin se on kasvanut. Vuonna 2012 sillä oli parikymmentä jäsentä, kaksi vuotta myöhemmin noin 40. Marraskuussa 2015 varsinaisia jäseniä oli 70 ja tukijäseniä parisataa.

Mutta edelläkävijöiden joukko ei voikaan olla iso. Sillä tavalla liikkeessä ajatellaan, sanoo äärioikeiston tutkija Tommi Kotonen.

”He katsovat olevansa vallankumouksellista eliittiä.”

Suomen Kuvalehdelle liike ei anna haastattelua. Haastattelua pyydetään Jesse Torniaiselta, mutta pyyntöön vastaa Vastarintaliike.

”Emme anna edelleenkään haastatteluita valtamedialle, koska esimerkiksi Suomen Kuvalehti on tehnyt erittäin selväksi, mikä julkaisun suhde Euroopan väestönvaihtopolitiikkaan ja kansallismielisyyteen on.”

”Kaikki tarvittava tieto Torniaisen tapaukseen liittyen löytyy kotisivuiltamme.”

 

Ei kannattaisi lähteä

Torstaina 15. syyskuuta Jimi Karttunen oli ollut Töölön sairaalassa neljä päivää.

Poliisi oli käynyt haastattelemassa häntä siellä. Karttunen oli ollut vaitonainen. Hän ei muistanut kunnolla: Saattoi olla jotain sanailua… Ehkä tuli sanottua, sylkäistyä maahan… Joku potkaisi.

Hän antoi tuntomerkkejä hyökkääjästä.

Poliisille tilanne oli kuitenkin aika selvä. Kaikki näkyi valvontakameran tallenteella.

Karttusen vointi oli kohtuullinen. Hän oli toipumassa saamastaan vammasta.

Puolenpäivän aikaan torstaina Karttunen päätti lähteä sairaalasta. Hän unohti sinne tavaroitaan, palasi sitten hakemaan niitä.

Sairaalassa sanottiin, ettei olisi viisasta lähteä vielä. Mutta Karttunen ei jäänyt.

Vuorokautta myöhemmin hän soitti hätäkeskukseen. Hän oli kotonaan Pohjois-Haagassa. Olo oli huono.

Isä kertoi poikansa kuolemasta Facebookissa ja julkaisi kuvan.

Puhelun aikana hän meni tajuttomaksi.

Ambulanssi ajoi Pohjois-Haagaan ja haki Karttusen. Asuntoon päästiin taloyhtiön yleisavaimella.

Karttunen vietiin Meilahden sairaalaan. Oli perjantai 16. syyskuuta. Asema-aukion tapahtumista oli vajaa viikko.

Samana iltana, kello 22.55, Jimi Karttunen kuoli.

Jesse Torniainen oli edelleen kateissa. Poliisit etsivät häntä, ”panivat täkyjä”. Lauantaina he tekivät ratsian keikkapaikalle Pohjois-Helsinkiin. Torniaisen bändin, Civic Dutyn, piti soittaa siellä illalla.

Poliisi tarkisti läsnäolijoiden henkilöpaperit. Torniaista ei näkynyt.

Hän tiesi itsekin, että häntä etsitään.

Lauantai-iltana Torniainen käveleskeli Helsingin keskustassa, kävi syömässä. Puolenyön aikaan hän näki poliisipartion. Se oli parkissa Asema-aukiolla.

Torniainen käveli partion luo, meni poliisin puheille. ”Moi. Ootte kyselly mua.”

Hän oli käsiraudoissa heti.

Peli poikki -mielenosoitus Senaatintorilla 24. syyskuuta.

Isä kirjoittaa Facebookiin

Ehtikö Torniainen nähdä kynttilät ja kukat?

Niitä tuotiin aseman edustalle jo lauantai-iltana. Vaaleanpunaisia ruusuja ja hautakynttilöitä. Viestejä, joita oli kirjoitettu suuriin pahvilappuihin.

Jimille <3

Me emme suostu pelkäämään.

Viha synnyttää vihaa.

He eivät tunteneet Karttusta, suurin osa ihmisistä ainakaan.

”Luin hänen isänsä päivityksen Facebookista”, nuori nainen sanoi iltapäivälehden toimittajalle.

”Tulin niin järkyttyneeksi, surulliseksi ja vihaiseksi, että päätin, että jotain on tehtävä. Leikkasin joogamatosta sydämen ja hain roskakatoksesta pahveja.”

Karttusen isä oli kirjoittanut Facebookiin samana päivänä. ”Rakas poikani Jimi Joonas Karttunen pahoinpideltiin 10.9. lauantaina…”

Vastarintaliikkeen ”skinhedi nazi-jäsen” hyökkäsi pojan kimppuun ja aiheutti tälle vakavan päävamman, isä jatkoi. Ja nyt poika oli kuollut.

Tekstin vieressä oli Karttusen kuva. Nuori vaalea poika sinisessä ruutupaidassa. Ruusu kädessä, hymy huulilla. Ehkä kuva oli rippikoulusta.

