Luottamus lisää turvallisuutta

Neljä vuotta sitten, kun Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli saanut suomalaiset katsomaan maailmaa uudella tavalla, eräs maakellarien valmistaja kertoi esitteessään: ”Olemme suunnitelleet myös tilapäiseksi säteilysuojaksi soveltuvia malleja.”

Turvallisuudella ja huoltovarmuudella voi nykyisin perustella monia valintoja. Hyvä niin, sillä kyse on yhteiskunnan perusasioista, joista kuuluu pitää huolta.

Kun kuva ympäröivästä maailmasta on muuttunut synkemmäksi, seuraus on, että rahaa siirretään varautumiseen ja rajoituksia lisätään.

Suomen kaltaisessa avoimessa ja luottamukseen perustuvassa yhteiskunnassa on kuitenkin oltava tarkkana, ettei turvallisuuteen vetoamisesta tule avointa valtakirjaa, jota voidaan käyttää ilman kyseenalaistamista.

Päätoimittajien yhdistys ilmaisi viime viikolla huolensa sisäministeriön kaavailemasta uudistuksesta, joka lakkauttaisi pelastuslaitosten automaattisen hälytystiedon välityksen. Tilalle tulisi ”harkinnanvaraisempaa tiedottamista”.

Hanketta perustellaan muuttuneella turvallisuusympäristöllä ja yksityisyyden suojalla.

Suomessa on tuoretta kokemusta siitä, miten tiedotus kompuroi uusissa ja yllättävissä tilanteissa. Nyt yksi toimiva järjestelmä ollaan poistamassa käytöstä perusteluilla, joita maallikon on vaikea hahmottaa.

Samaan aikaan toisaalla: hallitus kaavailee asiakirjojen salassapitoaikojen pidennystä. Siviilitiedustelulainsäädännön uudistussuunnitelmien sisään on leivottu muun muassa ulkoministeriön asiakirjojen salassa­pidon pidentäminen nykyisestä 25 vuodesta 40 vuoteen. Tässäkin perustelu on tuttu: muuttunut turvallisuusympäristö.

Tutkijat ja journalistit ovat hämmästelleet aikeita. Tiedustelu on usein erityistapaus, mutta nyt ulkopolitiikan tutkimuksen keskeiset asiakirjat vietäisiin tutkijoiden ulottumattomiin huomattavan pitkäksi aikaa.

Toki kannattaa muistaa, että pääsy syksyn 1944 välirauhansopimuksen jälkeisten aineistojen tutkimiseen oli kylmän sodan aikana kontrolloitua ja valikoivaa.

Neuvostoliiton aikana ei todennäköisesti haluttu näyttää, mitä Suomen ulkopolitiikan kulissien takana todella ajateltiin. Avoimuus lisääntyi vasta neuvostovallan murennuttua.

Ollaanko nyt palaamassa samaan yltiövarovaisuuden aikaan?

Turvallisuudesta vastaavat päättäjät ajattelevat usein, että tilanteen muuttuessa vaikeammaksi tiedonkulku pitää ottaa tiukempaan ohjaukseen.

Ajattelumallissa on heikkoutensa. Kriisiaikoina luottamuksen ylläpito on erityisen tärkeää. Keskusjohtoisuuden vastapainona toimivat esimerkiksi itsenäinen oikeuslaitos, vapaa tiede ja vapaa julkinen sana.

Jos liian tiukalla ohjauksella kylvetään epäilyksen siemeniä pimittämisestä, pahantahtoiselle informaatiovaikuttamiselle jää liikaa tilaa.

Myös kriisiaikoina toimiva vapaa tiedonmuodostus ja -välitys toimii kuin suomalainen hirsitalo Japanin maanjäristyksessä. Se lisää kokonaisuuden joustavuutta, jolloin talo pysyy pystyssä silloinkin, kun järistys saa raskaat ja jäykkärunkoiset rakennukset sortumaan.