Äärijärjestöjen kieltäminen, mikä siinä on vaikeaa? – Poliisiylijohtaja: ”Selvästi SVL toimii vastoin lakia”

Järjestäytyneen rasismin kielto on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin. Se ei näytä riittävän.
Kotimaa 22.9.2016 07:30
Uusnatsistisen Suomen vastarintaliikkeen mielenilmaus Asema-aukiolla Helsingissä 10. syyskuuta 2016. © LEHTIKUVA

Kansalaiskampanja Huominen ilman pelkoa jättää torstaina 22. syyskuuta eduskuntaan allekirjoitettavaksi lakialoitteen, jossa esitetään järjestäytyneen rasismin kieltämistä lailla.

Vetäjät toivovat yli sadan kansanedustajan allekirjoitusta, jotta säädös voitaisiin saattaa voimaan. Elokuisen kampanjankäynnistyksen jälkeen 30 000 kansalaista on allekirjoittanut vetoomuksen.

Asiasta tuli ikävän ajankohtainen viime viikolla, kun Suomen vastarintaliikkeen (SVL) tapahtumassa pahoinpidelty mies menehtyi, poliisin epäilyn mukaan pahoinpitelyn seurauksena. Epäilty on vangittu.

Tällä viikolla on tivattu pitkin puolueita ja yliopistoja, mitä äärijärjestöille voi tehdä. Pitäisikö ne kieltää?

Vastausten kirjo on ollut laaja: kieltäminen on ymmärretty moralismiksi, perusoikeuksiin puuttumiseksi, maton alle lakaisemiseksi, toisaalta tarpeelliseksi, tärkeäksi signaalivaikutukseksi, välttämättömäksikin.

 

Vastarintaliikkeen edellisen väkivaltateon jälkeen poliisihallitus ja valtakunnansyyttäjävirasto keskustelivat yhdistyslaista.

Kolme SVL:n aktiivia oli rynninyt tammikuussa 2013 Äärioikeisto Suomessa -kirjan esittelytilaisuuteen Jyväskylän kirjastoon ja puukottanut estämään tullutta vartijaa.

Kysymys oli sama: pitäisikö ryhmän kokoontuminen kieltää?

Yhdistyslain mukaan se on mahdollista, jos pystytään todistamaan, että yhdistys toimii vastoin lakia tai jos se tekee muuta kuin säännöissään ilmoittaa. Lakkauttamista voi hakea poliisi tai syyttäjä, päätöksen tekee käräjäoikeus.

Tuolloin hakeminen lykättiin syyttäjän harteille eikä hakemusta koskaan kuulunut. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmaisen mukaan katsottiin, että kieltäminen sotii perusoikeuksia – sananvapautta ja kokoontumisvapautta – vastaan. Sisäministeri Paula Risikko arvioi, että lakkauttaminen nähtiin turhaksi, sillä SVL ”kokoontuisi silti”. Kumpikaan ei toiminut tehtävässään kolme vuotta sitten eikä siis ollut tekemässä päätöstä.

Nyt molemmat, Kolehmainen ja Risikko, ovat luvanneet, että asiaa katsotaan uudelleen.

 

Vaatimukset toimenpiteistä ja niiden orastava lupailu ovat tavallisia, kun tapahtuu jotain tarpeeksi ikävää. Kun huuto hiljenee ja otsikot harvenevat, vaateet unohtuvat. Kaava on tuttu esimerkiksi kouluampumisia seuranneista aselakikeskusteluista.

Poliitikot ovatkin olleet pääsääntöisesti sitä mieltä, että laissa on jo nyt keinoja puuttua äärijärjestöjen toimintaan. On aiemmin pohdinnassa ollut yhdistymislaki lakkauttamispykälineen, on kiihottamista kansanryhmää vastaan koskeva säädös, on järjestäytyneet rikollisryhmät kieltävä säädös.

Eihän se olisi tehokastakaan. Kuten sanottua, äärijärjestöt ”kokoontuisivat silti”.

Jos meillä siis on jo lainsäädäntö, jolla puuttua Vastarintaliikkeen kaltaisiin ryhmien toimintaan, miksei niihin ole puututtu? Ja jos jäsenmäärä ei ole kasvanut eikä rikosten määrä lisääntynyt, kuten sisäministeriö sanoo, miksi niihin puututtaisiin vastaisuudessakaan?

