Näin sabotööri värvätään
Venäjä etsii tihutöiden tekijöitä mahdollisimman monen välikäden kautta.
Viikko sitten Virossa pidätettiin kahdeksan ihmistä epäiltyinä tuhopoltosta. He olivat Latvian kansalaisia, jotka olivat yrittäneet polttaa drooneja valmistavan yrityksen Tallinnan naapurikaupungissa. Viron suojelupoliisi kertoi sunnuntaina, että operaatio oli Venäjän sotilastiedustelun GRU:n koordinoima.
Se oli jo toinen tuhopolttoyritys, josta Viro on syyttänyt Venäjää tänä syksynä. Viimeksi elokuussa joku sytytti tallinnalaisen puolustusteknologiayrityksen rakennuksen tuleen.
Syksyn aikana myös Puolassa on tehty tuhopoltto puolustusteollisuuden tehtaaseen, ja Tanskan turvallisuuspalvelun mukaan Venäjä on yrittänyt värvätä tavallisia tanskalaisia sosiaalisessa mediassa sabotaasin valmisteluun.
Venäjä on jälleen kiihdyttänyt Euroopassa sabotaasikampanjaansa. Se on erilainen kuin edellinen ”kiivaampi vaihe” vuosina 2023–2024, sanoo suojelupoliisin erikoistutkija Lotta Hakala.
Viime kerralla toiminta kohdistui selvästi muutamaan isoon Euroopan maahan, kuten Britanniaan, Saksaan ja Puolaan. Silloin Venäjä iski erityisesti julkiseen liikenteeseen, sotilastukikohtiin, energiaverkkoon ja teollisuuteen.
Nyt sabotaasin kohteena on eurooppalainen aseteollisuus maasta riippumatta. Siksi suojelupoliisi on arvioinut, että Venäjä pyrkii kohdistamaan iskuja myös Suomeen tai suomalaisiin toimijoihin.
Sotilastiedustelu GRU:n operaatiot ovat yleensä hyvin kaavamaisia, usein tuhopolttoja, Hakala kertoo. Ne ovat yksinkertainen ja melko edullinen tapa hankkia paljon huomiota.
”Toisaalta kääntöpuolena on, että tuhopoltto on usein loppujen lopuksi yllättävän vaikea saada tehtyä oikein.”
Esimerkiksi viimeviikkoinen yritys Virossa epäonnistui, koska puolustusyrityksen oma turvallisuustiimi ehti ajoissa estää palon leviämisen.
”Kohteet eivät välttämättä syty niin hyvin kuin toivottaisiin. Jälki on ehkä kauniisti sanottuna vaihtelevaa.”
Kaavaan kuuluu myös se, että GRU ei käytä iskuissa omia tiedustelu-upseereitaan. Se värvää niin sanottuja sijaistoimijoita häivyttääkseen omat jälkensä.
Se houkuttelee sabotaasi-iskuihin tietynlaista kohderyhmää. Hakala luettelee yhdistäviä tekijöitä:
”Rikollisuus, huono-osaisuus, rahan tarve, valmius tehdä laittomia tekoja.”
”Ei tarvitse olla mikään rikollinen mastermind, mutta tyypillisesti heillä on valmiiksi kytkös rikolliseen elämäntapaan.”
Sopivia henkilöitä etsitään sosiaalisessa mediassa, usein Telegramissa, mahdollisimman monen välikäden kautta.
”Venäjän tiedustelun työntekijä välittää toimeksiantoja yhdelle henkilölle, tämä välittää niitä edelleen, ja mahdollisesti välissä on vielä muitakin.”
Tyypillisessä värväysilmoituksessa ei välttämättä vielä kuvailla tehtävää. Sen sijaan kiinnostuneille tarjotaan helppoa rahaa. Joskus on vedottu ihmisten haluun toimia Venäjän puolesta, mutta se on harvinaista. Usein tekijät eivät edes tiedä, kuka tilaaja on.
”On toinen kysymys, arvaavatko he toimivansa vieraan valtion toimeksiannosta.”
GRU:n agentit saattavat yrittää värvätä rikollisia myös Suomessa, Hakala sanoo. Se ei kuitenkaan ole kaikkein todennäköisin vaihtoehto. Tavallisesti iskun toteuttaja matkustaa paikalle toisesta maasta.
Pikkurikollisten käyttäminen on Venäjälle kustannustehokasta, Hakala sanoo.
Palkkiot eivät välttämättä ole suuria, vain satoja tai tuhansia euroja. Venäjä pystyy nimellisesti kiistämään osallisuutensa, eikä GRU:n tarvitse uhrata omia agenttejaan.
Värvättyjen välikäsien menettämisellä taas ei ole sille kummemmin merkitystä.
”Ja tietysti tämä on osittain myös välttämättömyys. GRU:n tiedustelu-upseerit eivät pysty matkustelemaan ympäri Eurooppaa, on siis ollut pakkokin keksiä muita keinoja.”
Huono puoli on, että ulkoistettuja operaatioita on vaikea valvoa ja kontrolloida. Iskujen salaaminen vaikeutuu, sillä värvätyt jäävät usein kiinni. Heitä voidaan kuulustella ja tutkia, saada selville, kehen he ovat pitäneet yhteyttä, ja sitä kautta päästä tilaajan jäljille.
”Jos käytetään sijaistoimijoita, jotka tulevat niin sanotusti puskista tekemään tuhopolttoiskun, niin tarkan ohjeistuksen noudattaminen voi olla heille vaikeaa. Kaikki eivät välttämättä kykene siihen esimerkiksi elämänhallinnan ongelmien takia.”