Peruskysymyksiä taloudesta: Miksi maailmassa on velkaa enemmän kuin rahaa?

Talous 18.8.2011 13:23

Miksi maailmassa on velkaa enemmän kuin rahaa? Onko keinottelu rikos ihmiskuntaa vastaan? Ketä johdannaiskauppa hyödyttää? Millainen olisi maailma ilman velallisuutta? Näitä kysymyksiä pohditaan SK:n Taviksen talouskoulu -sarjassa.

Talous kirjat

Velka. Se on synnyttänyt valtavasti ongelmia ja uutisia tänäkin vuonna. Talousuutisten lomassa on joskus hyvä pohtia myös talouden perusteita. Peruskysymyksiä rahasta, velasta ja sijoittamisesta pohti SK:n toimittaja Susan Heikkinen Taviksen talouskoulu -sarjassa. Hän luki neljä taloushistoriaa käsittelevää kirjaa ja kertoi niistä kertomisen arvoisen.

Pääset lukemaan sarjan osat tästä koostejutusta.


Miksi maailmassa on velkaa enemmän kuin rahaa?

Olennaista nykyisessä rahamaailmassa on se, että rahaa ei oikeastaan ole. Niall Fergusonia mukaillen voi kuvitella rautalankaesimerkin:

Kuvitellaan, että sata ihmistä tallettaa yhteensä 100 euroa pankkiin A.

Koska on epätodennäköistä, että kaikki tallettajat haluaisivat nostaa kaikki säästönsä yhtä aikaa pois, pankki A lainaa eteenpäin 90 euroa. Lainaajat tallettavat nämä 90 euroa pankkiin B, joka edelleen lainaa siitä 80 euroa jollekin. Tämä tallettaa ne edelleen pankkiin C, ja pankki myöntää siitä jollekin lainaa 70 euroa. Seuraa tilanne, jossa alkuperäistä rahaa on kierrossa 70 euroa ja pankeissa 30 euroa – ja velkoja on syntynyt maailmaan 240 euroa.

Tämä on mahdollista, koska laillisessa pankkitoiminnassa on vain osittainen kassavarantovelvoite, siis kassassa ei tarvitse olla kuin murto-osa sinne talletetuista rahoista. Tämän käytännön maailmassa aloitti muuten Ruotsin valtionpankki 1600-luvulla. 1900-luvun alkupuolella kassavarantoa oli pankeilla vielä neljännes talletuksista, mutta viime vuosina enää ehkä neljä prosenttia.

Raha on siis pohjimmaiselta olemukseltaan luottamusta, opin Fergusonilta. Enää 1970-luvun jälkeen raha ei ole ollut edes luottamusta siihen, että paperinpalaa vastaan saa keskuspankista kimpaleen jalometallia. Raha on luottamusta siihen, että sen vaihtoarvo säilyy, että yhdellä rahalla saa tänään yhtä monta leipää kuin eilenkin.

Ja raha on luottamusta siihen, että pankki antaa sinne talletetut rahat takaisin, jos tallettaja haluaa. Ja siitä seuraa, että velanmaksuun on luotettava, ja toisaalta että velanantajaan on luotettava, ettei se irtisano velkaa yhtäkkiä maksettavaksi.

Lue lisää.

Keinottelu – rikos ihmiskuntaa vastaan?

Historian professori Markku Kuisman mielestä Marxin ja Engelsin peruskysymys on edelleen ajankohtainen: onko sijoittajavetoiselle, avoimesti vahvoja voittajia suosivalle markkinalogiikalle hyvää vaihtoehtoa tai edes riittäviä vastavoimia?

Historioitsijana Kuisma muistuttaa, että jokainen sukupolvi saa perinnökseen jotkut historialliset rakenteet, jotka nopeimmillaankin muuttuvat hitaasti. Perintöä ei voi muuttaa, mutta sen päälle voi luoda uutta. Vapauden rajoja pitää tietenkin tutkia, ja muuttaa minkä voi, mutta perimmältään esimerkiksi Suomen kaltaisen pienen valtion on hänen mielestään vain sopeuduttava ja haettava parhaat keinot selviytyä maailmassa (mitä selviytymisellä sitten tarkoitetaankaan).

