Pian kaikilta leviää pakka

’Voittiko” Suomi Brysselissä – vai vietiinkö meitä kuten ”kuoriämpäriä”?

Tällaisia kysymyksiä tiedotusvälineissä kyseltiin kuutisen vuotta sitten, kun neuvottelut Euroopan unionin monivuotisesta budjetista vuosille 2021–2027 päättyivät.

Samanlaisia otsikoita on jälleen odotettavissa vuodenvaihteen tienoilla. Neuvottelut seuraavasta, vuosien 2028–2034 rahoituskehyksestä ovat siirtymässä kriittiseen vaiheeseen. Monissa jäsenmaissa olisi halua saada budjetti valmiiksi mahdollisimman pian. Yhtenä syynä kiireelle ovat huhtikuussa käytävät Ranskan presidentinvaalit.

EU-johtajat kokoontuvat 15.–16. lokakuuta Eurooppa-neuvostoon käsittelemään budjettia puheenjohtajamaan Irlannin tuoreen neuvotteluesityksen pohjalta. EU-kielellä esitys on negobox, ”neuvottelulaatikko”.

Neuvoston on määrä kokoontua ylimääräiseen, epämuodolliseen kokoukseen myös marraskuussa ja viralliseen kokoukseen vielä ennen joulunpyhiä.

Neuvoston puheenjohtaja António Costa on elätellyt toivetta sovusta ennen joulua. Myös ensi vuoden alkua pidetään kuitenkin mahdollisena.

Edellisten budjettineu­votteluiden kuuma peruna oli lähes 800 miljardin euron elpymispaketti, jonka tarpeellisuutta perusteltiin koronapandemian aiheuttamalla taloudellisella shokilla.

Paketista taitettiin peistä myös Suomen eduskunnassa. Sen kiistanalaisin osa oli tuet jäsenmaille, joiden rahoittamiseksi unioni otti budjettiaan vastaan lainaa markkinoilta. Yhteisvelan perustuslaillisuudesta käytiin kovaa debattia vuosina 2020–2021.

Nyt on maksun aika. Komissio julkisti budjetista kesällä 2025 oman esityksensä, jonka kokoluokka on lähes 2 000 miljardia euroa. Yli 150 miljardia euroa käytettäisiin elpymislainojen takaisinmaksuun.

Neuvotteluja seuraavat suomalaiset virkamiehet arvioivat, että komission ehdotus nostaisi Suomen vuotuisen rahoitusosuuden runsaasta kahdesta miljardista eurosta yli kolmeen miljardiin euroon.

Niin kutsuttu nettomaksu olisi pienempi, sillä Suomi myös saa EU:lta rahaa muun muassa maatalouteen, tutkimukseen ja innovaatioihin.

Näin korkea taso ei Suomelle käy. Se vaatii Saksan, Alankomaiden, Ruotsin, Itävallan ja Tanskan kanssa komission­ ehdotukseen ”satojen miljardien eurojen” leikkauksia.

Nettomaksajien ryhmä lähetti Irlannin pääministerille syyskuussa kirjeen, jossa ne vaativat rahoituksen kohdistamista erityisesti turvallisuuteen ja puolustukseen, kilpailukykyyn ja innovaatioihin sekä muuttoliikkeen torjuntaan. Samalla kaikilta muilta osa-alueilta olisi niiden mielestä haettava säästöjä.

Maaryhmästä puhutaan eurooppalaisessa mediassa perinteisesti ”frugaaleina” eli nuukina, mutta ne puhuvat itse itsestään pikemminkin budjetin ”uudistajina”. Ryhmä haluaa niistää erityisesti vanhanaikaisina pitämistään koheesio- eli aluekehitysrahoista.

Toisella puolella ovat ”koheesion ystävät”. Italia, Espanja, Puola, Baltian maat ja monet itäeurooppalaiset jäsenmaat ovat kannattaneet esitystä, jonka unionin aiempi puheenjohtajamaa Kypros teki kesällä. Tuossa esityksessä komission budjettiehdotusta pienennettiin vain joillakin kymmenillä miljardeilla euroilla.

Uusin sovintoesitys on nykyiseltä puheenjohtamaa Irlannilta. Siinä on pyritty kompromissiin: komission ehdotuksesta leikattaisiin yli 150 miljardia euroa.

Säästöjä haettiin kuitenkin esimerkiksi uudistajille tärkeistä kilpailukykyrahoista, ei niinkään aluetuista.

Esimerkiksi Saksa ja Suomi tyrmäsivät esityksen välittömästi vääränsuuntaisena.

EU:n budjettia rahoitetaan jäsenmaksujen lisäksi vähän myös unionin omilla varoilla. Komissio on esityksessään ehdottanut uusia rahankeruukeinoja, aina hiilitulleista jätemaksuihin. Niillä kerättäisiin noin 60 miljardia euroa vuodessa.

Joukossa on myös kiistanalaisempia ehdotuksia, kuten uusi vero Euroopassa toimiville suuryrityksille.

Irlannin esityksessä näihin keinoihin otettiin vain niukasti kantaa. Aihe puhuttaneekin johtajia lokakuun huippu­kokouksessa.

Kun neuvottelut tiivistyvät, löyhät maaryhmät alkavat rakoilla ja erimielisyydet nousta esiin. Lopulta jokainen maa jahtaa itselleen tärkeitä asioita, ja periaatteellisuudesta tingitään. Kaikki haluavat voittaa, mutta kaikki eivät voi voittaa.

”Pakka leviää lopulta kaikilla”, kuvaillaan neuvotteluiden henkeä suomalaislähteestä.

Esimerkiksi Suomi haluaa leikata ja samalla puolustaa maataloustukiaan. Näin pääministeri Petteri Orpo (kok) lupasi eduskunnalle lokakuisessa keskustelussa, kun erityisesti keskustalaiset kansanedustajat kurmottivat häntä syyskuisesta kirjeestä.

Moni uudistaja taas haluaa­ pikemminkin leikata niistä. Koheesion ystävistä taas löytyy tukea Suomen tärkeinä pitämille Itärajan turvallisuuspanostuksille, ovathan joukossa Puola ja Baltian maat.

Budjetista on löydettävä yksimielisyys jäsenmaiden kesken. Lisäksi se tarvitsee taakseen myös EU-parlamentin enemmistön. Toistaiseksi euroedustajat ovat vaatineet ”kunnianhimoisempaa” eli suurempaa budjettia.

Viimeksi erilaisia näkemyksiä sovitettiin yhteen loppurutistuksessa, joka kesti yhtäjaksoisesti neljä päivää ja yötä.