Kauhea opintolaina

Yle kertoi viime viikolla insinööristä, joka katuu ottamaansa opintolainaa.

Katumapäälle tulleen insinöörin haastattelu oli osa laajempaa opintolainaa käsittelevää juttua. Insinööri valitti, että lainasta oli tullut suorastaan taakka. Pelkästään korkokulut ovat 400 euroa vuodessa.

Juttu oli hassu. Insinöörin luonnehdintaa omasta tilanteestaan ei haastettu. Toimittaja ei kysynyt edes ilmeisintä kysymystä. Miksi on ongelma, että työssä käyvä insinööri joutuu maksamaan korkoja­ peräti kolmekymppiä kuussa?

Insinööri kertoi myös lyhentävänsä lainaa rapsakkaa tahtia. On ilmeistä, että hänen kohdallaan opintolaina on toiminut juuri niin kuin pitääkin. Insinööri on velkaantunut maltillisesti hankkiessaan hyvän toimeentulon takaavan koulutuksen. Valmistumisen jälkeen on takaisinmaksun aika.

Opintolainaa käsitellään mediassa usein oudosti. Lainaaminen opintoja varten on aivan yhtä luonnollista kuin vaikka asuntoa varten. Lehtijutuissa arkinen lainanotto näyttäytyy kuitenkin kauheana asiana, johon ilkeä yhteiskunta pakottaa. Se ilmeinen seikka, että opinnoista ei ole tarkoituskaan selvitä ilman lainaa esitetään suurena uutisena.

Insinöörin haastattelun ongelmat ovat yleisiä sosiaaliturvaa käsittelevässä journalismissa.

Pari Helsingin Sanomien artikkelia valottaa ilmiötä. Yhdessä henkilö kuvailee, miten vaikeaa aikuisopiskelijana on tulla toimeen tulonsiirroilla. Jutusta käy kuitenkin ilmi, että osa vaikeuksista johtuu asuntolainan lyhennyksistä.

Toisessa jutussa taas haastatellaan tukiloukkuihin joutuneita. Yksi heistä säästää hänkin asuntoon samaan aikaan kun kertoo rahavaikeuksista. Saman henkilön opintotuki oli loppunut, koska hän opiskelee toista tutkintoa. Toinen haastateltava on opintotuen loputtua muuttanut äitinsä luo. Ennen sitä hänen toimeentulotukeaan oli leikattu, koska äiti oli antanut rahaa.

Ikävät kysymykset jäävät kysymättä. Kuinka kauan ja kuinka monta tutkintoa pitää saada opiskella menemättä töihin? Onko sosiaaliturva asuntosäästämistä varten? Miten suuri ongelma on, jos aikuista lasta tukevat valtion sijasta vanhemmat?

Haastateltavien tilannetta ei myöskään kuvata niin tarkasti, että voisi arvioida, kuinka huonosti järjestelmä on todella toiminut.

Toimeentulovaikeuksista kärsiviä pitää käsitellä mediassa inhimillisesti, erityisesti nykyisessä kärjistyneessä ilmapiirissä. Myös tulonsiirtojen saajia on kuitenkin kohdeltava aikuisina. Vaikeatkin kysymykset täytyy kysyä.