Vapautuksen raunioilla

Ulkomaalaisen silmiin vallanvaihto näkyy Damaskoksen keskustassa yllättävän vähän.

On kulunut pian kaksi vuotta siitä, kun Syyria sai odottamatta uudet herrat. Joulukuun alussa vuonna 2024 Hay’at Tahrir al-Sham -islamistiryhmittymän johtamat kapinallisjoukot lähestyivät pääkaupunkia ja diktaattori Bashar al-Assad pakeni lentokoneella Venäjälle.

Damaskos välttyi pääosin taisteluilta, jotka tuhosivat kokonaisia kaupunkeja muualla maassa ja ajoivat noin puolet Syyrian väestöstä kodeistaan. Päällisin puolin miljoonakaupungin asukkaat elävät arkeaan, kuten ennen sotaakin. Ravintolat ja kahvilat ovat täynnä ihmisiä, liikenne yhtä kaoottista kuin ennenkin.

1700-luvun lopulta asti toimineessa Hamidiyan basaarissa tummia, peittäviä abayoja myydään edelleen vieri vieressä kimaltelevien napatanssiasujen kanssa.

Vanhaa kaupunkia halkova Suora katu, jolla apostoli Paavalin kerrotaan kääntyneen kristinuskoon, täyttyy yhä viikonloppuisin hilpeistä juhlijoista.

Poissa ovat kuitenkin lukemattomat Bashar al-Assadin muotokuvat. Ne koristivat aiemmin julkisia rakennuksia, toimistojen seiniä sekä diktaattorin vannoutuneiden kannattajien autojen takaikkunoita.

Missään ei myöskään enää näy Assadin turvallisuusjoukkojen tarkastuspisteitä, joilla syyrialaisia pidätettiin mielivaltaisesti ja joilta moni katosi ikuisiksi ajoiksi. Toisin kuin Assadin aikaan, useal­la syyrialaispoliisilla on tätä nykyä parta. Paikalliset voivat lähestyä heitä ilman pelkoa siitä, että heiltä vaaditaan lahjuksia tai heidät pidätetään.

Assadin aikaan harva syyrialaismies uskalsi kasvattaa parran, sillä se saattoi tuoda syytteen islamismista.

Diktatuurin pahamaineiset rakennukset ovat nyt pääosin tyhjillään. Palestiinalaisyksikkönä tunnettu armeijan tiedustelupalvelun yksikkö numero 235 törröttää hylättynä kaupungin etelälaidalla. Siellä ehdittiin kiduttaa lukemattomia syyrialaisia vuosikymmenten ajan.

Enää syyrialaiset eivät epäröi kritisoida epäkohtia. Monet keskustelevat vapautuneesti kotimaansa tilanteesta. Diktatuurin romahdus oli hyvä asia, siitä tuntuu paikallisten keskuudessa vallitsevan laaja yksimielisyys.

Kiitosta saa muun muassa uusien viranomaisten käytös. ”Enää ei tarvitse pelätä”, kuvailee kolmekymppinen taksinkuljettaja. ”Aiem­min saimme pelätä jatkuvasti poliisia, sotilaita, tiedustelupalveluita.”

”Viime viikolla taksistani loppui bensa Mezzen valtatiellä”, mies jatkaa. Hän hymyilee leveästi. ”Paikalle saapunut poliisi auttoi minua lykkäämään autoni tien sivuun ja nouti minulle sitten bensa­kanisterin. Hän jopa kieltäytyi tarjoamastani maksusta sanoen, että teki vain velvollisuutensa! Poliisit ovat nyt meikäläisiä!”

Syyriaa on johtanut viime vuoden maaliskuusta lähtien presidentti Ahmad al-Sharaan väliaikaishallitus. Hän oli Hay’at Tahrir al-Shamin johtaja. Virallisesti islamistiryhmä on lakkautettu.

Hallinto on saavuttanut useita merkittäviä tuloksia. Se on onnistunut hankkimaan Syyrialle alueellisten mahtien ja jopa suurvalta Yhdysvaltojen tuen. Se on saanut valtaosan maahan kohdistuneista talouspakotteista poistettua. Syyrian pankit ovat palaamassa osaksi kansainvälistä rahoitusjärjestelmää.

Paikalliset kiittävät viime aikoina merkittävästi parantuneesta turvallisuustilanteesta. Syyria on myös onnistunut pysymään pääosin sivussa Yhdysvaltojen ja Israelin sodasta Irania vastaan.

