Lukijoilta: Puolueita on vieroksuttu vaaleissa aiemminkin
Valitsijayhdistysten perustaminen presidentinvaaliin on vain paluuta vanhaan, kirjoittaa Jyrki Vesikansa.
Valitsijayhdistykset ovat paluuta vanhaan
Jukka Heinonen lipsahtaa hyvässä jutussaan ”Valtaan kadun kautta” (SK 32/2023) yleiseen kuvitelmaan siitä, että puolueilla olisi ikiaikainen erikoisasema ehdokkaiden asettamisessa vaaleihin. Kuitenkin 1960-luvun lopulle saakka vaadittiin kautta linjan – välillisistä presidentinvaaleista isojen ylioppilaskuntien edustajistojen vaaleihin – valitsijayhdistyksiä, joita yleensä yhdistettiin vaaliliitoiksi. Valitsijayhdistyksiltä vaadittu allekirjoittajien määrä toki vaihteli.
Puolueiden tultua vaihteeksi muotiin säädettiin 1969 puoluelaki. Nimikirjoitusten kerääminen valitsijayhdistyksiin todettiin vaivalloiseksi ja puolueille annettiin aluksi jopa monopoli ehdokkaiden asettamiseen. Sittemmin valitsijayhdistyksille avattiin kiertotie. Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa voi taas kuka tahansa jäsen ryhtyä ehdokkaaksi. Heitä onkin tavattoman paljon.
Valitsijayhdistysten perustaminen presidentinvaaliin on siis vain paluuta vanhaan. Puolueita on puolestaan vieroksuttu aiemmin 1930- ja 1950-luvuilla. Niinpä IKL kiisti olevansa puolue ja Kansallinen Kokoomus poisti nimestään puolue-sanan. Historia on heiluriliikettä.
Jyrki Vesikansa
Filosofian tohtori