Ajatuksia kaksikielisistä kouluista

Mielipide 29.4.2012 15:00

Suomen- ja ruotsinkieliset kaksikieliset koulut ovat herättäneet keskustelua. Keskustelu on tarpeen, sillä tietämättömyyttä ja avoimia kysymyksiä on paljon.

TNS Gallupin Helsingin Sanomien toimeksiannosta pääkaupunkiseudulla tekemä kysely osoitti viime syksynä, että 55 prosenttia haluaisi kouluja, joissa tarjotaan opetusta suomeksi ja ruotsiksi. Vielä useampi, 67 prosenttia, olisi valmis valitsemaan kaksikielisen koulun.

Opetustoimen ja kasvatustieteen tutkijat ovat suhtautuneet positiivisesti ehdotukseen kaksikielisistä kouluista. Perusteena on, että kahden kielen käyttö opetuksessa kehittää oppilaiden kykyä käsitellä tietoa.

Kaksikielisten koulujen perustamista puoltaa myös huoli ruotsin kielen imagosta. Kaksikielinen koulu parantaisi suomenkielisten ruotsin taitoja, jota nyt heikentää kielten valintamahdollisuuksien jäykkyys.

Jos ruotsin kieli ei kiinnosta eikä innosta, se voi johtua vähäisistä oppitunneista sekä kielioppiin perustuvasta opetuksesta. Ruotsin kieli ja suomenruotsalainen kulttuuri voivat jäädä etäisiksi, mikä on omiaan syventämään ennakkoluuloja kieliryhmien välillä.

Keskustelussa ei ole riittävän selkeästi tuotu esille nykyisen kolujärjestelmän sallimia mahdollisuuksia kehittää maan toisen kielen opetusta. Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen on muistuttanut, että opetusta maan toisella kielellä voi vapaasti lisätä, kunhan se ei ylitä 50 prosenttia annetusta opetuksesta.

Lisäksi voidaan aikaistaa toisen kielen opetuksen aloittamista sekä kehittää kielikylpykoulua, jossa annetaan opetusta ruotsiksi. Lankinen ei näe kaksikielistä koulua tarpeellisena.

Rkp:n eroava puheenjohtaja, puolustusministeri Stefan Wallin on torjunut ehdotuksen kaksikielisistä kouluista. Hänen mielestään ne eivät pysty tarjoamaan riittävän vahvaa kieliympäristöä, koska pienempi kieli jää kaksikielisissä kouluissa väistämättä jalkoihin.

Myös maamme ruotsinkielisissä lehdissä ehdotukseen on suhtauduttu ristiriitaisin tuntein. On suuri pelko, että ruotsin kieli jäisi vahvan suomen rinnalla alakynteen ja oppilaista tulisi puolikielisiä.

On kuultu myös toisenlaisia kommentteja. Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) on tervehtinyt ilolla  myönteistä suhtautumista ruotsin kieltä kohtaan.

Se, että yli puolet pääkaupunkiseudun vanhemmista ovat valmiita valitsemaan kaksikielisen koulun lapsilleen, on Henrikssonin mielestä pallo, josta on otettava koppi.

Henriksson huomauttaa, että jatkossakin tarvitaan kouluja äidinkielen mukaan – siis, yksikielisiä kouluja. Jos suomen- ja ruotsinkieliset koulut yhdistetään on vaarana, että paikkakunnan vähemmistökieli kärsii enemmistökielen kustannuksella. Ministeri puoltaa kielikylpykoulujen kehittämistä.

Jos kaksikielisiä kouluja kehitetään, on tärkeä huomioida tulevaisuuden tarpeet.

Kaksikielisten määrä lisääntyy. Esimerkiksi ruotsinkielisistä perheistä noin puolet on kaksikielisiä. Vuonna 2005 heitä oli 48,5 prosenttia, kaksikielisten lasten osuus oli peräti 73,3 prosenttia. Tuore ennuste kertoo, että kehitys jatkuu samankaltaisena.

Tästä hyötyvät ruotsinkieliset, heitä on vuonna 2035 Suomessa vielä yli 303 000. Kouluikäisten lasten osuus ryhmästä kasvaa, koska kaksikieliset perheet yhä useammin ilmoittavat äidinkielekseen ruotsin.

On toinen asia, minkä identiteetin kaksikieliset nuoret valitsevat. Todennäköisesti kaksikielisen, jossa yhdistyy sekä suomen- että ruotsinkielisten tarpeet. Tilastojen valossa on viisasta kehittää koulutusjärjestelmää niin, että se palvelisi kaksikielisten tarvetta.