 

Edellyttääkö rikoslain soveltaminen poliisityöhön julkista huomiota, poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen?

”Nyt näyttäisi siltä, että jos katsotaan aikajanaa kirjastopuukotuksesta tähän saakka, niin on selvästi nähtävissä, että SVL on piittaamaton ja toimii vastoin lakia. Se ei välitä yleisen edun vuoksi annetuista pakottavista säädöksistä. Kyllä lakkauttamispohdinta on ilman muuta relevanttia nyt.”

Eli jotta voitaisiin pohtia, tarvitaan aina uusi, mahdollisimman ikävä tapaus?

”Ei tietysti pidä olla tällaisia äärimmäisiä tapauksia, mutta tämä on tapauskohtaista. Ja painotan, että kieltämisessä mennään ihan perustuslaillisiin oikeuksiin, mikä on aika järeä keino.”

On Poliisihallituksen tehtävä ohjeistaa, miten poliisit toimivat kentällä minkäkin suhteen. Millainen äärijärjestöitä koskeva ohjeistus nyt on?

”Tietysti poliisi puuttuu tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkeen laittomaan toimintaan. Kaikki asiat, jotka on kriminalisoitu, kuuluvat poliisin toiminta-alaan ja niihin puututaan.”

Mutta: ”Tämä ei ole yksinkertainen asia. On hieno asia ja merkittävä yhteiskunnallinen signaali, että tällaisia järjestöjä ei hyväksytä, mutta sen lisäksi pitää pystyä torjumaan toimintaa. Nämä toimijat eivät varmaan hirveästi piittaa siitä, mitä yhdistyslaissa sanotaan.”

Pystyisikö poliisi torjumaan toimintaa paremmin, jos SVL:n kaltaiset järjestöt kriminalisoitaisiin?

”Lähestyisin aihetta ylipäätään vihapuheen kautta. Voimassa olevassa laissa on nimikkeitä sen tutkimiseen, kuten kunnianloukkaus, yksityiselämää koskevan tiedon levittäminen ja laiton uhkaus, mutta niiden soveltaminen vihapuhetutkintaan on osoittautunut hankalaksi. Jos saisimme selkeämmän, vihapuheen kriminalisoivan lain, se toisi työkaluja ja helpottaisi tulkintoja ja tutkintaa.”

Kolehmaisen mukaan poliisille ei ole epäselvää, mitä SVL:n tavoitteet ovat.

”He ilmoittavat selkeästi, että tavoite on kansallissosialistisen valtion perustaminen. Järjestön sisäisessä propagandassa korostetaan valkoista ylivaltaa ja he hyväksyvät aseellisen väkivallan sen saavuttamiseksi. Sellainen on jo ihan kansainvälistenkin sopimusten vastaista.”

 

Ei vain näytä riittävän, että järjestäytyneen rasismin kielto on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin. YK:n rotusyrjinnän poistamista koskeva yleissopimus tuli Suomessa voimaan jo vuonna 1970.

”Vastarintaliike esimerkiksi harrastaa erilaista myyntitoimintaa ja värvää jäseniä avoimesti. He ovat pystyneet toimimaan kohtuullisen avoimesti, vaikka kyseessä on selvästi rasistinen järjestö”, sanoo Turun yliopiston oikeustieteen professori Juha Lavapuro.

Hänestä järjestäytynyt rasismi pitäisi kieltää rikoslaissa, vaikka se jyräisi sananvapauden ja yhdistymisvapauden.

”On olemassa ryhmiä, joiden rotusyrjinnän luonteesta voi olla kiistaa, eikä kukaan väitäkään, että nämä olisivat yksinkertaisia asioita. Mutta SVL:n kohdalla ei ole kysymystäkään siitä, etteikö siinä toiminnassa syyllistyttäisi rotusyrjintään ja siihen yllyttämiseen. Se on sen koko toiminnan keskeinen prinsiippi.”

Sananvapauteen ja yhdistymisvapauteen voi puuttua, jos kysymys on näiden oikeuksien väärinkäytöstä, Lavapuro sanoo. Silloin ne eivät ansaitse suojaa.

Samasta aiheesta on kirjoittanut Helsingin yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Sakari Melander.

”Esitetyt perustelut sille, miksi rasististen järjestöjen toimintaan ei nimenomaisesti puututtaisi rikosoikeudellisella sääntelyllä, eivät yksinkertaisesti vuodan 2016 Suomessa ole vakuuttavia.”