Melkein kuin järvellä

Maisema näyttää tietyssä valossa lähes järveltä. Aurinko­puiston paneelit kimmeltävät puolipilvisessä syys­säässä vedenpinnan tavoin.

Aurinkopuisto sijaitsee Uudessakaupungissa, Kalannin kylässä. Alueen koko on parisataa hehtaaria. Ennen ”paneelijärveä” paikalla kasvoi metsää ja peltoa.

Maat ovat vuokralla Helenillä, joka on rakentanut alueelle peräti 360 000 aurinkopaneelia. Jos ne pantaisiin jonoon, matkaa kertyisi 157 kilometriä. Paneelijono yltäisi Kalannin kylästä maantietä pitkin Tampereelle saakka.

Aurinkopuistoa on rakennettu reilu kolme vuotta ja kooltaan se on Suomen suurin. Puisto tuottaa jo sähköä koekäytössä. Virallisesti aurinkopuisto otetaan käyttöön, kun se on läpäissyt kaikki kantaverkkoyhtiö Fingridin määrittelemät vaatimukset. Valmista pitäisi olla syksyn 2026 aikana.

Valmiin aurinkopuiston tehoksi Helen on ilmoittanut reilu 200 megawattia. Teho kattaa parinkymmenentuhannen kodin sähkötarpeet. Sähköä riittäisi käytännössä kaikille Uudenkaupungin asukkaille. Jäisipä siitä vielä noin viidelletuhannelle naapurikuntalaisellekin.

Aurinkopuisto on aidattu ja sen ympäristössä kiemurtelee kilometrikaupalla huoltoteitä. Porteissa mainitaan kameravalvonnasta, mutta aitoihin on jätetty myös aukkoja. Maaston muodot mahdollistavat paikoin aitojen alituksen.

Energiayhtiö on halunnut, että eläimet pääsevät kulkemaan aurinkopuiston läpi. Helenin työntekijät ovat nähneet valvontakameroista alueella ainakin peuroja ja ilveksiä.

Toistaiseksi eläimistä ei ole ollut aurinkopuistolle haittaa, eivätkä esimerkiksi hirvet ole eksyneet aitojen sisäpuolelle.

Uudenkaupungin aurinkopuiston kaltaisia sähköntuotantolaitoksia hamutaan Suomeen lisää. Vielä ennen Ukrainan sotaa Suomessa tuotettiin aurinkosähköä teollisessa mittakaavassa vajaa 300 megawattia. Nyt määrä on yli kuusinkertaistunut.

Suomessa on 45 valmista aurinkopuistoa ja ensi vuonna pitäisi valmistua muutama lisää. Lukuisien energiayhtiöiden suunnittelupöydällä on yli 300 aurinkovoimalahanketta.

Harva niistä todellisuudessa toteutuu, mutta isot sähköyhtiöt ja alan kehittäjät näkevät Suomen aurinkovoimassa vielä paljon kasvuvaraa.

Maantieteellisesti aurinkovoimalahankkeet sijoittuvat Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta myös Pohjois-Pohjanmaalla hankkeita on kolmisenkymmentä.

Hankkeissa on mukana tuttuja energiayhtiöitä, kuten Fortum, UPM, Ilmatar, OX2 ja Neoen. Suomalaisten yhtiöiden lisäksi kilpailuissa on mukana ainakin saksalaisia ja ranskalaisia kehitysyhtiöitä.

Myös Kalannin aurinkopuisto on tyypillinen kehitysyhtiöhanke.

Vuonna 2021 saksalainen Ib Vogt -niminen uusiutuvan energia-alan yritys tuli Uuteenkaupunkiin, hankki luvat ja neuvotteli alueen maanomistajien kanssa. Sitten saksalaiset myivät koko hankkeen Helenil­le ”avaimet käteen” -periaatteella. Ib Vogt rakennutti koko aurinkopuiston ja vastaa myös sen ylläpidosta.

Saksalainen kehitysyhtiö hyödynsi asennusvaiheessa kansainvälisiä alihankintaketjuja. Työmaalla on työskennellyt merkittävä määrä ulkomaista työvoimaa. Suomalaiset ovat vastanneet muun muassa maanrakennus- ja joistakin sähkötöistä.

Aurinkovoimalan kotimaisuusaste on tyypillisesti melko matala. Kalannin ta­pauk­sessa noin 30 prosenttia.

