Vesivoimalat 1, vaelluskalat 0

Pääministeri Petteri Orpon (kok) hallitus on saanut valmiiksi lakimuutoksen, jota kolme eri hallitusta on valmistellut noin kahdeksan vuotta.

Kyse on vesilain muutostyöstä, jonka alkuperäinen tarkoitus oli auttaa uhanalaisia vaelluskaloja, kuten taimenta, järvilohta ja vaellussiikaa.

Lakiesitys lähetettiin eduskuntaan 7. toukokuuta. Sen keskeiset ehdotukset eivät näytä parantavan vaelluskalojen elinoloja siinä määrin, mitä etenkin virtavesien puolesta puhuneet Suomen Luonnonsuojeluliitto, WWF ja Suomen Vapaa-ajankalastajien keskusliitto olisivat toivoneet.

Uuden lain olisi pitänyt pakottaa vesivoimalaitokset rakentamaan kalateitä niin kutsuttuihin nollavelvoitteisiin voimalaitoksiin.

Hallituksen esitys lähtee siitä, että jatkossakaan kalatien rakentamista ei määrätä pienten voimaloiden kalatalousvelvoitteisiin. Velvoitteeksi voitaisiin määrätä vain kalatalousmaksu tai kalanistutus.

Pienille voimaloille koituisi hallituksen mielestä kalatien rakentamisvelvoitteesta ”kohtuuton haitta”.

Nollavelvoitteisissa vesivoimalaitoksissa on kyse vanhoista ja pääosin pienistä vesivoimalaitoksista, joita rakennettiin satakunta vuotta sitten eri puolille Suomea.

Käytännössä voimalaitokset estävät kalojen vaelluksen eikä niillä ole ollut mitään kalatalousvelvoitteita tai -maksuja. Tällaisia vesivoimalaitoksia on Suomen virtavesissä noin 140.

Lakia valmistellut oikeusministeriön lainsäädäntöneuvos Jari Salila kertoo, että ”kohtuuttomalle haitalle” ei määritelty lain valmisteluprosessissa mitään tarkkaa euromäärää.

Kyse on kokonaisarviosta. Sen tekee Lupa- ja valvontavirasto, jonka tehtäviin kuuluu muun muassa ympäristölupien käsittely.

Hallituksen esityksessä voimalaitoksen omistajalla olisi eräissä tilanteissa oikeus saada valtiolta myös korvausta, jos velvoitteesta aiheutuisi yhtiölle rahallisia menetyksiä energiatuotannossa.

Salilan mukaan tätäkään euromäärää ei ole määritelty lakiesityksessä tarkasti, koska tapaukset ovat yksilöllisiä.

Esityksessä lähdetäänkin siitä, että kalateistä aiheutuu harvoin sellaista haittaa voimayhtiölle, joka oikeuttaisi valtion maksamiin korvauksiin.

”Mahdollisesta korvauksesta ja sen suuruudesta päättäisi Lupa- ja valvontavirasto. Mitään ylärajaa korvattavan edunmenetyksen suuruudelle ei ole”, Salila kirjoittaa Suomen Kuvalehdelle lähettämässä vastauksessaan.

Vesilain muutosesityksessä on huomioitu vahvasti energia-alan tilanne ja vaatimukset.

Esimerkiksi energia-alan etuja valvovan Energiateollisuus ry:n mukaan vesivoimalaitoksen omistajilla ei ole mahdollisuutta luopua tai vetäytyä hankkeesta, jos vesivoimalaitokselle asetetaan jälkikäteen uusia lupamääräyksiä.

Orpon hallitus onkin kuunnellut energia-alaa ja se laati huhtikuussa 2025 ”energia-alan kasvutoimikirjaukset”.

Valtioneuvoston kanslian kirjoittamassa linjauksessa mainitaan, ettei vesivoimaan kohdisteta sen säätökykyä heikentäviä uusia ympäristövaatimuksia.

Hallitus päätti myös, että EU:n vuonna 2000 laatimassa vesipuitedirektiivin toimeenpanossa Suomi käyttää täysimääräisesti ”kansallista liikkumavaraa”.

Vesipuitedirektiivi ei saa johtaa suomalaisen vesivoiman säätökyvyn heikentymiseen sähköjärjestelmän kannalta merkittävissä vesivoimaloissa, hallitus päätti.

Direktiivin keskeisenä velvoitteena on saavuttaa ja ylläpitää kaikkien vesien vähintään hyvä ekologinen ja kemiallinen tila. Jokaisen EU-maan täytyy valvoa muun muassa vesivoimalle myönnettyjä vesi- ja ympäristölupia.

Euroopan komissio on huomautellut Suomea useita kertoja direktiivin rikkomisesta. Edellisen kerran EU aloitti rikkomusmenettelyn Suomea vastaan lokakuussa 2024.

EU:n aloittama rikkomusmenettely kohdistuu myös suomalaisiin vesivoimalaitoksiin, joilla ei ole mitään kalatalousvelvoitteita.

Oikeusministeriön mukaan nyt laadittu vesilain muutosesitys vastaa osaltaan EU:n vesipolitiikkaa koskevan direktiivin rikkomusmenettelyyn.

Kokonaisuudessaan menettely on vielä kesken komissiossa.