Uskonnollisen etiikan tunteminen on sivistystä
Isolle osalle maailman ihmisistä uskontojen eettiset opetukset määrittävät hyvän ja pahan eron.
Opettaja Eenariina Hämäläinen sanoo (Hän, SK 17/2026), että kouluissa etiikan opetuksen tulisi olla kaikille yhteistä. Riskinä hän pitää sitä, että yhteinen katsomusaine määrittyisi uskonnon käsitteen kautta. Emme kuitenkaan voi jättää sitä sivuosaan.
Opetusministeri Anders Adlercreutzin ehdotus, jonka mukaan evankelisluterilaisen uskonnon oppimäärä olisi hyvä perusta uudelle katsomusaineelle, ei ole hyvä. Uusi katsomusaine ei saisi perustua olemassa olevaan oppimäärään. Opetussuunnitelmatyössä haetaan sisältöjä ja aineksia käytössä olleista opetussuunnitelmista, mutta itse oppiaineen pitää olla täysin uusi.
Yhteisessä katsomusaineessa etiikan opiskelustakin tulee yhteistä. Koska siinä tulisi käydä läpi kattavasti eri katsomuksia ja uskontoja, uskonnon kautta määrittyvän etiikan opiskelun vähentäminen ei ole perusteltua. Isolle osalle maailman ihmisistä uskontojen eettiset opetukset määrittävät hyvän ja pahan eron. Uskonnollisen etiikan tunteminen on yleissivistävän katsomusopetuksen tehtävä.
Sekulaarin ja uskonnollisen etiikan opettamisen välillä ei tarvitse valita. Toivon, että molempia eettisen ajattelun malleja opetetaan uudessa katsomusopetuksessa, jotta oppilaalle syntyisi monipuolinen käsitys maailman katsomuksellisesta ja uskonnollisesta tilanteesta.
Kirjoittaja on TM, FM, peruskoulun uskonnon ja elämänkatsomustiedon lehtori Lahdesta.