Erdoğanin haastaja
Oppositiojohtaja Kemal Kılıçdaroğlu haluaa palauttaa Turkkiin demokratian. Hänellä on ensi kertaa mahdollisuus nousta valtaan.
Turkin presidentin- ja parlamenttivaaleista on tulossa jännitysnäytelmä, jonka lopputuloksella on merkittäviä vaikutuksia maailmanpolitiikkaan. Vaalipäivä on 14. toukokuuta.
Presidenttikisaa johtava opposition pääehdokas Kemal Kılıçdaroğlu lupaa palauttaa maahan demokratian ja kääntää kurssia länteen. Muutos olisi merkittävä, sillä Turkin itsevaltainen presidentti Recep Tayyip Erdoğan on kääntynyt viime vuosina yhä jyrkemmin länsimaita vastaan.
Turkilla on Naton suurin armeija Yhdysvaltojen jälkeen, se on alueellinen suurvalta ja maailman 19. suurin talous. Kılıçdaroğlu on toiminut tasavaltalaisen CHP-puolueen puheenjohtajana 13 vuotta. Hänellä on nyt ensimmäistä kertaa todellinen mahdollisuus nousta valtaan. Joidenkin mielipidemittausten mukaan hän saisi yli 50 prosenttia äänistä suoraan ensimmäisellä kierroksella.
Todennäköisesti vaaleissa joudutaan kuitenkin järjestämään toukokuun lopussa toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä.
Turkki ei ole toimiva demokratia, mutta ei myöskään Venäjän kaltainen diktatuuri. Oppositio ei ole saanut viime vuosien vaalikampanjoissa tasavertaisia mahdollisuuksia, mutta ääntenlaskennassa ei ole todettu laajamittaista vilppiä.
Erdoğan saattaa silti yrittää kumota tappiollisen vaalituloksen, jos opposition voitto on niukka. Esimerkiksi vuoden 2019 Istanbulin pormestarinvaaleissa presidentti kiisti CHP:n Ekrem Imamoğlun voiton ja väitti järjestäytyneen rikollisuuden puuttuneen ääntenlaskentaan. Vaalilautakunta määräsi lopulta uudet vaalit, jotka päätyivät Imamoğlun entistä selvempään voittoon.
Nyt viranomaiset ovat estäneet Imamoğlun osallistumisen vaaleihin tuomitsemalla hänet yli kahdeksi vuodeksi vankeuteen vaalilautakunnan jäsenten loukkaamisesta. Hän on valittanut tuomiosta.
Erdoğanin ja hänen islamistisen AKP-puolueensa suosio on ollut laskussa jo pitkään syvän talouskriisin vuoksi. Turkin liiran arvo on romahtanut, ja inflaatio laukkaa yli sadan prosentin vuosivauhtia.
Viime talven tuhoisien maanjäristysten jälkihoito on kasvattanut tyytymättömyyttä. Hallitusta syytetään heikosta rakennusvalvonnasta ja korruptiosta.
Erdoğan on yrittänyt kohentaa suosiotaan korottamalla eläkkeitä ja virkamiesten palkkoja sekä lupaamalla ilmaista kaasua energiakriisistä kärsiville äänestäjille. Hänellä on tukenaan valtamedia, joka on alistettu presidentin tukijaksi.
Presidentin vahvan miehen imago sai kuitenkin vastikään pahan kolauksen, kun hän joutui keskeyttämään tv-haastattelunsa ja vaalikiertueensa sairauskohtauksen vuoksi. Syyksi ilmoitettiin vatsavaivat.
”Turkin Gandhiksi” kutsuttu Kemal Kılıçdaroğlu on entinen sosiaaliturvaviraston pääjohtaja. Hän on karismaattisen ja mahtipontisen Erdoğanin vastakohta. Hän elää ja esiintyy vaatimattomasti, ja häntä pidetään joukkuepelaajana.
Erdoğan, 69, hakee kolmatta presidenttikautta. Kılıçdaroğlu, 74, on luvannut jäädä eläkkeelle yhden viisivuotiskauden jälkeen voidakseen viettää aikaa lastenlastensa kanssa.
Vaalivideossaan Kılıçdaroğlu istuu arkisesti keittiössään teelasillisella. Hän syyttää Erdoğania Turkin demokratian, talouden ja oikeusjärjestelmän tuhoamisesta.
”Aion nostaa valtion jälleen jaloilleen, parannan haavat ja palautan elämänilon ihmisille”, hän lupaa.
Kılıçdaroğlun johtama CHP on käynyt historiansa aikana melkoisen muodonmuutoksen. Mustafa Kemal Atatürkin perustamasta maallista valtaa kannattaneesta nationalistisesta reformipuolueesta on kehittynyt turkkilaisittain liberaali sosiaalidemokraattinen puolue.
Kılıçdaroğlu lupaa kohentaa taloutta ja suitsia korruptiota. Hän aikoo lakkauttaa presidenttivaltaisen järjestelmän, palauttaa oikeuslaitoksen ja keskuspankin riippumattomuuden ja vapauttaa poliittiset vangit.
Hän haluaisi käynnistää uudelleen neuvottelut EU-jäsenyydestä. Hän hyväksyisi Ruotsin Naton jäseneksi ja pyrkisi estämään Venäjää kiertämästä lännen pakotteita Turkin kautta.
Mielipidemittausten mukaan islamistinen AKP on edelleen Turkin suosituin puolue 30–35 prosentin kannatuksella. Se on hallinnut äärioikeistolaisen MHP:n tuella menetettyään ehdottoman enemmistönsä vuoden 2018 vaaleissa.
Opposition mahdollisuudet paranivat selvästi maaliskuussa, kun CHP ja viisi pienempää puoluetta sopivat yhteisestä presidenttiehdokkaasta ja vaaliohjelmasta pitkän kiistelyn jälkeen. Pystyäkseen toteuttamaan lupauksensa oppositioliiton pitäisi voittaa sekä parlamentti- että presidentinvaalit.
Oppositioliitto on poliittisesti hajanainen ryhmä, jota yhdistää lähinnä Erdoğanin vastustaminen. Siihen kuuluu CHP:n lisäksi nationalistinen oikeistopuolue İyi, kolme keskustaoikeistolaista ja yksi uskontopuolue.
İyi vastusti pitkään Kılıçdaroğlun nimitystä. Puolue ei pitänyt häntä riittävän valovoimaisena. Kılıçdaroğlun rasitteena on myös uskonnollinen tausta. Hän kuuluu syrjittyyn alevivähemmistöön.
Oppositioliiton menestys riippuu paljolti 15–20-miljoonaisen kurdivähemmistön tuesta. Kurdien asiaa ajava vasemmistolainen HDP on yli 10 prosentin kannatuksellaan Turkin kolmanneksi suurin puolue. HDP ei voi osallistua vaaleihin, koska sitä syytetään terrorismiyhteyksistä, mutta se tukee epävirallisesti Kılıçdaroğlua.