Toisaalta Damaskoksessa huomaa nopeasti, ettei kaikki ole sujunut ongelmitta vallanvaihdoksen jälkeen. Eri puolilla näkyy suuri määrä kerjäläisiä. Miehiä, joilta puuttuu raajoja, nuutuneita äitejä istumassa jalkakäytävällä sylilapsineen sekä nuhruisten lasten joukkioita. Sitkeimmät kerjäläiset seuraavat ulkomaalaista matkustajaa usean korttelin mitan ennen kuin luovuttavat.

Ennen vuonna 2011 alkanutta sotaa tällainen köyhyys oli Syy­riassa harvinaista.

Maailmanpankin arvion mukaan Syyrian kansantalous kutistui noin puoleen sodan aikana. 90 prosenttia maan asukkaista elää köyhyydessä, kaksi kolmasosaa ansaitsee vain reilut kolme euroa päivässä.

Monen syyrialaisen taloudellinen tilanne on heikentynyt entisestään vallanvaihdoksen jälkeen, ennen kaikkea hintojen nousun takia.

Maailman ruokaohjelman mukaan elinkustannukset olivat viime heinäkuuhun mennessä nousseet 33 prosenttia vuodessa. Vuokrat ovat kohonneet vielä nopeammin: ne olivat toukokuussa 66 prosenttia korkeammalla kuin vuotta aiemmin.

Damaskoksessa ei ole enää edes suomalaisen näkökulmasta erityisen edullista. Tasokkaassa kahvilassa kuppi kahvia maksaa lähes kolme euroa. Se on miltei saman verran kuin keskiverto syyrialainen ansaitsee päivässä.

Arviolta yli puolet Syyrian rakennuksista on tuhoutunut tai vaurioitunut. Tuhannet syyrialaiset asuvat yhä ala-arvoisissa olosuhteissa pakolaisleireissä, vaikka on kulunut yli puolitoista vuotta vapautuksesta. Niin valtaosa syyrialaisista Assadin hallinnon kaatumista nimittää.

Tuhon laajuus näkyy, kun poistuu Damaskoksen keskustasta. Pääkaupungin kaakkoiskulmalla al-Qusourin kaupunginosa muuttuu Jobarin esikaupunkialueeksi. Niiden rajalla sijaitsi kerran eturintama.

Puistomainen al-Qusour, jonka asukkaista enemmistö on kristittyjä, näyttää kuin sota ei olisi juuri koskettanut sitä. Jobar, jossa ennen sotaa asui arviolta 300 000 ihmistä, on kilometrikaupalla pelkkiä raunioita.

Kapinallisryhmät ottivat esikaupunkialueen haltuunsa konfliktin alkuvaiheessa. Sen jälkeen Jobar tuhoutui lähes täysin taisteluissa sekä Syyrian hallinnon ja Venäjän ilmapommituksissa.

Jobarissa eli vielä 1800-luvulla suuri juutalaisyhteisö. Alueen synagoga oli vuosisatojen ajan tärkeä pyhiinvaelluskohde. Nyt siitä on jäljellä enää muutama kappale seinää.

Kaduilla voi liikkua, mutta raunioista on parasta pysyä kaukana, sillä niissä voi olla räjähtämättömiä ammuksia ja miinoja.

Maailmanpankki arvioi Syyrian jälleenrakennuksen maksavan noin 192 miljardia euroa. Nykyhallinto ei ole ilmoittanut työlle aikataulua.

Sharaan hallinto on pyrkinyt uudistamaan Syyrian taloutta markkinavetoisemmaksi ja houkuttelemaan maahan ulkomaalaisia sijoituksia eritoten Persianlahden maista.

Presidentin asetuksella on perustettu valtiollinen sijoitusrahasto. Sen tehtävä on hallinnoida valtion omaisuutta, sijoittaa sitä sekä osallistua jälleenrakennukseen. Sen hallussa on myös varoja, jotka on takavarikoitu Assadin hallintoa lähellä olleilta liikemiehiltä. Maan oman valtiovarainministeriön arvion mukaan rahastolla on yli 44 miljardin euron varat, kun tänä vuonna Syyrian koko brutto­kansantuote on neljänneksen pienempi, 33 miljardia.

Käytännössä rahaston tehtäväksi on muodostunut ulkomaisen pääoman houkutteleminen ja suurten investointihankkeiden toteuttaminen. Kuluneen puolentoista vuoden aikana syyrialaiset ovat saaneet lukea tiedotusvälineistä lukuisista mittavista rakennushankkeista.