Tuhannet ihmiset jakoivat isän päivitystä, sadat kommentoivat. Ottivat osaa ja toivottivat voimia.

Pian kynttilöitä sytytettiin muuallakin, Jyväskylässä, Tampereella.

Isä antoi haastatteluja. Hän sanoi, että Karttunen oli ollut kansainvälinen, rauhaa rakastava nuori mies. Herkkä ja ihmisläheinen. Hän oli kirjoitellut runoja ja asunut välillä ulkomailla.

Näissä jutuissa eivät näkyneet pojan ongelmat.

Poliisi oli tapauksesta vaitonainen. Oliko Karttunen kuollut pahoinpitelyn vuoksi? ”Emme ota tässä vaiheessa kantaa…”

Mutta sitä ei nyt pysähdytty pohtimaan. Pyörä pyöri jo.

Vastarintaliikkeen toimintaa, ja koko liikkeen laillisuutta, oli pohdittu aiemminkin. Kesällä 2015, kun liike oli mellakoinut kaduilla Jyväskylässä. Tammikuussa 2013, kun liikkeen aktivistit olivat häirinneet keskustelutilaisuutta Jyväskylän kirjastossa. Lopulta järjestäjää oli puukotettu.

Nyt joukko helsinkiläisiä alkoi järjestää mielenosoitusta. Peli poikki! Mielenosoitus fasismia ja rasismia vastaan.

Kutsua levitettiin somessa. Väkivaltainen äärioikeisto kasvaa, mutta kukaan ei tee mitään, siinä sanottiin.

”Yksi rohkea päätti kuitenkin rikkoa hiljaisuuden ja maksoi siitä hengellään.”

Hän oli Jimi Karttunen.

Tapauksesta kirjoitettiin Dagens Nyheterissä, Aftonbladetissa, Göteborgs Postenissa.

Lauantaina 24. syyskuuta mielenosoittajat täyttivät Senaatintorin. The Guardian kirjoitti: ”Yli 15 000 ihmistä kokoontui Helsinkiin osoittamaan mieltä rasismia ja väkivaltaa vastaan…”

Paikalla oli presidentti Halonen. Kuopion torilla, tukimielenosoituksessa, kävi pääministeri Sipilä.

Poliitikoilta vaadittiin vastauksia. Mitä nyt tehdään?

Pääministeri sanoi, että väkivaltaan kannustavien järjestöjen laillisuus selvitetään. Ja tarvittaessa lakia muutetaan.

Sisäministeri sanoi, että äärijärjestöjen laillisuus arvioidaan uudelleen.

Valtiovarainministeri sanoi, että väkivaltaiset äärijärjestöt pitäisi kieltää.

Tasavallan presidentti sanoi, ettei järjestöjä voida lakkauttaa rasistisen toiminnan vuoksi. Lakia ei ole. Mutta rasismi on rikos.

Kun sana levisi, Asema-aukiolle kertyi kukkia ja kynttilöitä.

Jäljelle jääneet kysymykset

Tästä kaikesta on kolme kuukautta.

Oikeudenkäynti Jesse Torniaista vastaan alkaa 21. joulukuuta. Häntä syytetään törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta. Jimi Karttunen kuoli kallovammaan, joka syntyi pahoinpitelystä. Kuolinsyy varmistui oikeuslääketieteellisessä tutkimuksessa. Torniainen on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin.

Poliisihallitus pohtii, pitäisikö Vastarintaliike lakkauttaa. Se voisi hakea lakkautusta käräjäoikeudesta, nostaa kanteen. Lakia ei tarvitsisi muuttaa.

Ministeriöissä tehdään selvityksiä. Sisäministeriössä mietitään, voitaisiinko äärijärjestöjen tunnukset kieltää. Oikeusministeriössä taas, pitäisikö mielenilmauksista vaatia tarkempia ilmoituksia.

Jimi Karttunen on haudattu. Hänen hautansa on Malmin hautausmaalla, lähellä kappelia. Isä sanoo, että pojalle suunnitellaan nyt ”upeaa muistolaattaa”.

Kysymättä on enää pari kysymystä.

Miksi Jimi Karttunen ei saanut elämästään otetta? Miksi hänestä tuli työtön päihteiden käyttäjä?

Ja miksi Jesse Torniaisesta tuli natsi?

 

Helsingin asema-aukiolla syyskuussa tapahtuneen väkivallanteon oikeuskäsittely alkaa 21.12.2016.


Lähteenä käytetty myös kirjaa Äärioikeisto Suomessa (Into 2012). Kirjoittajina Dan Koivulaakso, Mikael Brunila ja Li Andersson.
Kuvat: Kuvakaappaus asema-aukion valvontakameratallenteesta (aukio), kuvakaappaus Youtube (uhri), Otavamedia (valvontakamera), Lehtikuva (Torniainen), kuvakaappaus Facebook (Karttusen muistokuva), Jarno Mela / Lehtikuva (mielenosoitus), Vesa Moilanen / Lehtikuva (kukat ja kynttilät)
Ulkoasu: Vesa Tuukkanen