Pääministeri Juha Sipilän tarina työllisyyden superluvuista on hieno, mutta onko se totta?
Uutisanalyysi: Poliitikot käyttävät tilastoja, jotka pönkittävät heidän agendaansa.
Pääministeri Juha Sipilä (kesk) julkaisi valtioneuvoston kanslian verkkosivuilla kolumnin 21. maaliskuuta 2018. Teksti on mahtavaa luettavaa.
Suomi otti luultua vähemmän velkaa vuonna 2017, vain kolmisen miljardia euroa. Hallituksen satsaukset talouskasvuun ovat näkyneet verotulojen ja työllisyyden kasvuna.
Mihin hallituksen mainostamat hyvät talousluvut perustuvat?
Onko hyvän kehityksen syy ja seuraus hallituksen tiukka talous- ja työllisyyspolitiikka, ihmisten aktivoiminen ja normien purkaminen?
Vai onko kyse maailmantalouden kasvusta, Euroopan unionin rajusta elvytyksestä, alhaisesta korkotasosta ja vientiyhtiöidemme tilauskirjojen täyttymisestä?
Käydään ensin läpi niin kutsuttu iso kuva.
Suomen nykyisen kohtuullisen hyvän talouskasvun tekijöinä useat ekonomistit pitävät euroalueen talouden elpymistä, joka on vaikuttanut vientiyhtiöihimme myönteisesti.
Tullin tilastojen mukaan vienti kasvoi vuonna 2017 peräti 15 prosenttia. Viennin hurja kasvuprosentti johtuu osittain myös siitä, että pari edellistä vuotta olivat miinusmerkkisiä. Tilastoja vertaillaan aina edelliseen vuoteen.
Vienti alkoi kasvaa siis paremman kysynnän ansiosta. Kysyntään vaikutti voimakkaasti EU:n vuonna 2015 aloittama elvytys, jota on tarkoitus jatkaa syksyyn 2018 saakka.
Euroopan keskuspankki on ostanut yli 2 000 miljardilla eurolla julkisen sektorin velkapapereita, erilaisia joukkolainoja ja yrityslainoja.
Samaan aikaan kun EU:n elvytystoimet alkoivat hitaasti purra myös Suomeen, Sipilän hallitus sai työmarkkinajärjestöjen avustuksella solmittua kuuluisan kilpailukykysopimuksen (kiky) kesällä 2016.
Ekonomistit pitivät sopimusta merkittävänä, sillä se paransi vientiyritysten hintakilpailukykyä.
Työntekijät suostuivat tekemään enemmän töitä ilman palkankorotusta. Vaikka sopimus oli historiallinen, oli se myös julkisen sektorin lomarahaleikkauksineen epätasa-arvoinen, mutta tästä ei juuri kukaan halunnut puhua.
Kilpailukyvyn vaaliminen keinolla millä hyvänsä oli etusijalla.
Kiky ja euroalueen elpyminen yhdessä vaikuttivat Suomen viennin ja talouden kasvuun, mikä heijastui työllisyyteen entistä myönteisemmin.
Tilastokeskuksen aineistosta selviää, että työttömyys alkoi laskea jo vuonna 2015. Siis ennen viennin piristymistä ja euroalueen vetoapua. Mikä tätä selittää?
Yksi suurimmista syistä on rakentaminen, joka alkoi elpyä jo 2014. Rakentamista piristi halpa lainaraha, joka on ollut seurausta alhaisista koroista.
Alhainen korkotaso on seurausta Euroopan velkakriisistä ja poikkeuksellisista elvytystoimista. Nämä toimet juontuvat EU:n valuvikoihin ja jäsenmaiden ylivelkaantumiseen. Syy–seuraussuhteet ovat pitkiä ja monimutkaisia.
Valtioneuvoston kanslian sivuille kirjoittamassaan kolumnissa Sipilä kuitenkin ottaa työllisyyden kasvun omaksi ja hallituksensa ansioksi.
Kolumniin on upotettu kuvaaja, josta käy ilmi, että työllisyys alkoi kasvaa suunnilleen samoihin aikoihin, kun Sipilän hallitus aloitti poliittisen taipaleensa keväällä 2015.
Toki tällainen viestintä pitää ymmärtää poliittiseksi retoriikaksi, jota käydään ensisijaisesti oppositiota vastaan. Jokainen poliitikko käyttää tilastoja, jotka sopivat oman poliittisen agendan pönkittämiseen, eikä Sipilä ole ainut. Näin tekee myös oppositio.
Yksi ongelma Sipilän hallituksen hehkutuksella kuitenkin on. Yksikään tutkija ei osaa vielä varmasti sanoa, mikä vaikutus hallituksen työvoimapoliittisilla reformeilla on ollut Suomen työllisyyteen.
On totta, että työllisten määrä on noussut noin 80 000 työntekijällä ja työttömyysturvan menot ovat laskeneet puoli miljardia euroa.
Kokonaisanalyysi ansiosidonnaisen leikkaamisen vaikutuksista, työttömien haastatteluista, Lex Lindströmistä ja aktiivimallista on kuitenkin tekemättä.
PS. Rakennusteollisuus tiedotti 20. maaliskuuta 2018, että tänä vuonna ensi kertaa sitten vuoden 2014, rakentaminen kasvaa hitaammin kuin Suomen talous. Onko tämä merkki lyhyen nousukauden lopun alusta?