Esimerkiksi elokuussa julkistettiin uuden Syyrian toistaiseksi suurin asuinaluehanke, Sham View. 10 000 asuntoa sekä liike- ja hotelli­rakennuksia on määrä pystyttää Damaskoksen esikaupunkialueille Saudi-Arabian ja Syyrian yhteistyönä.

Dubailaisen kiinteistöalan suursijoittajan Mohamed Alabbarin raportoitiin hiljattain suunnittelevan kahta rakennus- ja turismi­projektia Damaskoksen ja Latakian kaupunkeihin. Hankkeiden arvon kerrotaan olevan ainakin 17 miljardia euroa.

Osa syyrialaisista kysyy, keitä miljardiluokan rakennusprojektit lopulta hyödyttävät. Hallituksen talouspolitiikka on houkutellut investointeja, mutta samalla peruselintarvikkeiden ja polttoaineiden hintatukia on leikattu. Arvostelijoiden mielestä politiikalla on syvennetty tavallisten kansalaisten ahdinkoa.

Pitkittyneet talousvaikeudet näyttävät nakertavan Sharaan hallinnon kannatusta. Syria in Transition -verkkojulkaisu on tehnyt Damaskoksen alueella ja Homsissa mielipidekyselyitä. Kesäkuussa 52 prosenttia vastanneista oli tyytymättömiä hallituksen toimintaan. Huhtikuussa luku oli 44 prosenttia.

Huhtikuun kyselyyn vastanneista 66 prosenttia myös ilmoitti, ettei valtiojohto ole tehnyt tarpeeksi hintojen nousun suitsimiseksi.

Syyskuun puolivälissä hallitus ilmoitti 40 prosentin korotuksesta dieselin hintaan. Se sai aikaan laajoja protesteja eri puolilla Syyriaa, suurimmat mielenosoitukset sitten Assadin hallinnon kaatumisen. Toisin kuin Assadin diktatuurin aikaan, niitä ei edes yritetty tukahduttaa.

Muutaman päivän jälkeen hallituksen energiaministeri ilmoitti päätöksen osittaisesta pyörtämisestä. Dieseliä myytäisiin aiempaa halvemmalla muun muassa lämmitykseen ja maatalouteen.

Karismaattinen Ahmad al-Sharaa tunnettiin ennen taistelijanimellä Abu Mohammad al-Golani. Sillä nimellä hän johti islamistista Hay’at Tahrir al-Shamia.

Vallanvaihtumisen jälkeen al-Sharaa on ollut monien syyrialaisten suosima johtaja. Osa asukkaista on kuitenkin huolissaan kotimaansa kehityksestä. He eivät ole vakuuttuneita, että suunta on kohti kaikki väestöryhmät osallistavaa demokratiaa.

Syyrian väliaikaisen perustuslain, viralliselta nimeltään perustuslaillisen julistuksen, on määrä olla voimassa viisivuotisen siirtymäkauden ajan. Se on keskittänyt runsaasti valtaa presidentin käsiin, mutta sisältää vain vähän sitä valvovia mekanismeja.

Heinäkuussa toimintansa aloittaneen Syyrian parlamentin 210 jäsenestä presidentti Sharaa nimitti kolmasosan. Loput kaksi kolmasosaa valitsi presidentin nimittämä korkea vaalikomitea.

Tiedotusvälineille antamissaan haastatteluissa Sharaa on arvioinut, että Syyriassa voitaisiin järjestää vaalit neljän tai viiden vuoden sisällä. Tarkempaa aikataulua ei ole ilmoitettu. Poliittisten puolueiden rekisteröiminen ei ole toistaiseksi Syyriassa mahdollista, sillä vaadittavaa lainsäädäntöä ei ole hyväksytty.

Väliaikaisen perustuslain mukaan presidentti nimittää myös ministerit ja perustuslakituomioistuimen seitsemän jäsentä. Sharaa nosti keskeisten ministeriöiden johtoon ja muille vaikutusvaltaisille paikoille lähinnä omia luottomiehiään.

Sisä- ja ulkoministerit, oikeusministeri, puolustusministeri sekä yleisen tiedustelupalvelun päällikkö ovat kaikki Idlibin aluetta aiemmin hallinneen islamistijärjestön veteraaneja. Myös useimpien instituutioiden ylin virkamiesjohto koostuu ihmisistä, joiden tausta on Hay’at Tahrir al-Shamissa tai sen kanssa liittoutuneissa kapinallisryhmissä.

