Kannatti tulla kauempaakin

Työpöydän ääressä en olisi nähnyt samaa, mitä prinsessa Victoria, kirjoittaa Jarmo Raivio.

Profiilikuva
Toimitukselta
Teksti
Jarmo Raivio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden taloustoimittaja.
2 MIN

Matka Vaasaan aamujunalla kestää vajaat neljä tuntia. Takaisin tullaan hieman verkkaisemmin, runsaassa neljässä tunnissa. Eli yhteensä junassa istumista olisi luvassa melko tarkkaan kahdeksan tuntia.

Pääsin syyskuussa vierailemaan Wärtsilän tehtaalla, jossa rakennetaan moottoreita. Perinteisesti niitä on käytetty laivoja liikuttamaan. Vaasassa kootaan kuitenkin myös voimalamoottoreita, joilla voidaan tuottaa sähköä.

Näitä moottoreita ostettaisiin nyt niin paljon kuin niitä suinkin pystytään rakentamaan. Voimalamoottoreilla kun voidaan tuottaa sähköä tekoäly-yhtiöiden datakeskuksiin.

Vaasan-vierailua ryhdyttiin järjestämään jo heinäkuussa. Ehkä toimittajan ohi jonossa kiilasi Ruotsin prinsessa Victoria, joka tutustui samaan tehtaaseen elokuussa.

Usein varsinkin työläämpää lehtijuttua tehdessä joutuu pohtimaan, kannattaako lähteä paikan päälle. Asiantuntijat voi haastatella puhelimitse, tietoa löytyy varsin kattavasti netistä. Jos halutaan läsnäolon tuntua, ehkä paikalle voisi lähettää vain kuvaajan?

Vanha journalismin laji on mennä erilaisiin paikkoihin ja kertoa lukijoille, millaista siellä on. Perinteinen ”tällaista on ulkomailla” -lajityyppi menetti kuitenkin teränsä jo viitisenkymmentä vuotta sitten.

Parhaimmillaan paikan päälle lähteminen kiinnittää journalismin todellisuuteen tavalla, johon paraskaan asiantuntijahaastattelu tai faktanjyvänen ei pysty.

Väsyneimmillään läsnäolo ei tuo juttuun oikein mitään lisää. Ja joissain tilanteissa työpöydän takaa saa paremman kokonaiskuvan.

Tekoälyn on povattu johtavan jonkinlaiseen läsnäolon paluuseen journalismissa. Keinoäly kyllä etsii lähteet, purkaa haastattelut ja tuottaa tekstit. Kaikkeen se ei kuitenkaan pysty. Se ei ainakaan toistaiseksi mene ulos katsomaan, miltä siellä näyttää.

Kirjoitan paljon taloudesta, olen vieraillut esimerkiksi öljynjalostamolla ja kranaattitehtaalla. Talouden erikoishankaluus on, että toisinaan juttua tehdään vasta suunnitteilla olevista asioista, juuri mitään nähtävää ei vielä ole.

Olenkin ollut muun muassa lappeenrantalaisen turvesuon laidassa kuvittelemassa paikalle rakennettavan aurinkovoimalan, espoolaisen kallion päällä kuvittelemassa sen juurelle valmistuvan datakeskuksen sekä helsinkiläisen parkkipaikan kulmassa kuvittelemassa, miltä sen päälle suunniteltava Garden Helsinki -monitoimiareena näyttäisi.

Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut käyttää mielikuvitusta.

Itse olen sitä mieltä, että kannatti istua junassa kahdeksan tuntia. Jutusta tuli mehevämpi, kun mukana oli myös kuvailua moottorien kokoamisesta Vaasan tehtaan jättihallissa. Mutta kuten aina, toimittaja saa olla tekemisistään mitä mieltä haluaa. Lukija ratkaisee, kuinka onnistunut lopputulos oli.

Lue juttu