Etupiiriä rakentamassa
Isku Venezuelaan kertoo siitä, kuinka etupiiriajattelu on voimistunut Yhdysvaltain politiikassa.
Yhdysvaltojen isku Venezuelaan sekä presidentti Nicolás Maduron vangitseminen on historiallinen mutta ei poikkeuksellinen tapahtuma.
Historia Yhdysvaltojen sekaantumisesta Latinalaisen Amerikan asioihin on pitkä: Espanjan ja Yhdysvaltojen välinen sota 1898, Haitin miehitys 1915–1934, Sikojenlahti 1961, Grenada 1983 ja tuki Nicaraguan contrille 1980-luvulla ovat tunnetuimmat tapaukset, mutta tämäkään lista ei ole täydellinen.
Lähin rinnastus löytyy Panaman diktaattori Manuel Noriegan vangitsemisesta vuonna 1990. Yhdysvaltojen aikaisemmin tukeman Noriegan sekaantuminen muun muassa mittavaan huumekauppaan sai George H.W. Bushin lähettämään joukkoja Panamaan.
Noriega antautui amerikkalaisille tammikuun 3. päivä. Maduro siepattiin päivälleen 36 vuotta myöhemmin.
Yhdysvaltojen sekaantuminen Latinalaisen Amerikan asioihin pohjautuu maan edunvalvontaan alueella. Usein se on yksisilmäistä ja paikalliset interessit sivuttavaa amerikkalaista imperialismia – mutta ei pelkästään eikä aina.
Espanjan ja Yhdysvaltojen sota johti lopulta Kuuban itsenäistymiseen.
Selkeä enemmistö panamalaisista kannatti Yhdysvaltojen operaatiota Noriegaa vastaan.
Harva vuodattaa kyyneleitä Maduron takia – lähinnä hänen hallinnostaan hyötyneet sekä osa vasemmistolaisista tuomitsee Yhdysvaltojen toimet. Miljoonat Venezuelasta paenneet sekä köyhyyden, sorron ja rikollisuuden kanssa tuskailevat kotimaahansa jääneet ovat riemuissaan tapahtuneesta.
Venezuelan alamäki alkoi jo Hugo Chávezin vuosina. Maduron 2013 alkaneella valtakaudella Venezuelan demokratia on edelleen rapautunut. Maan talous on kriisissä. Venezuelasta on tullut väkivaltainen ja rikollinen kleptokratia.
Syytökset Maduron roolista huumekaupassa todennäköisesti punnitaan amerikkalaisessa oikeusistuimessa.
Lauantaina aamupäivällä tiedotustilaisuudessa Trump ilmoitti Yhdysvaltojen hallitsevan Venezuelaa, kunnes uusi hallinto voi turvallisesti astua virkaan. Yhdysvallat on Trumpin mukaan ottamassa hallintaansa Venezuelan, kuten se teki Haitissa 1915–1934 tai Dominikaanisessa tasavallassa 1916–1924.
Trump puhui Yhdysvaltojen energiasektorin kiinnostuksesta Venezuelan öljyvarantoihin. Trumpin mukaan Venezuela ei ole kyennyt hyödyntämään niitä, mutta amerikkalaiset firmat ovat valmiita tehtävään. Yhdysvallat on yhä irtautuneempi Lähi-idästä, mutta nyt maan presidentti silmäilee uusia öljynlähteitä lähempänä kotia.
Yhdysvallat vuonna 2026 on palaamassa imperialistiseksi valtioksi.
Etupiiri-ajattelu on voimistunut amerikkalaisessa politiikassa. Venezuelan operaatio pohjautui Trumpin kiinnostukseen maan öljyvaroihin vähintäänkin yhtä paljon kuin maan pakolaiskriisiin tai rooliin huumekaupassa. Valtaosa Yhdysvaltojen huumeista tulee Meksikosta.
Maduron kaappaaminen on selkeasti trumpilainen veto. Trumpin syytökset Maduron osallisuudesta huumekauppaan menettävät painoarvoaan, kun muistamme presidentin armahtaneen Hondurasin ex-presidentti Juan Orlando Hernándezin viime joulukuussa. Hernández istui Yhdysvalloissa 45 vuoden tuomiota huumekaupasta.
Kyseessä on osaltaan voimannäyttö, jota ohjaa Trumpin halu olla johtaja, joka antaa ja ottaa, vapauttaa ja tuomitsee. Isku myös muistuttaa istuvan presidentin olevan ennemmin nationalistinen ekspansionisti ja alueellisen voimapolitiikan kannattaja kuin puhdas isolationisti. Venezuelan operaatiota voi pohtia ja rinnastaa miehen puheisiin Grönlannista ja Panamasta.
Voimme olettaa Venäjän valjastavan Yhdysvaltojen toimet oman propagandansa palvelukseen. Ukrainan ja Venezuelan tapaukset ovat erilaisia, mutta Kreml ei tarvitse kummoisiakaan aasinsiltoja vetääkseen yhtäläisyysmerkkejä Yhdysvaltojen sekä Venäjän toimien välille. Tällä kertaa se on helppoa.
Fiona Hill, Trumpin entinen Venäjä-neuvonantaja, varoitti jo marraskuussa 2019 kongressin edustajia mahdollisesta diilistä Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä. Yhdysvallat saisi vapaat kädet Venezuelassa ja Venäjä Ukrainassa.
Sisäpoliittisesti operaatio tuskin vaikuttaa merkittävästi Trumpin suosioon. Aikaisemmat iskut epäiltyjä venezuelalaisia huumeveneitä vastaan saivat osakseen kritiikkiä ihmisoikeusaktivisteilta, demokraateilta ja vasemmalle kallellaan olevilta kommentoijilta. Kansalaisten enemmistö joko kohautti olkapäitään tai hyväksyi toimet.
Toisen maailmansodan jälkeisen amerikkalaisen aikakauden sekä sen ihanteiden ja moraalin rapautuminen jatkuu.