Käytännössä puistojen arvokkaimmat komponentit eli paneelit ja invertterit tuodaan Kiinasta tai muualta Aasiasta. Invertteri muuntaa aurinkopaneelien tuottaman tasavirran sähköverkkoon sopivaksi vaihtovirraksi.

Esimerkiksi kiinalainen Huawei on nykyään yksi maailman suurimmista aurinkovoimaloiden invertterien valmistajista.

Helen ei kerro julkisuuteen aurinkopuistonsa tarkkaa investointisummaa, vaikka yhtiön omistavat helsinkiläiset veronmaksajat. Eri arvioiden mukaan ”avaimet käteen” -hinta on voinut kohota yli 200 miljoonaan euroon.

Kokonaisuudessaan Helen on investoinut uusiutuvaan energiaan historiansa aikana yli miljardi euroa.

Vaikka aurinkovoimalat tuottavat koko Suomen sähköntuotannosta vain 1,4 prosenttia, kasvattavat ne käytännössä energiaomavaraisuutta.

Tämä ja muutama muukin asia nähdään aurinkopuistojen hyötyinä.

Teollisuus tarvitsee yhä enemmän puhdasta energiaa, koska hiilidioksidipäästöjä pitää laskea kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.

Lisäksi aurinkopuistojen ylläpitokustannukset ovat esimerkiksi tuulivoimaan nähden edullisemmat ja käyttöikä pidempi. Aurinkopuisto voi olla tuotannossa 40 vuotta, kun tuulivoimalapuiston elinkaari jää usein alle kolmenkymmenen vuoden.

Toisaalta aurinkopuistojen kannattavuus on jopa niiden omistajille kysymysmerkki, aivan kuten tuulivoimassakin. Sään armoilla pelaaminen ja markkinoiden tarpeet eivät välttämättä kohtaa. Kun ei tuule tai aurinko ei paista, ei myöskään tule rahaa.

Suomessa aurinkovoimaa saa tuotettua vuodessa noin yhdeksän kuukauden ajan. Etelä-Euroopassa tätä ongelmaa ei ole.

Jos esimerkiksi sähköyhtiö lupaa myydä aurinkopuistostaan sähköä asiakkailleen tietyn määrän, mutta aurinko ei paista riittävästi, yhtiö joutuu ostamaan sähkön asiak­kaalleen markkinoilta. Se puolestaan voi olla juuri sillä hetkellä kallista, jolloin aurinkopuisto tekee tappiota.

Valmiit aurinkopuistot ovat työllisyysvaikutuksiltaan vaatimattomat, kuten tuulipuistotkin. Esimerkiksi Helenin Suomen suurimman aurinkopuiston työllisyysvaikutus on kymmenkunta työntekijää. Puistoa ohjataan ja valvotaan etänä, mikä on energia-alalla nykyään arkipäivää.

Teknologiaa ja automaatiota hyödyntämällä aurinkopuiston kustannukset pyritään pitämään kurissa.

Esimerkiksi Helen lennättää kahdensadan hehtaarin puistoalueella droonia, jonka infrapunalla tutkitaan, onko paneeleissa vaurioita. Jos on, paikalle hälytetään korjaaja. Näin säästyy aikaa ja rahaa.

Helenin toimitusjohtaja Olli Sirkka ottaa vastaan yhtiön uusissa toimistotiloissa Ruoholahdessa. Ikkunasta näkyy Helenin omistama Salmisaaren voimalaitos, joka luopui kivihiilen käytöstä keväällä 2025. Nyt laitoksessa poltetaan puupellettejä.

Yhtiö on linjannut, että se tavoittelee nettonollapäästöjä vuoteen 2040 mennessä. Samalla aikavälillä Helen aikoo lopettaa polttoon perustuvan energiantuotantonsa.

Uudenkaupungin kaltainen investointi sopii erinomaisesti yhtiön ilmastotavoitteisiin, ja Suomen suurimman aurinkopuiston titteli on yhtiölle tietysti mieleen.

Tosin aurinkopuiston kannattavuudesta Sirkka ei vielä osaa sanoa mitään tarkkaa.

”Sitähän tässä mielenkiinnolla seurataan. Muutaman ensimmäisen vuoden tuloksista ei voi sanoa juuri mitään, koska voimala on nelisenkymmentä vuotta toiminnassa.”