Yhteiskuntamoraalista Kuisma on huolissaan. Hänen mukaansa kohtuullisina, moraalisesti ja taloudellisesti kestävinä on pidetty enintään kymmenkertaisia tuloeroja eniten ansaitsevien ja keskituloisten välillä. Esimerkiksi Yhdysvaltain suuryritysten johtokaarti ansaitsi jokin aika sitten yli 300 kertaa keskivertotyöläisen verran. Keskiluokkaista työmoraalia rapauttavat Kuisman mielestä myös suurpääomien verovapaus, veroparatiisit ja muita alempi verotus.

Hämärien, pikavoitot nostaneiden markkinapelureiden teot Kuisma nimittää suorasukaisesti ”rikoksiksi ihmiskuntaa vastaan”. Hän ei malta olla puuttumatta kansainvälisiin finanssikatastrofeihin ja siteeraa amerikkalaisprofessori Nicholas Talebia. Tämä on luonut 10-kohtaisen ohjelman, jonka mukaan toimimalla finanssikatastrofit vältettäisiin. Ensimmäinen periaate on se, että yhdenkään yrityksen ei pidä kasvaa niin isoksi, ettei sen uskalleta antaa kaatua. Pelastustoimissa yhteiskunta näet ajautuu hankaliin tilanteisiin.

Lue lisää.

Ketä johdannaiskauppa hyödyttää?

Paul Krugman muistuttaa, että 1930-luvun suuresta lamasta lähtien on maailmassa on ollut profeettoja, jotka olivat ennustaneet uuden suuren laman alkavan minä päivänä tahansa. Tämä vääriin hälytyksiin turtumisen efekti on yksi selitys siihen, ettei 2000-luvulla enää uskottu uuteen suureen lamaan.

Maailman talousjärjestelmään luotiin kuitenkin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä vakava haavoittuvuus – varjopankkijärjestelmä hedgerahastoineen. Perinteisen pankkijärjestelmän ulkopuolisissa rahastoissa alkoi liikkua valtavasti rahaa, jota ei valvottu. Varjopankkijärjestelmässä touhuavat ihmiset taas altistuivat moraalikadolle – heidät oli päästetty ottamaan riskejä toisten ihmisten rahoilla. Niinpä kun riskit laukesivat, suureksi paisunut varjopankkijärjestelmä veti ongelmiin myös reaalimaailman pankit.

”Uusi finanssi-instrumentti” alkaa kuulostaa yhtä myönteiseltä keksinnöltä kuin ”uusi konetuliase”. Onko johdannaiskaupalla enää mitään suoraa yhteyttä reaalitalouteen? Perinteisen osakekaupan ymmärtää – yritysten on esimerkiksi saatava rahaa investointeihin – mutta millä tavalla esimerkiksi johdannaiskauppa lisää yritteliäisyyttä tai yhteiskuntien vireyttä? Miten johdannaiskauppa hyödyttää ketään muuta kuin johdannaiskaupan pyörittäjiä ja omaisuuttaan pelivälineeksi luovuttavia?

Lue lisää.

Millainen olisi maailma ilman velallisuutta?

Totta kai velat on maksettava – miten niin totta kai? Olisiko kuviteltavissa sellainen maailma, jossa ihminen on ensisijaisesti jotain muuta kuin ”velkansa maksava olento”? Jossa moraali ja oikeudenmukaisuus perustuvat johonkin ihan muuhun kuin tilikirjoihin? Miksi ihmisten välisessä vaihdossa panoksena on juuri taloudellinen arvo – eikä jokin muu arvo?

Jakke Holvaksen Talousmetafysiikan kritiikkiä on filosofian väitöskirja. Se on siis useimmille meistä vaikeatajuinen, toisiin filosofeihin alituisesti viittaava ja konkreettisuudessa köyhä, mutta Holvas on minun kaltaiselleni lukijalle jalo. Esipuheessaan hän sanoo teostaan aikalaisdiagnoosiksi, jossa ”lukijan kannalta tärkein kriteeri on se, onko hän saanut uusia näkemyksiä vai ei”.

Kiitos. Vapauduin siis heti alkajaisiksi siitä kaiken ymmärtämisen velasta, jota olen kasvanut tuntemaan kirjoille ja lukemiselle. Vaatimattomilla oivalluksillani varmaankin reputettaisiin kirjatentissä, mutta piru vie olen iloinen niistä!

Lue lisää.

Aiheesta lisää
Taviksen talouskoulu -sarjan kaikki osat.