Kestävyysvaje meni muodista
Vaalien alla huoli julkisesta taloudesta on pudonnut keskusteluista.
Nyt toimitusministeristöksi muuttuneen hallituksen ohjelman keskeinen osa oli julkisen talouden tasapainottaminen. Hallitusohjelmassa velkaantuminen luvattiin lopettaa ja kestävyysvaje kattaa säästöillä ja rakenteellisilla uudistuksilla.
Ensimmäinen tavoite on toteutunut, osin hallituksen toimien ja osin kansainvälisen noususuhdanteen ansiosta. Julkisen sektorin alijäämä on jo lähellä nollaa. Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on ollut laskussa jo vuodesta 2016 lähtien ja alenee ennusteiden mukaan edelleen.
Sen sijaan julkisen talouden kestävyysvaje ei juuri ole pienentynyt. Iso osa kestävyysvajeesta oli tarkoitus kattaa kaatuneen sote-uudistuksen avulla. Tämä tuskin oli kovin realistista, mutta nyt ei enää mahdollistakaan.
Eduskuntavaalien alla murheet julkisen talouden tilasta eivät enää ole kovin muodikkaita. Gallupien tulevaksi pääministeriksi ennustama Antti Rinne (sd) ei halua leikkauslistoista kuullakaan. Helsingin Sanomien haastattelussa (28.2.) Rinne toteaa, että talous ei voi ohjata kansakunnan tulevaisuutta eikä valtiovarainministeriön kamreereilla ole oikeutta kertoa, mihin meillä on varaa.
Myös suuriin investointeihin löytyy rahaa. Ainakin kokoomus, keskusta ja siniset ostaisivat Puolustusvoimille 64 uutta hävyttömän kallista hävittäjää. Koko keskustelu hiukan pienemmästä tai halvemmasta hävittäjälaivueesta leimataan melkein maanpetokseksi.
Parin miljardin verran valtionyhtiöiden osakkeita on jemmattu erityiseen Valtion kehitysyhtiöön. Ylijäämärahojaan Vake aikoo sijoittaa esimerkiksi lupaaviin tekoälyfirmoihin.
Rahaa näyttää riittävän myös raiteisiin. Raideliikennettä kehittämään perustettiin hankeyhtiö, jonka tavoitteena on rakentaa tunnin juna Helsingistä Turkuun ja Suomi-rata Tampereen suuntaan. Operaatio ei suunnitelmien mukaan rasita valtion budjettia eikä se toki budjettiin mahtuisikaan. Veronmaksajille koituvia kustannuksia luovasti budjetin ulkopuolella pyörivä rahoitus ei tietenkään silti laske.
Varaa näyttää olevan sekä palvelujen parantamiseen, investointeihin että jopa veronalennuksiin. Onko kestävyysvaje siis historiaa, vai oliko se alkujaankin valtiovarainministeriön vedätystä julkisten menojen karsimiseksi?
Valitettavasti ei kumpaakaan.
Julkisen talouden kestävyysvajeessa on pohjimmiltaan kyse väestön ikääntymisestä. Suurempi määrä eläkeläisiä tarkoittaa suurempia eläkemenoja. Myös sote-menot kasvavat, kun eläkeikäisillä on työikäisiin verrattuna enemmän kremppaa ja osa kaipaa hiukan intensiivisempääkin huolenpitoa. Tulot kasvavat menoja hitaammin.
Kestävyysvajelaskelmissa on monta epävarmaa kohtaa. Laskelmissa tarvittavat ennusteet ulottuvat vuoteen 2070 asti. Jos ensi viikon sään tai ensi vuoden talouskasvun ennustaminen on vaikeaa, niin miten voidaan tehdä 50 vuoden päähän ulottuvia ennusteita terveydenhuoltomenoista, talouskasvusta, tuottavuudesta, inflaatiosta tai korkotasosta.
Oleellisin osa näistä laskelmista voidaan tehdä siedettävän luotettavasti. Vuoden 2070 kahdeksankymppiset viettävät kohta 30-vuotissyntymäpäiviään. Muuttoliike ja kuolleisuus aiheuttavat ennusteisiin pientä epävarmuutta, mutta silti 80-vuotiaiden määrä 50 vuoden päästä on kohtuullisella tarkkuudella ennakoitavissa. Meidän nykyisten viisikymppisten mahdollisuudet olla seuraamassa ennusteitten osuvuutta ovat epävarmempia.
Muissa luvuissa epävarmuutta on väestöennustetta enemmän. Viime viikkoina taloustieteilijät ovat väitelleet erityisesti korkotason ja kasvuvauhdin vaikutuksista julkisen talouden kestävyyteen. Jos korkotaso jäisi pysyvästi talouskasvua pienemmäksi, kasvaisi velka bkt:ta hitaammin ja mikä tahansa alijäämä johtaisi aikanaan vakaaseen ja kestävään velka/bkt-suhteeseen. Nykyisten määritelmien tarkoittamaa kestävyysvajetta ei voi näin matalilla koroilla edes laskea.
Valitettavasti korkojen pysyminen nollan lähellä ei kestävyysongelmia ratkaise. Talouspolitiikan arviointineuvoston sihteeristön viime viikolla julkaisemien laskelmien mukaan matala korkotaso voi jopa heikentää julkisen talouden tilannetta.
Matalat korot alentavat valtion velan hoitomenoja. Samalla kuitenkin eläkesijoitusten tuotto laskee. Julkiseen sektoriin kuuluvilla eläkeyhtiöillä on melkein kaksinkertainen määrä sijoituksia valtion velkaan verrattuna. Nämä tuleviin eläkkeisiin tarvittavat rahat on sijoitettu tuottavasti ja turvaavasti: osakkeisiin, kiinteistöihin ja korkosijoituksiin. Jos korkotaso pysyy alhaalla, ainakin korkosijoitusten tuotot pienenevät ja kestävyysongelma pysyy suunnilleen ennallaan. Jos matala korkotaso heijastuu myös osakesijoitusten tuottoihin, kestävyysongelma pahenee.
Olen ollut viisi viime vuotta talouspolitiikan arviointineuvoston, eräänlaisen talouspolitiikan vahtikoiran puheenjohtaja. Tehtävä on ollut tavallaan helppo, koska julkisen talouden kunnossa pitäminen on ollut myös politiikan tekijöiden keskeinen tavoite. Neuvoston tehtäväksi on jäänyt kritisoida aina välillä eri uudistusten laskelmista löytyvää epärealistista toiveajattelua.
Nykyisen arviointineuvoston toimikausi päättyy tämän kuun lopussa. Seuraavan neuvoston tehtävä voi olla oleellisesti vaikeampi, jos huoli julkisen talouden kestävyydestä ei enää ole politiikan agendalla.