Sodasta tuli metsästystä

Metsästäjän pitää ymmärtää saalistaan.

Näin sanoo ”A”. Hän on parikymppinen suomalaismies, joka on lennättänyt Ukrainassa videolasit päässään hyökkäysdrooneja ja tuhonnut niillä Venäjän sotilaita ja kalustoa.

A:n kolmentoista kuukauden kokemuksesta puolustussotaa käyvässä maassa kertoo hänen ja Maxim Fedorovin vasta ilmestynyt kirja Sodan uusi kuningas. Nimi viittaa droonien asemaan modernin taistelukentän ylivertaisena tappokoneena.

Turvallisuussyistä A esiintyy teoksessa nimellä A. Tammisaari. Suomen Kuvalehti­ on tarkistanut hänen oikean henkilöllisyytensä.

A:n päätös lähteä Ukrainaan kypsyi vuoden 2023 lopulla. Hän opiskeli ulkomailla yliopistossa, mutta koki elämänsä merkityksettömäksi. Samalla hän tunsi halua auttaa ukrainalaisia. Siihen saattoi vaikuttaa se, että ukki oli Karjalan evakkoja.

Hän pakkasi tavaransa ja lähti Ukrainaan.

Harkovassa hän kohtasi suomalaisen lääkintämiehen, jonka kypärässä oli 36 viiltoa. Niin monta ihmishenkeä tämä oli laskenut pelastaneensa. Lääkintämies kertoi sotilaasta, jolta sirpale oli irrottanut leuan. Näkyä oli mahdotonta unohtaa.

Alun perin A:n piti taistella Ukrainan puolesta jalkaväessä, mutta bussimatkalla harjoitukseen hänen viereensä istahti ­Nikita, kyberturva-asiantuntija, josta oli kuoriutunut sodan aikana lentokouluttaja. Nikita kysyi, halusiko A oppia lennättämään drooneja.

A tarttui tarjoukseen. Hän oli pelannut nuorena paljon videopelejä ja touhusi mielellään teknisten laitteiden parissa.

Maastoharjoitusten jälkeen A vietti illat ja osan öistä simulaattoriluokassa. Hän oppi nopeasti.

Ratkaisevaksi muodostui Nikitan huomautus, että pilottina A voisi olla moninkertaisesti hyödyllisempi kuin jalkaväessä – ja ehkä myös eläisi pidempään. Ajatus kuulosti hyvältä.

Kouluttautuminen jatkui kuukausia. Lentoharjoitusten ohella sotilaat rakensivat ja virittelivät drooneja. Samalla A opetteli puhumaan ukrainaa. Se helpotti paitsi käskyjen myös ukrainalaisen yhteiskunnan ymmärtämistä. Syntyi ystävyyssuhteita.

Rintamalle A pääsi kesällä 2024.

Ensin hänen lennokkiryhmänsä toimi jalkaväen alaisuudessa, sitten se siirrettiin droonipataljoonaan. Pilotin lisäksi ryhmään kuului johtaja, navigaattori, antennimies, räjähdevastaava ja teknikoita. Ryhmä iski niin venäläiseen jalkaväkeen kuin panssariajoneuvoihin ja kenttätykkeihin.

Uusi pataljoona teki A:han vaikutuksen. Kaksikerroksinen huoltorakennus oli täynnä lennokkeja, akkuja ja elektroniikkaa, joiden parissa työskenteli kokoaikaisesti kymmenkunta insinööriä ja sahköasentajaa. Kun taisteluun oli ennen lähdetty kahdenkymmenen droonin kanssa, nyt niitä otettiin mukaan toistasataa.

Linjassa vietettiin tyypillisesti neljä vuorokautta, mitä seurasi yhtä pitkä lepotauko. Parhaassa tapauksessa vapaat vietettiin kaupungissa, jossa treenattiin salilla ja käytiin sushilla.

Pilotin työ ei ollut pelkkää lennättämistä, vaan sotakentällä piti ratkoa jatkuvasti muun muassa droonien yhteysongelmia. Kuhunkin lennokkiin kehittyi henkilökohtainen suhde, parhaat yksilöt A merkitsi vihreällä teipillä.