Sirkka näkee, että ajan mittaan aurinkopuisto on ”ehdottomasti” kannattava, sillä nyt Suomeen kohdistuu valtava sähkön kysyntä.

Muun muassa Googlen vastikään ilmoittama 13 miljardin investointi ja lukuisten muiden datakeskusten ja perusteollisuuden panostukset lisäävät sähkön kysyntää niin merkittävästi, että se johtaa väistämättä myös sähköntuotannon lisäämiseen.

Google on ilmoittanut ostavansa Fortumilta 22 vuoden sopimuksella 50 prosenttia Loviisan ydinvoimalaitoksen kapasiteetista.

Käytännössä kahden ison yhtiön sopimukset heijastuvat Helenille ja muille kunnallisille sähköyhtiöille myönteisesti, Sirkka arvioi.

Kuvio menisi jotakuinkin näin: Google ostaisi parin vuoden päästä ainakin 500 megawattia Fortumin ydinvoimasta. Silloin vastaava määrä sähköä pitäisi tuottaa jossain muualla, jotta markkinoille ei synny tuotantovajetta. Tosin siihen ei edes kaksi Kalannin aurinkopuistoa riittäisi.

”Tämä Google-investointi tukee sitä, että Helenkin pystyy mahdollisesti investoimaan ydinvoimaan ja rakentaa yhä enemmän sähköntuotantoa.”

Toimitusjohtaja viittaa Helenin pienydinvoimalahankkeeseen, jota suunnitellaan Helsinkiin. Voimalan ensisijaiseksi tarkoitukseksi on kaavailtu kaukolämpöä tai kaukolämmön ja sähkön yhdistelmää.

Investoinnin koko olisi miljardista jopa yli viiteen miljardiin euroon. Hankkeessa on tällä hetkellä käynnissä laitostoimittajien kilpailutus.

Samalla Helen etsii teollisia kumppaneita ja sijoittajia. Sirkka toivoisi, että mukaan Suomen laajuiseen ydinvoimayhtiöön lähtisivät esimerkiksi kymmenen suurinta suomalaista kaupunkia. Pienydinvoimaa kaavaillaan useille paikkakunnille.

Ilman valtion takauksia ja vetoapua ydinvoimaa ei Helsinkiin tai muuallekaan valmistu, Sirkka sanoo.

”Tämähän on aidosti haastavaa kannattavuuden kannalta. Mutta en usko, että se olisi mahdotonta. Varsinkin nyt, kun sähkönkulutus lähtee kasvuun.”

Ydinvoimalan rakentaminen keskelle Helsinkiä on aikaa vievä jättimäinen kokonaisuus, jota Säteilyturvakeskus valvoisi systemaattisesti. Helsinkiin ydinvoimala voisi valmistua aikaisintaan reilun kymmenen vuoden kuluttua.

Tuolloin Suomessa pyörisi jo kymmeniä uusia datakeskuksia ja esimerkiksi liikenteen sähköistyminen olisi harpannut merkittävästi eteenpäin. Perusteollisuudenkin sähkönkäyttö olisi todennäköisesti kasvanut vetytalouden imussa.

Etenkin ydinvoiman rahoitus on edelleen iso kysymysmerkki. Valtiolla rahat kuluvat yhä enemmän terveydenhuollon ja puolustuksen menoihin.

Sirkan mukaan pohdinnassa on myös eläkesijoittajien houkuttelu. Suuret eläkeyhtiöt omistavat jo osuuksia epäsuorasti eri energiayhtiöistä, jotka ovat mukana myös ydinvoiman tuotannossa.

”Varmasti kysymme heiltäkin. Tämähän olisi sellaista pitkän aikavälin tuottoa.”

Ydinvoimasta ei ole nopeaa pelastusta lisääntyvään sähkön kysyntään, mutta sadat tuuli- ja aurinkovoimahankkeet voivat edetä suhteellisen nopeasti.

Silti sähkön kysyntä ja siirtoyhteyksien rakentaminen näyttävät olevan kuvio, jota ei ole helppo ratkaista.

Suomi tarvitsee jo nyt sääriippuvan sähköntuotannon lisäksi valtavasti säätövoimaa, kuten pumppuvoimaloita, moottori- ja kaasuvoimaloita sekä erinäisiä akku- ja lämpövarastoja.

