Ukrainan miehitys päättyisi ”kunniattomaan tappioon”, sanoo venäläinen Putinin kriitikko

Politiikan tutkija Kirill Rogov pitää Ukrainaa sodan moraalisena voittajana. Historioitsija Nikita Lomagin vierittää syytä ”erikoisoperaatiosta” Yhdysvalloille.

miehitys
Teksti
Outi Salovaara

Onko Venäjän presidentin Vladimir Putinin lähipiirissä ketään, joka voisi pysäyttää hänet ja lopettaa Venäjän verisen hyökkäyssodan Ukrainassa?

Ei ole, sanoo moskovalainen tutkija ja journalisti Kirill Rogov.

”Putin on hyvin eristäytynyt, ja hänellä on hyvin pieni lähipiiri.”

Rogov oli pitkään tutkijana moskovalaisessa talouteen erikoistuneessa Gaidar-instituutissa, mutta sai potkut 2015. Syynä oli se, että Euroopan ulkosuhteiden instituutti oli julkaissut Rogovin kriittisen analyysin Can ”Putinomics” Survive? Se käsitteli Putinin talouspolitiikkaa ja sen elinkelpoisuutta.

Kolumnistina ja kouluttajana työskentelevä Rogov on Ukrainan sodan aikana arvioinut kärkevästi Kremlin toimia ja sodan seurauksia.

 

Toistaiseksi Putinin asema ei näytä horjuvan, mutta sodan pitkittyessä Venäjän eliitin ja virkakunnan kasvava tyytymättömyys voi Rogovin mukaan vaikuttaa Putinin asemaan.

”Tämä voi tapahtua joidenkin päivien tai viikkojen kuluessa, kun eliitti kokee tarpeeksi painostusta alhaalta päin ja maan hallitseminen käy vaikeammaksi.”

Rogovin mukaan Venäjää vastaan asetettujen pakotteiden voima on erittäin suuri. Eliittiin kohdistuva paine kasvaa, kun sota pitkittyy ja pakotteet alkavat kunnolla tuntua.

”Putinin rakentama hallinto on jäykkä, ja sen on vaikea sopeutua joustavasti uuteen taloudelliseen ja sosiaalisen tilanteeseen. Sopeutuminen on mahdollista, mutta se vie aikaa. Samaan aikaan sota jatkuu.”

 

Pelatakseen aikaa Kremlin on pitänyt ottaa käyttöön voimakas sensuuri ja kansalaisten painostaminen.

Moskovan on Rogovin mukaan ollut pakko estää hallinnolle kielteisen tiedon leviäminen ja torjua paniikki, jota talouden heikkeneminen aiheuttaa.

Medioita valvova viranomainen Roskomnadzor määräsi heti Venäjän hyökättyä Ukrainaan, että venäläiset tiedotusvälineet saavat julkaista vain luotettavaa eli käytännössä Venäjän puolustusministeriön antamaa tietoa sodasta – jota pitää kutsua ”erikoisoperaatioksi”, ei sodaksi.

Roskomnadzor on sulkenut tai uhannut sulkea tiedotusvälineet, jotka käyttävät sota-termiä erikoisoperaation sijaan.

Tiistaina Roskomnadzor esti Venäjän käytännössä viimeisten merkittävien riippumattomien Dožd– ja Eho Moskvy -televisiokanavien toiminnan. Niiden verkkojulkaisut kuitenkin toimivat vielä.

 

Kuka on venäläisten tutkijoiden mielestä syyllinen sotaan? Joillekin se on Yhdysvallat, joillekin Venäjä itse.

”Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tiesi erittäin hyvin, kirjaimellisesti päivätasolla, mitä Venäjän ja Ukrainan välillä saattaa tapahtua, mutta hänen hallintonsa on päättänyt antaa tämän sodan tapahtua”, historian professori Nikita Lomagin kirjoittaa sähköpostissa.

Lomagin työskentelee Pietarin Eurooppalaisessa yliopistossa sekä Pietarin valtionyliopistossa.

Biden olisi Lomaginin mukaan voinut tehdä enemmän joko itse tai taivuttelemalla Ukrainan presidentin Volodomyr Zelenskyin kompromissiin Venäjän kanssa ”välttääkseen hirvittävän kriisin”.

Käytännössä Zelenskyin olisi Lomaginin mielestä pitänyt muuttaa kantansa sekä Minskin sopimuksiin että Nato-jäsenyyteen.

Lisäksi Lomaginista Biden olisi voinut halutessaan muuttaa vuoden 2008 Naton Bukarestin-huippukokouksen päätöksiä, joilla edistettiin Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyyttä.

Vuonna 2008 Biden oli kuitenkin vasta senaattori. Yhdysvaltain presidenttinä oli George W. Bush, jolle Putin Bukarestissa kommentoi tilannetta sanomalla, ettei Ukraina edes ole oikea valtio.

Putin on useasti syyttänyt Yhdysvaltoja ja muuta läntistä maailmaa sekä Ukrainaa jännitteiden lisäämisestä. Venäjän uutisissa toistuvat samanlaiset väitteet. Viimeksi perjantaina Venäjän presidentti väitti tv-lähetyksessä, että ”meillä ei ole pahoja aikeita naapureitamme kohtaan”.

 

Kirill Rogov on sodan syypäistä täysin eri mieltä kuin Lomagin.

”Sotaan ovat syyllisiä Putin ja Kreml. Mitä länsi olisi tässä tilanteessa voinut tehdä?”