Varusmiehenä A oli kouluttautunut tiedustelijaksi ja oppinut tunnistamaan venäläisiä ajoneuvoja. Kunkin merkin heikkojen kohtien tuntemisesta oli nyt hyötyä.

Kun onnistumisia oli kertynyt useampi, A oivalsi oppineensa uuden ammatin.

Työ tuntui merkitykselliseltä. Kun tuhosi vihollisia, pelasti omien henkiä. Etenkin silloin, kun oma lennokki ratkaisi jalka­väen sotilaiden tulitaistelun ukrainalaisten eduksi.

Silti toiselle aiheutettu kuolema hiipi pakostakin mieleen, kun yritti iltaisin nukahtaa.

Haastattelun alussa A tekee heti selväksi missionsa. Hän haluaa edistää sitä, että Suomi varautuisi droonisotaan selvästi pontevammin kuin tähän asti.

Omista kokemuksistaan hän puhuu astetta viileämmin.

”Jos droonipilotti haluaa onnistua, pitää päästä vihollisen pään sisään”, A sanoo.

Lennättäjän ratkaisut nojaavat videokuvaan, jossa näkyy kilometrien päässä oleva kohde. Usein jo pienistä merkeistä pystyi päättelemään paljon.

Jos tiedustelulennokin kuvassa näkyi jalkaväen sotilaita, joiden kypärät olivat leikkaukseltaan korkeita, kyseessä olivat todennäköisesti asepalveluksen suorittaneet sopimussotilaat. He osasivat droonin havaittuaan mennä hallitusti piiloon.

Matalat kypärät paljastivat ”mobikit”, sotaan patistetut siviilit. He säntäilivät pakoon usein holtittomasti.

Ensin A lennätti drooninsa venäläisten piilopaikan, pusikon tai montun, tuntumaan. Sitten hän veti sen puolisen kilometriä takaisinpäin. Kun viholliset luulivat vaaran olevan ohi ja tulivat kätköstään esiin, hän iski.

Droonipilotin tulee olla rauhallinen, A sanoo. Ennen iskua lennokkia kannattaa usein pyöritellä kymmenenkin sekuntia sotilaan ympärillä ja etsiä parasta osumakohtaa.

Kerran A lähestyi venäläissotilasta droonillaan takaapäin. Aivan viime hetkellä tämä käänsi kasvonsa. A näki videokuvasta, että mies oli ehkä 26-vuotias, joka tapauksessa alle kolmekymppinen.

Sitten kuva katosi.

Droonisota ei ole tasaväkistä, A sanoo. Hän lennättäjänä istui yleensä suojassa maan alla, mutta hänen kohteensa juoksivat pakoon avaralla pellolla.

”Se ei tunnu taistelulta vaan metsästykseltä. Siinä on jotain häiritsevää.”

Droonit ovat mullistaneet sodankäynnin.

Ukrainan sodan alkuvaiheessa lennokkeja käytettiin ennen kaikkea tiedusteluun. Droonien avulla tunnistettiin vihollisen kohteita ja välitettiin niiden sijaintietoja tulta ampuville yksiköille.

Ajan mittaan drooneja alettiin käyttää entistä useammin myös hyökkäämiseen – niistä pudotettiin räjähteitä tai ne törmäytettiin kohteisiinsa. Kun droonien lentomatkat pitenivät, aselajin tuhovoima kasvoi.

Nykyinen taistelukenttä on kyllästetty drooneilla, joiden valvovan katseen alla on mahdotonta toteuttaa mitään isompaa operaatiota salassa. Vähäinenkin liike johtaa herkästi taistelijan nopeaan kuolemaan.

Kun vihollisten välinen erittäin vaarallinen kuolemanvyöhyke oli aiemmin pari kilometriä leveä, nyt se mitataan kymmenissä kilometreissä.

