Lajitovereita

Keskellä kauneinta kesää ja sotauutisten uuvuttavaa virtaa valtakuntaa säpsäytti pöyristyttävä tieto: Suomessa on liian vähän aaseja! Niitä on niin niukasti, ettei läheskään jokaiselle riitä kaveriksi lajitoveria, kuten eläinten hyvinvointilaki määrää.

Aasin kaveriksi ei kelpaa hevonen, poni, muuli, okapi, kameli, kirahvi, seepra eikä zebroidi, ei edes pässinpää. Ehta aasi sen pitää olla. Koska niitä siis on liian vähän, eläinten omistajat joutuvat etsimään aasiseuraa jopa Aasiasta asti.

Toivottakaamme heille onnea ja aaseille toimivia parisuhteita, mutta lain vaatimusten täyttämiseen tarvitaan enemmän. Maailmassa on muitakin yksinäisiä kuin aasit. Esimerkiksi kissoja ja koiria on paljon, mutta monet niistä elävät vailla lajitoverien läsnäoloa, seuranaan ainoastaan hiiriä ja ihmisiä, jotka kuuluvat enemmänkin ravintoketjuun kuin lajitoveruuteen.

Myös villissä luonnossa on sosiaalisia puutostiloja. Vaikka susi on laumaeläin, metsissä jolkottelee myös yksinäisiä susia, joiden siviilisääty pitäisi lain mukaan korjata susipariksi. Se voi olla vaikea tehtävä, koska vastahakoinen sinkkususi saattaa syödä parittajan.

Eläinten hyvinvointilakia on tietysti sovellettava samanlaisena kaikille, riippumatta siitä, onko kohteena suloinen pörröturri vai iljettävä niljake. Esimerkiksi lapamato on eläin siinä missä aasikin, joten kai sillekin kuuluu seuraksi lajitoveri. Jos ihminen haluaa syödä raa’an kalan, hänen tulee syödä niitä saman tien kaksi, jottei hänen lapamatonsa tarvitse ypöyksin vaeltaa suoliston pimeydessä.

Tosin lapamato saattaa kasvaa jopa 20 metrin pituiseksi, joten voi olla, että lappiksen etupäästä ja peräpäästä on seuraa toisilleen eikä erillistä lajitoveria tarvita.

Meidän on yritettävä ymmärtää myös lain toisen kohteen eli seuralaisen asemaa. Tätä tilannetta kuvaa hyvin hämähäkkilaji mustaleski, joka on saanut nimensä siitä, että naaras syö koiraan parittelun jälkeen. Lajitoverin hankkiminen tälle otukselle vaatii empaattista harkintaa laista huolimatta.

Koska eläinten lajitoveruus on vielä näin alkutekijöissään, joudumme varmaan vielä pitkään odottamaan ihmisten hyvinvointilakia, joka määrää jokaiselle yksinäiselle ihmiselle kaveriksi toisen samanlaisen.