 

Nikita Lomagin sanoo, että historiallisesti ja etenkin kylmän sodan aikana Euroopan turvallisuuskysymyksissä on ollut viime kädessä kyse Yhdysvaltain ja Venäjän suhteista.

Venäjän tämänkertaisen hyökkäyksen – jota Lomagin kutsuu erikoisoperaatioksi – takana oli hänen mukaansa pelko.

”Erikoisoperaatio Ukrainassa sai alkunsa pelosta, että Yhdysvallat ja Nato lopulta nielevät Venäjän välittömän naapurin, jolloin voimatasapaino muuttuisi rajusti. Ja nyt, kaikkien Venäjään kohdistuvien rajoitusten seurauksena, näemme mahdollisuuden vielä suurempaan pelkoon.”

Lomagin ei usko pakotteiden lopettavan sotaa.

”Venäjän resurssit vähenevät, mutta eivät heti. Se ei siis ole lopullinen ratkaisu.”

Sodan seurauksena Venäjän ja lännen väliin on laskeutunut uusi taloudellinen ja poliittinen rautaesirippu.

”Se ruokkii nationalismia ja auttaa rakentamaan kuvaa Venäjästä piiritettynä linnoituksena. Kyse on eräänlaisesta pirullisesta noidankehästä”, Lomagin arvioi.

Hänen mukaansa keskiluokka ja nuoriso ovat uusien Venäjän-vastaisten pakotteiden suurimpia häviäjiä.

”Oligarkit menettävät paljon, mutta he selviävät.”

 

Rogov puolestaan arvioi, että Venäjän vastaiset sanktiot ylittävät ankaruudessaan selvästi sen, mitä Venäjän johto odotti ja mihin se valmistautui.

”Toiveet siitä, että venäläiset pystyisivät palauttamaan talletuksensa ulkomaan valuutassa venäläisille pankeille, ovat illuusiota.”

Harvat ovat Rogovin mukaan myöskään vielä laskeneet teollisuudelle koituvan katastrofin seurauksia.

”Tuonnin toimituskatkokset johtavat muutaman viikon sisällä pysähtymiseen kymmenillä tai sadoilla toimialoilla, joilla tuontikomponentit ovat tärkeässä roolissa.”

Esimerkiksi Ladoja ja Renaulteja valmistava Avtovaz-yhtiö ilmoitti torstaina keskeyttävänsä tuotantonsa. Perusteluksi yhtiö sanoi pulan elektroniikan komponenteista, eikä puhunut sanktioista erikseen mitään.

Rogovin mukaan edessä on kysymys siitä, kuka maksaa venäläisten työntekijöiden palkat.

”Kuka maksaa lentoyhtiöiden henkilöstölle, kun koneet eivät enää lennä minnekään? Ja tämä on vasta ensimmäinen merkki uudesta todellisuudesta.”

 

Nikita Lomagin pitää hyvänä sitä, että Venäjän ja Ukrainan välillä on käyty jonkinlaisia neuvotteluja. Toisaalta hän suhtautuu epäillen siihen, että Euroopan turvallisuusarkkitehtuurista voitaisiin päättää Gomelin kaltaisessa pienessä valkovenäläisessä kaupungissa.

Sen sijaan Lomagin ehdottaa uutta huippukokousta Bidenin kanssa ja mahdollista uutta Helsingin huippukokousta vuoden 2018 tapaan, jolloin presidentit Donald Trump ja Sauli Niinistö tapasivat Suomessa.

Lomagin ei vastannut kysymyksiin muun muassa siitä, miten Venäjä reagoisi Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen tai siitä, onko Kremliltä hyvä taktiikka estää kansalaisia saamasta todellista tietoa sodan siviili- ja sotilasuhreista.

 

Rogov pitää Ukrainaa jo nyt moraalisena voittajana.

”Sympatia Ukrainaa kohtaan maailmassa ylittää paljon sen, mitä etukäteen voitiin kuvitella”, kirjoitti Rogov Facebookissa jo sodan neljäntenä päivänä.

Esimerkiksi Berliinissä sodan alettua järjestetty mielenosoitus Ukrainan tukemiseksi keräsi paikalle noin satatuhatta ihmistä.

Natsi-Saksan kukistanut Neuvostoliitto esiintyi maailmansodan jälkeen maailmanrauhan takaajana ja käytti taajaan ilmaisua ”ei koskaan enää”: sodan kauheudet eivät enää saisi toistua.

”Onnistuimme kuitenkin tekemään sen uudelleen. Venäjä näyttää ihmiskunnan silmissä petolliselta ja julmalta hyökkääjältä, lähes uudelta Kolmannelta valtakunnalta”, sanoo Rogov.

Zelenskyi, josta Putin haluaa vapauttaa Ukrainan, on Ukrainassa huomattavasti suositumpi kuin Putin Venäjällä.

Vaikka venäläiset joukot onnistuisivatkin saavuttamaan Putinin asettamat tavoitteet eli valloittamaan Ukrainan, miehityshallinnon ylläpitäminen on Rogovin mukaan Venäjälle hyvin kallista sekä sotilaallisesti että aineellisesti.

”Ja niin kuin historia on opettanut, se tulee päättymään kunniattomaan tappioon. Putin on vahvistanut Ukrainan itsenäisyyttä ja identiteettiä enemmän kuin yksikään Ukrainan presidentti.”