Viime heinäkuussa presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoitti, että Ukraina valmistaa vuodessa 10 miljoonaa droonia. Venäjän tuotantoluvut ovat lähes yhtä suuret. Lennokkeja riittää lähetettäviksi parvissa.

Rintamalla taistelevista ukrainalaisista ehkä viidennes on nykyään droonisotilaita, mutta tämä joukko aiheuttaa Venäjän miehistötappioista yli neljä viidennestä.

Miehittämättömiä asejärjestelmiä hyödynnetään muuallakin kuin ilmassa.

Maata pitkin kulkevilla drooneilla ei pelkästään evakuoida haavoittuneita tai kuljeteta ruokaa ja ammuksia, vaan myös tulitetaan vihollisia.

Meridrooneilla taas Ukraina on onnistunut halvauttamaan Venäjän Mustanmeren laivaston.

Droonit ovat huokeita, mutta niillä voi tuhota hyvinkin arvokkaita kohteita. Vain satasia maksavan lennokin alas ampumiseen ei kannata uhrata satojentuhansien eurojen ohjusta. Tätä tarkoitusta varten on valmistettu valtavia määriä torjuntadrooneja.

Yksi droonien eduista on helppo muokattavuus, jos esimerkiksi vihollisen tapa käydä sotaa muuttuu.

Lisäksi puolustustaistelussa tarvitaan aiem­paa vähemmän jalkaväen sotilaita. Tämä on helpottanut Ukrainan miehistöpulaa.

A palasi Suomeen loppuvuodesta 2024.

Ennen kotiinpaluuta moni asia rintamalla oli mennyt pieleen.

Taistelutoverin käsissä oli vahingossa räjähtänyt panos, kun tämä oli virittänyt droonia lentoa varten. Läheinen pelto ja metsä olivat syttyneet tuleen, pioneeri oli haljennut palasiksi.

Venäläiset olivat edenneet huolestuttavan lähelle, mutta vetäytyminen oli suotta viivästynyt. Kun lähtö oli lopulta koittanut, droonimiehistö oli joutunut odottamaan kyytiä toverinsa jäännösten vieressä.

Myös osa pataljoonan käskyistä oli alkanut tuntua järjettömiltä. Kun sotilaille oli kerrottu, että heidän pitäisi lähteä torjumaan Venäjän vastahyökkäystä Kurskissa, puhkesi avoin kapina. Silloin A kirjoitti eropaperit.

Sota ei ole jättänyt A:ta rauhaan Suomessakaan. Rintamalta kantautuu suruviestejä, Ukrainan menetykset murehduttavat.

Nykyään A tutkii Ukrainan ja Venäjän droonisodankäyntiä julkisista lähteistä. Hän on myös antanut droonisotaan liittyvää koulutusta.

Muiden kuvaamia droonihyökkäyksiä on helppo katsoa videolta, A sanoo, muttei sitä, kun on itse ohjannut lennokin tappamaan.

”Se on liian intiimiä.”

Kesällä 2025 Ukrainan droonivoimien komentajaksi nimitettiin Robert Brovdi.

Hän oli aiemmin sarjayrittäjä, joka lähti rintamalle tavallisena sotamiehenä talvella 2022. Samana keväänä hän alkoi hyödyntää taisteluissa drooneja. Menestystä tuli, ja hän eteni nopeasti majuriksi.

Yleensä asevoimien puolustushaaraa johtaa kenraali. Poikkeuksellista on myös se, että Ukrainaan ylipäätään on muodostettu erillinen miehittämättömien järjestelmien puolustushaara, joka toimii suoraan pääesikunnan alaisuudessa.

Ukrainan sodassa on rikottu kaavoja muutenkin. A listaa esimerkkejä.

Ensimmäisinä sotavuosina enemmistö iskudrooneista oli siviilien rakentamia. Nykyään­ ukrainalaisilla startup-yrityksillä on iso rooli lennokkien kehittäjänä. Lännen puolustusteollisuus on kyennyt valmistamaan vain harvoja kilpailukykyisiä tuotteita.

