Zapatero tulisilla hiilillä: Kuka johtaa Euroopan unionia?

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Espanjan pääministeri johtaa Euroopan unionia seuraavat kuusi kuukautta – vai johtaako?

EU:n johtokolmikko
EU:n johtokolmikko Herman Van Rompuy, José Luis Rodríquez Zapatero ja José Manuel Barroso tapasivat viime viikolla Madridissa. Kuva Paul White / AP / Lehtikuva

Espanjan sosialistipääministeri José Luis Rodríquez Zapatero, 49, katkaisi valtataisteluhuhuilta siivet heti kättelyssä.

“Jos joku soittaa Euroopalle, puhelinnumero on Van Rompuyn”, hän totesi viikko sitten EU-puheenjohtajakauden avajaisten yhteydessä Madridissa.

Espanja on jo konkari EU:n kiertävänä puheenjohtajamaana. Tämä on sen neljäs kausi unionin nokkamaana. Nyt tilanne on kuitenkin uusi. Zapatero on ensimmäinen EU-päämies, joka johtaa unionia Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen.

Lissabonin sopimus vähentää puheenjohtajamaan pääministerin roolia. Zapateron rinnalla avajaisissa seisoikin tukevasti EU:n uusi presidentti ja Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtaja Herman Van Rompuy.

Van Rompuy aloitti työnsä viime viikolla. Hän valmistelee ja johtaa jatkossa EU:n päämiesten niin sanotut huippukokoukset. Zapaterolle jäänee maansa puheenjohtajakauden aikana enemmänkin statistin rooli.

Solmuja sisäpolitiikassa

Kotimaassaan Zapatero painii sisäpoliittisten ongelmien kanssa. Viime vuosi on ollut poliittisesti erityisen vaikea.

Espanjan talous on lähes rapakunnossa. Työttömyys on EU-maiden korkein, ja työttömien määrän pelätään nousevan tänä vuonna jo 20 prosenttiin.

Kriisi on nakertanut myös kansan luottamusta pääministeriin. El Mundo -sanomalehden selvityksen mukaan vain 13 prosenttia espanjalaisista pitää Zapateron hallituksen talouskriisin hoitoa onnistuneena. Yli puolet katsoo sen epäonnistuneen.

Maan pääoppositiopuolue Partido Popular on syyttänyt Zapateroa talouspolitiikan improvisoinnista. PP itse on ajautunut kriisiin korruptiosyytteiden takia.

Keväällä Zapatero vaihdatutti yllättäen pitkäaikaisen talousministerin ja EU:n rahakomissaarina työskennelleen Pedro Solbesin. Solbes vaati Zapateroa tiukempaa talouskuria.

Tilalle pääministeri valitsi talousuntuvikko Elena Salgado Méndezin. Uutta talousministeriä on arvosteltu muun muassa heikosta makrotalouden tuntemuksesta.

Euroopan talouskriisin selättäminen on Espanjan puheenjohtajakauden tärkein tavoite. Tässä mielessä EU-puheenjohtajuus ei olisi voinut tulla Espanjalle huonompaan aikaan.

Zapateron on hankala näyttää esimerkkiä. Hänen uskottavuutensa on koetuksella.

Brittisanomalehti Financial Times ja The Economist kyseenalaistivat tuoreeltaan Espanjan pääministerin kyvyn toimia “oppaana Euroopalle”. FT:n mukaan hän korosti ohjelmassaan lisäksi liikaa institutionaalisia kysymyksiä talouskriisin hoidon kustannuksella.

Talouskriisi kiistakapulana

Zapatero on kuitenkin yrittänyt pistää hihat heilumaan.

Hän kutsui viime viikolle koolle korkea-arvoisen viisasten ryhmän miettimään ratkaisuja talouskriisiin ja “yhteisen eurooppalaisen talouspolitiikan vahvistamista”.

Ryhmään kuuluvat entinen Euroopan komission pitkäaikainen puheenjohtaja Jacques Delors, EU:n tulevaisuusryhmän puheenjohtaja Felipe González, maan entinen ja nykyinen talousministeri Solbes ja Salgado sekä komissaari Joaquín Almunia.

Lissabonin strategian korvaavasta uudesta EU2020-talousstrategiasta odotetaan jonkinlaista Euroopan pelastajaa. Sitä luotsaa komission puheenjohtaja José Manuel Barroso.

Viime viikolla Zapatero väläytti, että EU2020-strategiaan liittyisi sanktioita jäsenmaille, jotka eivät saavuta asetettuja päämääriä. Pääministeri sai heti lunta niskaansa muun muassa Saksan talousministeriltä.

“Espanja ei ole vielä tehnyt ‘virallista päätöstä’ sanktioista”, ulkoministeri Miguel Angel Moratinos pehmitteli pääministerin sanomisia.

Lissabonin sopimus kaventaa myös puheenjohtajamaan ulkoministerin asemaa. Jatkossa EU:n ulkoministerikokouksia johtaa unionin uusi ulkopoliittinen korkea edustaja Catherine Ashton.

Mutta kuka EU-johtajista vetää pisimmän korren?

EU-presidentti Van Rompuy ehätti ainakin heti ensimmäisellä työviikollaan kutsua vaivihkaa koolle talousasioihin keskittyvän epävirallisen huippukokouksen.

Kokous pidetään Brysselissä 11. helmikuuta.