Analyysi: Suomi sai EU:lta varoituksen vesiensuojelusta – Oikeusministeri Leena Meri on toiminut yhtä saamattomasti kuin edeltäjänsä Henriksson
Suomen täytyy päivittää vesilakia ja tarkastaa vanhojen vesivoimalaitosten vesi- ja ympäristölupia.
3
MIN
Euroopan komissio on aloittanut Suomea vastaan rikkomusmenettelyn, koska se ei ole noudattanut vesipuitedirektiiviä.
Direktiivi on tullut voimaan jo vuonna 2000, eikä sitä ei ole noudattanut moni muukaan EU-maa.
Komissio on viime vuosina kiinnittänyt enemmän huomiota vesistöihin ja niiden tilaan. Vesistöjä pitää ennallistaa ja korjata, koska niitä on pilattu vuosikymmeniä.
Direktiivin ajatus lähtee siitä, ettei vesi ole tavallinen kaupallinen tuote, vaan pikemminkin perintö, jota on sellaisena suojeltava, puolustettava ja kohdeltava.
Rikkomuspäätöksessä mainitaan, että Suomen ja muidenkin EU-maiden pitää laatia toimenpideohjelma muun muassa jokien ja järvien hyvän tilan varmistamiseksi.
Nämä toimenpiteet on sisällytettävä vesienhoitosuunnitelmaan. Siitä on raportoitava komissiolle kuuden vuoden välein.
Jokaisen EU-maan täytyy valvoa muun muassa vesivoimalle myönnettyjä vesi- ja ympäristölupia.
Tällä hetkellä Suomi ei ole tehnyt mitään vanhoille voimalaitosluville, jotka on myönnetty yli sata vuotta sitten.
Tosin Petteri Orpon (kok) hallitusohjelmassa luvataan päivittää vesilaki niin, että vanhoille vesivoimalaitoksille voidaan asettaa kalatalousvelvoitteita.
Käytännössä vesivoimaomistajan pitäisi rakentaa kalatie tai purkaa vaelluseste. Pienien voimalaitosten sähköntuotanto ei ole yhteiskunnan mittakaavassa merkittävää.
Vesilain uudistaminen kuuluu oikeusministeriölle. Edellinen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r) ei saanut uudistettua vesilakia. Hanke aloitettiin Juha Sipilän (kesk) hallituskauden lopulla 2018.
Kuuden vuoden aikana on saatu aikaiseksi työryhmän mietintö, jonka mukaan Suomessa on arviolta 140 vesivoimalaitosta, joiden lupaan ei sisälly kalatalousmaksua tai kalatalousvelvoitetta.
Orpon hallituksen oikeusministeri Leena Meri (ps) näyttää olevan yhtä saamaton kuin edeltäjänsä Henriksson.
Suomen Kuvalehden tietojen mukaan oikeusministeri Meri ei ole antanut virkakoneistolle edelleenkään mitään toimeksiantoa, jolla puututtaisiin vesilain epäkohtiin.
Orpon hallitus kuitenkin kirjoittaa ohjelmassaan vastaavansa vesipuitedirektiivin vaatimuksiin kansallisella lainsäädännöllä.
Suomessa useat vesistöt ovat EU:n vaatimassa ”hyvässä tilassa”. Silti parannettavaa löytyy.
Ympäristöministeriön selvitysten mukaan 13 prosenttia järvistä, 32 prosenttia jokivesistä ja kaksi prosenttia pohjavesistä ei ole hyvässä tilassa.
Rannikkovesistä peräti 87 prosenttia ei yllä hyvään tilaan. Syy heikkoon vesistöjen kuntoon liittyy pitkälti maa- ja metsätalouden vesistöpäästöihin. Vesiin valuu typpeä, fosforia ja muita kemiallisia aineita.
Suomen pitäisi vähentää vesien kuormitusta. Ohjeistusta tehdään muun muassa vesihoitosuunnitelman kautta ja erinäisillä luvilla pyritään hillitsemään veteen päästettäviä ravinnekuormia.
Silti kuormituksen vähentäminen pohjautuu pitkälti vapaaehtoisuuteen. Vapaaehtoisuuden porkkanana puolestaan toimii valtion rahoitus. Orpon hallituskaudella luonnonsuojelun rahoitus on vähentynyt, ja hankerahaa on koko ajan vähemmän jaossa.
Jos Suomi haluaa kunnostaa vesistöjään ja noudattaa jo vuonna 2000 luotua vesipuitedirektiiviä, pitäisi poliittista tahtoa ja rahaa löytyä yli hallituskausien.
Nyt poliitikot ovat yhtä mieltä esimerkiksi siitä, että liikenneverkon kehittämiseen täytyy löytyä yhteinen sävel. Sitä varten on luotu 12-vuotinen liikennesuunnitelma, jota hallitukset vuorollaan toteuttavat ja liikenneinfrasta pyritään pitämään huoli.
Hallituksella on kaksi kuukautta aikaa vastata ja korjata komission esiin tuomat puutteet vesipuitedirektiivin osalta. Jos komissio ei saa lopputulemana tyydyttävää vastausta, voi se haastaa Suomen EU-oikeuteen.