Taistelujoukot voivat ostaa lennokkeja verkkokaupasta ilman hidasta kilpailuttamista. Tarjolla on yli tuhat erilaista droonijärjestelmää.

Drooneilla hyökkääminen on pelillistetty: yksiköt saavat tuhoamistaan kohteista pisteitä. Korkeat pisteet tuovat joukolle paitsi mainetta ja kunniaa myös oikeuden ostaa muita enemmän uutta sotakalustoa.

Kattavien tuhotilastojen ansiosta sodanjohdon on helppo arvioida kunkin tappotavan ja -välineen tehokkuutta.

Suursota on pistänyt Ukrainan kehittämään voimakkaasti myös Deltaa, digitaalista johtamisjärjestelmää, joka kokoaa satojentuhansien droonien ja kymmenientuhansien anturien havainnot yhdelle alustalle. Sen avulla asevoimien komentaja voi halutessaan katsella minkä tahansa lennokin välittämää kuvaa.

Deltaan sisältyy esimerkiksi chat-palvelu, kuvantunnistusohjelma ja karttasovellus, joka näyttää sotilasyksiköiden sijainnit.

Kun ukrainalaiset murskasivat Naton joukot vuonna 2025 järjestetyssä sotaharjoituksessa, voiton arvioitiin perustuvan osaksi siihen, että Delta välitti tilannetietoa nopeammin kuin läntiset järjestelmät.

Myös Venäjä on etevä droonisodassa. Se on kehittänyt osaamistaan nopeammin kuin usein ymmärretään, A sanoo.

”He hyödyntävät teknologiaa taitavasti ja ovat erittäin oppimiskykyisiä.”

Avoin keskustelu virheistä ei ole Venäjällä tavallista, mutta droonisodankäynnistä siellä on järjestetty konferenssi, jonka pääteema oli erehdyksistä oppiminen.

Kehitys ei ole kuitenkaan suoraviivaista. Nuoren polven upseerit ajavat radikaaleja muutoksia, vanha kaarti haraa vastaan.

”Uudistusmieliset ovat vahvistaneet asemiaan. Sen näkee siitä, että heille annetaan ylennyksiä ja he uskaltavat sanoa asioita julkisesti aiempaa röyhkeämmin.”

Lisäksi venäläiset ovat entistä ketterämpiä. Droonisodankäyntiä kehittävissä yksiköissä kerrotaan vallitsevan teknologiayrityksistä tuttu epämuodollinen kulttuuri, jossa uusia ideoita testataan matalalla kynnyksellä.

Myös presidentti Vladimir Putin tiedostaa droonien merkityksen. Viime vuonna hän määräsi, että maassa on järjestettävä vuosittain droonikilpailuja lapsille, seitsemän vuoden ikäisistä alkaen.

Lukiolaiset taas voivat kohentaa arvosanojaan pelaamalla videopeliä, jossa lennätetään drooneja.

Venäjä on ollut droonisodassa hieman Ukrainaa jäljessä, mutta tilanne saattaa vielä kääntyä. Siihen voi riittää jo sekin, että venäläiset onnistuvat kopioimaan vastustajansa kehittämiä ratkaisuja ja valmistamaan droonijärjestelmiä vielä enemmän.

Maassa riittää drooneihin erikoistuneita osaajia. Helmikuussa julkaistun ukrainalaisarvion mukaan Venäjän miehittämättömien joukkojen kokonaisvahvuus on 87 000 sotilasta.

Viime maaliskuussa Kouvolaan putosi lennokki. Ilmavoimien mukaan se oli ukrainalainen AN-196, iskudrooni, jolla aiheutetaan suurta tuhoa.

Reilun viikon päästä droonitorjuntaa kehittävän Sensofusionin tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen huomautti, ettei kyseessä ollut ”missään tapauksessa” AN-196. Kouvolaan oli pudonnut selvästi pienempi ja huokeampi lennokki, jolla yleensä hämätään vastustajan ilmapuolustusta.

Hieman myöhemmin Puolustusvoimien­ entinen tutkimusjohtaja ja nykyinen konsultti Jyri Kosola kertoi lennokin mallin: Chaika. Tunnistuksen oli tehnyt hänen pyynnöstään A.