Samalla ihmisten ja teollisuuden pitäisi osata yhä paremmin ”joustaa”, kun sähköä on tarjolla vähän. Tämä on ollut energia-alan viesti jo pidemmän aikaa.

Kuluttajille tilanne näyttäytyy vaikeana, sillä myös riittävän säätövoiman rakentaminen vie vuosikausia.

Esimerkiksi Kemijärvelle kaavailtujen useiden miljardien arvoisten pumppuvoimaloiden rakentaminen kestäisi 2030-luvun puoliväliin saakka, jos hankkeet edes toteutuvat. Iso osa paikallisista vastustaa voimaloita äänekkäästi.

Helen on mukana yhdessä pumppuvoimalahankkeessa, sillä yhtiö on osakkaana valtio-omisteisessa Kemijoki Oy:ssä. Toimitusjohtaja Sirkka istuu yhtiön hallituksessa. Hän myöntää, että hankkeet ovat kestoltaan pitkiä ja vaativia.

”Eihän kukaan haluaisi runtata hanketta väkisin läpi, jos sitä paikallisesti vastustetaan”, hän sanoo.

Energia-alan ammattilaiset saavat jo nyt suoraa palautetta sähkön hinnasta. Etenkin siirtomaksujen korotuksista, jotka muodostavat kuluttajien sähkölaskusta yhä isomman osan.

Esimerkiksi Helen ilmoitti korottavansa asiakkaidensa siirtomaksuja seitsemän prosenttia lokakuun alussa. Osittain syy tähän oli se, että kantaverkkoyhtiö Fingrid korotti omia liityntämaksujaan.

Moni voi nähdä, että kasvava sähkölasku on pois muusta kulutuksesta.

Lisäksi Ukrainan sota ja Venäjän kaasuhanojen sulkeminen sekä Lähi-idän toistuvat kriisit nostavat energian hintaa, mikä heijastuu Euroopan sähkömarkkinoilta myös Suomeen.

Helenin toimitusjohtaja Olli Sirkka myöntää, että yhtiö on saanut paljon palautetta sähkön hinnankorotuksista. Yhtiöllä on ulkoistettuna satoja koulutettuja asiakaspalvelijoita, jotka kertovat asiakkaille hinnankorotusten syyt.

”Tavalliselle ihmiselle sähköverkon rooli on tosi vieras. Se nähdään kustannuksena. Mutta kun keskustelu käydään, niin sen jälkeen on saatu usein kiitosta siitä, että on loistava verkko”, Sirkka sanoo.

Toimitusjohtaja ottaa hieman yllättäen puheeksi myös sähkön määräaikaiset sopimukset. Nyt ne on käytännössä rajattu kuluttajilta 24 kuukauteen, mutta teollisuus voi suojata sähkön hintansa jopa kahdeksikymmeneksi vuodeksi, kuten Google on tehnyt Fortumin kanssa.

Kuluttajansuoja- ja sähkömarkkinalaki pyrkivät suojaamaan kotitalouksia pitkiltä sähkösopimuksilta. Varoittavana esi­merkkinä on pidetty muutaman vuoden takaista energiakriisiä, joka oli poikkeuksellinen.

Silti jo nyt sähköyhtiöt voivat myydä yli kahden vuoden sopimuksia, mutta kahden vuoden jälkeen sopimus sitoo vain sähkön myyjää.

”Mielestäni kannattaisi miettiä, onkohan tämä sääntely vanhentunut. Nyt pitkän tähtäimen sähköfutuurit ovat aika edullisia”, Sirkka sanoo.

”Itse oikeastaan haluaisin viiden tai kymmenen vuoden kiinteähintaisen sopimuksen. Voisin huokaista helpotuksesta, kun tiedän hinnan.”

Eikö tällainen pitkä sopimus ole isompi riski myös energiayhtiölle, jolloin pidempi sopimus olisi huomattavasti kalliimpi kuin kahden vuoden sopimus?

”Pidempi asiakassopimus itse asiassa laskee energiantuottajan riskiä. Samalla yh­tiöiden välinen kilpailu pitää huolen hintatasosta.”

Sirkan mielestä kyse olisi ”win-win” -tilanteesta niin sähköyhtiöille kuin kuluttajille.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan sähkösopimusten pidentämisestä tai lakimuutoksista ei ole ollut toistaiseksi puhetta energia-alan kanssa.