Venäjä sotii Syyriassa – ”Ensisijainen perustelu on nyt muuttunut”
Miksi Venäjä tuhlaa rahaa useisiin eri asetyyppeihin, ihmettelee venäläinen asiantuntija.
Venäjä kestää vielä vuoden ajan Syyrian sodan menot, mutta taloudellisesti sodasta aiheutuu vain kuluja, arvioi venäläinen aseriisunnan asiantuntija Aleksei Arbatov.
Hän johtaa kansainvälisen turvallisuustutkimuksen keskusta, joka toimii Imemon yhteydessä. Se on Venäjän tiedeakatemian alainen maailman talouden ja kansainvälisten suhteiden tutkimuslaitos.
Arbatov toteaa Slonissa, miten ensisijainen perustelu sotaan osallistumiselle on vaihtunut. Nyt vedotaan uuden aseistuksen näyttämiseen ja armeijan harjoittelumahdollisuuksiin.
Alkuaan kyse oli taistelusta terrorismia vastaan, Syyrian presidentin pelastamisesta ja tilaisuudesta tehdä yhteistyötä lännen kanssa Ukrainan jälkeen.
Tutkijan mukaan menoja katetaan juuri sota- ja ampumaharjoitusten säästöillä.
Arbatov kuitenkin varoittaa, että Syyria voi käydä taloudelliseksi rasitteeksi. Näin tapahtuu, jos operaatio pitenee ja Venäjä joutuu mukaan pitämään järjestystä valloitetuilla alueilla.
Venäjän kotimaisessa propagandassa on väläytetty, että laajempi sota Lähi-idässä nostaisi öljyn hintaa ja olisi eduksi maan taloudelle.
Arbatov leimaa näkemyksen erittäin typeräksi. Hän toteaa kuivasti, että jos moinen tapahtuisi ja Venäjä olisi siinä mukana, kysymys ei enää olisi mustan kullan hinnasta.
Varsinaisena teemana Arbatovin haastattelussa on uuden kilpavarustelukierteen uhka.
Tutkija arvioi, ettei asetelma ole vielä samankaltainen kuin Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain välillä, mutta siihen suuntaan ollaan menossa.
Samalla Arbatov painottaa, että edessä on paljon kalliimpi ja monimutkaisempi tilanne. Aikaisemmin osapuolet vastasivat toistensa toimiin rakentamalla vastaavan arsenaalin.
Esimerkkinä hän mainitsee lännessä Typhoon-nimellä tunnetut sukellusveneet, jotka olivat vastaus Yhdysvaltain Tridenteille.
Arbatov toteaa, ettei Yhdysvallat ole kehittänyt mitään uutta 20 viime vuoden aikana, koska kaikki toimii ”erinomaisesti”. Modernisointi on alkamassa vuonna 2020 ja siihen aiotaan käyttää 900 miljardia dollaria.
Arbatov painottaa, että projektiin heijastuu se, mitä Venäjä tekee nyt. Pystyykö Venäjä jatkamaan intensiivistä strategisen aseistuksen uudistamista 2020-luvulla?
Tutkija sanoo, ettei tiedä vastausta.
Lähtökohtia Arbatov analysoi kiinnittämällä huomiota siihen, miten Yhdysvallat soveltaa samaa asetyyppiä eri tarkoituksiin ja pitää ratkaisua viisaampana kuin Venäjän linjaa.
Hän ihmettelee, miksi Venäjällä kehitetään seitsemää ohjustyyppiä, ja epäilee, että selityksenä ovat aseita valmistavien yritysten omat edut.
Venäjän tuhlailusta Arbatov ottaa esiin aikeet Tu-160-koneiden valmistuksen aloittamisesta uudestaan. Kyse on vuodesta 1987 käytössä olleesta raskaasta yliäänipommikoneesta, joiden voimaa on näytetty Syyriassa.
”Mihin me aiomme sillä lentää”, kyselee Arbatov, jonka mielestä risteilyohjuksia varten olisi voitu valita halvempi konetyyppi.
Muina säästökohteina hän mainitsee paraati- ja arvovaltasyistä kehitellyt hankkeet.
Samalla tutkija muistuttaa puolustusmenoillakin olevan rajansa, jotka talous asettaa. Hän katsoo, että Venäjä alkaa olla ylittämässä kriittisiä pisteitä, kun puolustusmenot ottavat yli neljä prosenttia bkt:stä.
”Näin suuret puolustusmenot vaikeuttavat vielä osaltaan talouskriisistä ulospääsyä.”
Syyrian konfliktin muita vaikutuksia käsitellään oppositiolehti Novaya gazetassa.
Siinä viitataan sotilaspoliittisen asiantuntijan Pavel Felgengauerin lausuntoon, miten Venäjä ja Iran panostavat valtavia summia pelastaakseen lyödyn Syyrian presidentin Bašar al-Assadin, jolle oma kansa on kääntänyt selkänsä.
Lehden haastattelema Venäjän tiedeakatemian Yhdysvaltain ja Kanadan instituutin Lähi-idän tutkimuskeskuksen johtaja Aleksandr Šumilin ennakoi, että Syyriassa on alkamassa maaoperaatio. Siitä Venäjä tulee hänen mukaansa syyttämään Saudi-Arabiaa ja sen takana olevaa Yhdysvaltoja.
Šumilin kuittaa al-Assadin viimeaikaiset kovat lausunnot osittain yritykseksi manipuloida Moskovaa ja toisaalta kotimaiseen kulutukseen tarkoitetuiksi.
Šumilinin mukaan al-Assad joutuu pelkäämään, että armeijasta karataan ja siksi taisteluhenkeä yritetään nostaa. Ilman Moskovaa al-Assad ei kykene Šumilinin mielestä mihinkään. Münchenissä sovitun tulitauon osalta kyse on hänestä siitä, miten säilytetään Venäjän ja sen ulkoministerin Sergei Lavrovin kasvot seuraaviin neuvotteluihin.
Turkin ja Syyrian rajalla kiristynyttä tilannetta pohtii Gazeta, joka kyselee, siirtyykö sota Turkin puolelle.
Samalla lehti arvuuttelee, voisiko tyytymättömyys Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğania kohtaan johtaa siihen, että ulkopuoliset käyttäisivät kurdeja Turkin johtajan neutralisointiin.
Gazetan mukaan Turkissa on havaittavissa samoja merkkejä kuin Itä-Ukrainassa ennen sotaa. Lehden haastattelemista asiantuntijoista toinen katsoo, ettei Turkin vakaus ole uhattuna, vaan väestö on ryhmittynyt ulkoisen uhan edessä presidentin tueksi.
Toinen haastateltava arvelee Turkin johdon pelkäävän, miten naapurimaan raunioille tulee Kurdistanin valtio. Niinpä Erdoğan haluaa tukahduttaa kurdit ennen kuin kurdit ehtivät ympäröidä hänet.