Sähköautojen latauslaki: Vihreät nöyrtyivät, keskusta keräsi pisteet – Vanhoihin rakennuksiin löysemmät velvoitteet kuin uusiin

Uutisanalyysi: Vaikka vihreät joutuivat myöntymään kunnianhimostaan sähköautojen latauslain osalta, osoittaa poliittinen päätös kuitenkin sen, että hallitus pystyy kompromisseihin.
Politiikka 11.3.2020 12:07
Sähköautoja latauksessa pysäköintihallissa Helsingissä 20. tammikuuta 2020.
Sähköautoja latauksessa pysäköintihallissa Helsingissä 20. tammikuuta 2020. © MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA

Pääministeri Sanna Marinin (sd) hallituksen esitys kiistellystä sähköautojen latauslaista on viittä vaille valmis ja laki viedään eduskuntaan maaliskuun aikana.

Latauslain sisällöstä ei ole tihkunut juurikaan tietoa sen jälkeen, kun ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) sai luettavakseen lakia koskevan lausuntopalautteen.

Palaute oli murskaava. Teollisuuden, kaupan, kuntien ja taloyhtiöiden mielestä ympäristöministeriön valmistelema laki oli ylimitoitettu, sillä sen vaatimustaso oli huomattavasti tiukempi kuin EU-direktiivi edellyttää.

Ympäristöministeriön lakiluonnos lähti siitä, että rakennuksen omistajan pitäisi järjestää asukkaalle mahdollisuus latauspisteeseen, mikäli asukas hankkii käyttöönsä sähköauton.

Myös kaikkiin uusiin ja laajasti korjattaviin rakennuksiin, joissa on yli neljä pysäköintipaikkaa, täytyisi rakentaa sähköautojen latausvalmius. Direktiivissä vähimmäistaso on kymmenen paikkaa.

Luonnoksen saama palaute näyttää vaikuttaneen lopulliseen esitykseen.

Ympäristöministeri Mikkonen kertoi niukkasanaisesti Suomen Kuvalehdelle ympäristöministeriön järjestämän tilaisuuden jälkeen 10. maaliskuuta lain poliittisesta linjauksesta, jota on varjeltu ministeriössä kuin valtionsalaisuutta.

”Olemassa olevien rakennusten osalta mennään direktiivin minimitason mukaan, tuli mukaan perustuslaillisia haasteita. Uusien rakennusten osalta vaatimukset ovat tiukemmat.”

 

Käytännössä ministeri Mikkonen ja vihreät ovat joutuneet ottamaan takapakkia kunnianhimoisessa lakiesityksessään.

Poliittiset pisteet latauslaista kerää keskusta, sillä se vastusti äänekkäästi ”ylimitoitettua” latauslakia.

Lausuntopalautteen perusteella latauspisteiden rakentaminen vanhoihin rakennuksiin tulisi erityisen kalliiksi.

Esimerkiksi valtiovarainministeriö arvioi, että yhden latauspisteen rakentaminen maksaa 1 500–3 000 euroa, mutta yksittäistapauksissa kaivuutyöt ja sähköjärjestelmän saneeraus voivat jopa kolminkertaistaa kustannukset. Alkuperäisen luonnoksen kokonaiskustannukset arvioitiin sadoista miljoonista jopa yli miljardiin euroon.

Ei ole siis yllätys, että kiinteistöomistajien mielestä latauspisteiden rakentaminen pitäisi toteuttaa markkinaehtoisesti ja turhia investointeja pitäisi välttää.

Alun perin lakiluonnoksen säädökset olisivat tuoneet Suomeen arviolta 171 000 latauspistettä vuoteen 2030 mennessä ja latausvalmiuden noin 621 000 pysäköintipaikkaan. Valmius tarkoittaa käytännössä sitä, että alustavat sähkötyöt on tehty, mutta itse latauspistettä ei ole asennettu.

Nyt latauspisteiden määrä ja kustannukset ovat huomattavasti pienemmät. Lakiesityksen tarkempi sisältö selviää, kun ympäristöministeriö tiedottaa asiasta.

 

Vaikka vihreät joutuivat myöntymään kunnianhimostaan latauslain osalta, osoittaa poliittinen päätös kuitenkin sen, että hallitus pystyy kompromisseihin. Päätös ei ollut helppo, sillä siitä väännettiin hallituksen ministeriden esikunnissa useampi kuukausi.

Syykin on selvä.

Moni tiedostaa, että vähä- ja nollapäästöisten autojen osuutta autokannasta on kasvatettava, jotta Suomen tieliikenteen päästöt pienenevät. Sähköautojen osuus Suomen autokannasta on edelleen pieni, mutta se kasvaa.

Toisaalta sähköautojen akkuihin tarvitaan paljon metallia, kuten kobolttia ja nikkeliä, mikä nostaa sähköautojen valmistuksessa syntyviä päästöjä.

Ympäristökysymysten ratkaisu ei siis ole yksinkertaista ja siksi Suomen ilmastotavoitteet eivät saisi tulla maksamaan ”tavallisille” suomalaisille veronmaksajille liikaa. Tämä tosiasia tunnutaan ymmärtävän pikkuhiljaa myös vihreissä, ainakin silloin kun he ovat hallitusvastuussa.

 

Seuraava kompromissin paikka ilmastopolitiikan suhteen vihreillä ja koko Marinin hallituksella on kevään kehysriihessä, jossa pöydällä ovat turpeen ja öljylämmityksen verotuksen kiristäminen.

Hallitus on linjannut, että fossiilisten lämmitysmuotojen verotus kiristyy yhteensä 100 miljoonalla eurolla.

Keskusta pitää huolen siitä, ettei veronkiristyksiä kohdisteta pelkästään turpeeseen, mikä tarkoittaa sitä, että paine öljylämmittäjien verotuksen kiristämiseen kasvaa entisestään.

Öljylämmittäjät ovat usein iäkkäitä ihmisiä ja asuintalot vanhoja. Voiko näitä ihmisiä rokottaa kireämmällä verotuksella enemmän kuin muita? Onko se oikeudenmukaista?

Näistä teemoista vihreät, keskusta demarit, rkp ja vasemmistoliitto tulevat keskustelemaan vielä pitkään ja hartaasti.

Energiajärjestelmien vaihtamisen valtion tukiin ei voi loputtomiin nojata, sillä rahaa tarvitaan moneen muuhunkin tärkeään kohteeseen. Lisäksi tuilla on tapana mennä markkinahintoihin. Tämä puolestaan voi vääristää kilpailua, jota tuskin kukaan haluaa.