Tapaus kertoo A:n mukaan Suomen ilmapuolustuksen nykytilasta.

”Ihan kuin henkilöautoa olisi luultu panssarivaunuksi.”

Droonien tunnistaminen vaatii monikerroksisen havaintoverkon, jossa hyödynnetään tutkia, akustisia antureita ja elektronista tiedustelua. Sellaista ei Suomella ole, A sanoo.

Lisäksi drooneja on hankittu hänen mukaansa aivan liian vähän. Puolustusvoimien käytössä on muutamaa eri mallia mikrolennokkeja. Pidemmän kantaman iskuissa tarvittavien kiinteäsiipisten droonien hankinnoista ei ole tietoa.

Koska lennokeilla on lukuisia eri käyttötapoja huoltokuljetuksista miinoittamiseen, niitä tulisi A:n mukaan ostaa laajalla kirjolla. Ennen kaikkea siksi, että suomalaiset oppisivat paitsi lennättämään myös virittämään erilaisia lennokkeja.

Myös miehittämättömien järjestelmien käytön opettaminen on edennyt Suomessa A:n harmiksi hitaasti.

Varusmiesten droonintorjuntakoulutuksen aloittamista ”joudutaan vielä muutama vuosi odottamaan”, sanoi Puolustusvoimien ilmatorjunnan tarkastaja, eversti Mano-Mikael Nokelainen viime kesäkuussa.

Reserviläisten on vaikea päästä lennätyskoulutukseen. Esimerkiksi Maanpuolustuskoulutus MPK:n loppuvuoden ainoan miehittämättömän sotilasilmailun johdantokurssin kaikki kuusi paikkaa ovat jo täynnä.

Ammattiupseereja kouluttavassa Maanpuolustuskorkeakoulussa ei ole tarjolla drooneja koskevaa opintosuuntaa. Suomessa ei siis opeteta nuoria upseereja johtamaan miehittämättömiä järjestelmiä.

Taustalla on asenneongelma, A sanoo. Perinteisten aselajien edustajien on vaikea tunnistaa sitä, kuinka merkittävään asemaan droonit ovat nousseet.

Monen kenraalin julkisista lausunnoista voi aistia uuden aselajin vähättelyä. On puhuttu hypetyksestä ja vihjattu, että droonisodankäynnin opetuksiin saatetaan keskittyä liikaa.

Lisäksi on todettu, että drooneilla on vaikea lentää Suomen metsissä ja että ne saattavat jumiutua pakkasella. Hankintoja ei tulisi kiirehtiä myöskään siksi, että lennokit uhkaavat vanhentua.

”Harkovan tiheissä metsissä kuitenkin lennetään drooneilla, myös pakkasella. Sitä paitsi metsää voi tuhota. Droonien käyttöikää voi taas pidentää muokkaamalla niitä”, A sanoo.

Hänen mukaansa Puolustusvoimissa syvin ongelma on se, ettei täällä ole ymmärretty kunnolla sodankuvan muutosta. Samoilla linjoilla on muun muassa eduskunnan puolustusvaliokunta, joka viime vuonna kehotti kenraaleita panostamaan droonisodankäyntiin ”merkittävästi” aiem­paa enemmän.

Puolustusvoimissa kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta droonitoiminnan kehittämisestä, A sanoo. Suomeen tulisi hänen mielestään perustaa erilliset droonijoukot.

Ukrainan sodassa on A:n tietojen mukaan toiminut droonipilottina ”muutama” suomalainen. Häntä kuitenkin huolettaa se, että tämän joukon osaamista ei välttämättä ymmärretä hyödyntää riittävästi.

”Meitä pidetään outouksina.” 

SK on nähnyt A:n ukrainalaisia asiakirjoja ja valokuvia sota-alueelta. Teoksen Sodan uusi kuningas kustantaja Otava ja SK:ta julkaiseva Otavamedia kuuluvat samaan Otava-konserniin.