Merkittävää valtaa käyttävällä valtion sijoitusrahastolla ei ole virallisesti pääjohtajaa, vaikka presidentin tulisi hänet asetuksella nimittää. The Syrian Observer -lehden ja uutistoimisto AFP:n mukaan pääjohtajan tehtäviä on jo pidempään hoitanut entinen jihadistitaistelija Ibrahim Succarieh, joka kuului Hay’at Tahrir al-Shamissa Ahmad al-Sharaan lähipiiriin. Succarieh on libanonilaistaustainen australialaismies, jonka veli oli ensimmäinen australialainen itsemurhapommittaja Syyriassa.

Valtaan noustuaan Sharaa on tukeutunut myös veljiinsä. Vanhempi veli Maher toimi presidentin kanslian pääsihteerinä. Hänet nähtiin presidentin rinnalla korkean tason virallisissa tapaamisissa, kuten Sharaan ja Venäjän presidentin Vladimir Putinin välisessä neuvottelussa lokakuussa 2025.

Sharaan toinen veli Hazem puolestaan toimi taloudellisen kehityksen korkeimman neuvoston varapuheenjohtajana.

Veljien vaikutusvaltaiset roolit johtivat Sharaan hallinnon kannalta kiusallisiin vertauksiin Assadin hallintoon. Diktaattorin nähtiin yleisesti johtavan Syyriaa kuin perheyritystä.

Sekä Hazemin että Maherin ilmoitettiin luopuvan tehtävistään kuluvan vuoden toukokuussa.

35-vuotias damaskoslainen Ahmad ei halua, että hänestä kirjoitetaan lehteen myös sukunimi. Kukaan ei oikein tiedä, mihin suuntaan sananvapaustilanne Syyriassa kehittyy, eikä hän halua ottaa riskejä. Hän yrittää myös löytää töitä pääkaupungista.

Ahmad haluaa kuitenkin puhua siitä, miten pieni piiri Syyriaa nyt kehittää. Hänestä suuri määrä koulutettuja ja päteviä syyrialaisia on suljettu uuden valtion ja sen instituutioiden rakentamisprosessin ulkopuolelle.

”Valtion työpaikkojen tulisi mennä pätevimmille hakijoille. Nyt niin ei usein tapahdu, sillä HTS (Hay’at Tahrir al-Sham) suhtautuu epäluuloisesti kaikkiin muihin kuin HTS-taustaisiin.”

”Ja korkeat asemat ja palkat sekä erilaiset edut, kuten asunnot ja autot – niihin ovat oikeutettuja vain HTS-taustaiset.”

Ahmad on valmistunut turkkilaisesta yliopistosta. Hänellä on vuosien kokemus työstä avustussektorilla. Hän työskenteli myös hiljattain kahdeksan kuukautta Syyrian valtionhallinnossa ennen irtisanoutumistaan.

Hän sanoo, ettei tullut matalalla palkallaan toimeen Damaskoksessa. Hän sai myös tarpeekseen työpaikan epäammattimaisuudesta. ”Ylin esimieheni, jonka palkka oli moninkertainen omaan palkkaani verrattuna, ei osannut käyttää Zoomia eikä avata Excel-taulukkoa. Minun piti aina tehdä se hänen puolestaan.”

Kaikki syyrialaiset eivät pidä ongelmana sitä, ettei kaikkia kansalaisia ole otettu mukaan uuden valtion rakentamiseen. Min juharrar, juqarrar, on iskulause, jota uuden hallinnon vankkumattomimmat kannattajat ovat alkaneet viljellä. Sitä näkee etenkin sosiaalisessa mediassa. ”Se, joka vapauttaa, päättää.”

Uudella Syyrialla on edessään valtavia haasteita, jotka eivät olisi helppoja yhdellekään hallinnolle.

Toisaalta maalla on nyt ensimmäistä kertaa yli viiteen vuosikymmeneen kriittisiä tiedotusvälineitä ja kansalaisyhteiskunta, jossa keskustellaan aktiivisesti valtion kohtaamista haasteista, hallinnon toiminnan ongelmista ja vallanpitäjien epäillyistä väärinkäytöksistä.

Jo tämä on valtava muutos Assadin aikaan. Se on myös enemmän kuin moni muu Lähi-idän asukas voi sanoa oman kotimaansa tilanteesta.

Kirjoittaja vieraili Damaskoksessa syyskuussa. Jutun kuvat on otettu eri yhteyksissä touko–syyskuussa.