Venäjä kielsi uutisista sanat hyökkäys, invaasio ja sodanjulistus – Suurin osa venäläisistä seuraa vain valtion kontrolloimaa mediaa

Duuma hyväksyi lakiesityksen, jonka mukaan armeijaa koskevan ”valheellisen” tiedon jakamisesta voi saada yli kymmenen vuotta vankeutta.

journalismi
Teksti
Maarit Uber

Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan oli kulunut vajaa viikko, kun valtio esti Venjällä televisiokanava Doždin ja radioasema Eho Moskvyn toiminnan. Päätöstä perusteltiin sillä, että tiedotusvälineet ovat levittäneet ”valheellista tietoa”.

Sekä Dožd että Eho Moskvy ovat olleet raportoinnissaan keskimäärin objektiivisia.

Venäjällä mediaa valvova Roskomnadzor-virasto julkaisi jo kolmantena sotapäivänä listan Venäjällä toimivista viestimistä, joiden toiminnan rajoittamista se pitää välttämättömänä. Listalla on Eho Mosvkyn ja Doždin lisäksi joukko muitakin tiedotusvälineitä: InoSMI ja Mediazona, New Times, Svobodnaja Pressa, Krym.Realii, Novaja Gazeta, Žurnalist ja Lenizdat.

Virasto myös ilmoitti, että sanat hyökkäys, invaasio ja sodanjulistus ovat sotauutisoinnissa kiellettyjä. Venäjän virallinen media puhuukin poikkeuksetta ”erikoisoperaatiosta”, ”sotilasoperaatiosta” tai ”sotilaallisista toimista Ukrainassa” raportoidessaan Venäjän hyökkäyssodasta.

Samainen Roskomnadzor on julkaissut Venäjän hyökkäyksen alettua muitakin tiukkoja sotauutisointia koskevia ohjeita. Virasto muun muassa korostaa, että uutisoinnissa saa hyödyntää ainoastaan virallisista venäläisistä lähteistä peräisin olevia tietoja.

Viraston paimenkirjeissä on muistutettu, että Venäjän medialakien rikkomisesta voi seurata kymmenien tuhansien eurojen sakot.

 

Venäjän duuma hyväksyi perjantaina 4. maaliskuuta lain, joka mahdollistaa ankarat rangaistukset Venäjän asevoimia koskevan ”väärän” tiedon levittämisestä. ”Valheellisen” armeijaan liittyvän tiedon jakamisesta voi saada enimmillään toistakymmentä vuotta vankeutta.

Lain muuttamisella halutaan suitsia sotauutisointia entisestään. Ukrainan sodan todellisesta tilanteesta kertova uutisointi johtaisi helposti sotatoimien kannatuksen laskuun.

Valtiollisen VTsIOM-tutkimuslaitoksen mukaan yli kaksi kolmasosaa venäläisistä tukee Venäjän ”sotilaallista operaatiota” Ukrainassa. Joka viides ei kannata asiaa.

Jo ensimmäisen sotaviikon aikana kävi selväksi, että suurin osa Venäjällä asuvista venäläisistä ei tiedä, mitä he tukevat ja mistä Ukrainan sodassa on todellisuudessa kyse.

Tähän löytyy monta syytä. Suurin osa venäläisistä seuraa ainoastaan venäjänkielistä, valtion kontrolloimaa mediaa. Kriittisempää tiedonvälitystä on saatavilla etenkin verkossa, mutta varsinkaan Venäjän laajalla maaseudulla moni ei jaksa nähdä vaivaa tietolähteidensä monipuolistamiseksi.

Venäjällä ero harvaan asutun maaseudun ja suurkaupunkien välillä on valtava monella mittarilla, muun muassa elintason ja koulutuksen suhteen. Suurimmat kaupungit Moskova ja Pietari eroavat selvästi muusta Venäjästä. Venäläinen politiikan tutkija Dmitri Oreškin kuvasi Eho Moskvyn lähetyksessä maan jakautuvan ”dollari-Venäjään” ja ”peruna-Venäjään”.

Lisäksi laajan maan eri osien välillä on huomattavia eroja. Etenkin suurkaupunkien nuoriso on hyvin perillä ulkomaiden asioista internetin ja globalisaation ansiosta. Myös opposition toiminta on painottunut Venäjällä pitkälti juuri suurkaupunkeihin.

Suurin osa venäläisistä elää kuitenkin puhtaasti venäläisessä kuplassa, jota valtio ruokkii ja vahvistaa entisestään sotatilanteessa. Kuplan sisään ei haluta päästää muita kuin Kremlin narratiivin kanssa sopusoinnussa olevia tietoja.

Venäjältä löytyy myös objektiivista uutisointia omalla kielellä. Kaikkien merkittävimpien venäjänkielisten vapaiden uutissivustojen sisältö on kuitenkin merkitty ”ulkomaisten agenttien” tuottamaksi. Ulkomaisista agenteista on uutisoitu Venäjällä vuosikaudet niin negatiiviseen sävyyn, että vain virallisen kannan tunteva ei luota niiden tarjoamaan tietoon.

Vieraita kieliä ei Venäjällä useinkaan osata niin hyvin, että ulkomaisten uutisten seuraaminen onnistuisi.

 

Keskiviikkona 2. maaliskuuta venäläisuutisissa kerrottiin, että Venäjä on avannut niin sanotut turvakäytävät, jotka johtavat ulos Kiovan, Harkovan ja Mariupolin kaupungeista. Käytävät on tarkoitettu kaupungeista pois mieliville ”rauhantahtoisille” asukkaille.

Uutinen tukee venäläisyleisöön jo aiemmin iskostettua käsitystä siitä, että Venäjän tarkoituksena on pelastaa ukrainalaisia.

Samaa ukrainalaisten pelastamisen narratiivia tuki uutistoimisto Tassin keskiviikkoinen uutinen Venäjän Ukrainaan lähettämästä ”humanitaarisesta saattueesta”.

Tassin mukaan Venäjä lähettää Ukrainaan yli 10,5 tuhannen tonnin verran humanitaarista apua. Uutisen mukaan ensimmäinen Krimiltä lähetetty avustuskuljetus saapui Etelä-Ukrainan asutuskeskuksiin keskiviikkona. Uutinen päättyy jutun lähteenä toimineen kenraalieverstin sitaattiin: ”Ukrainan kansalaiset, teitä ei jätetä köyhyyteen.”

Venäjä on korostanut kotimaisessa uutisoinnissaan, että sen sotatoimet Ukrainassa kohdistuvat sotilasinfrastruktuuriin. Todellisuudessa Venäjä on kuitenkin todistetusti hyökännyt myös siviilikohteisiin. Uutisointi tukee presidentti Putinin kotiyleisölle jo aiemmin kertomia tavoitteita, Ukrainan riisumista aseista ja ”vapauttamista natseilta”.

 

Venäläismedia on uutisoinut helmi-maaliskuun vaihteessa laajasti talouspakotteista, venäläisten pankkien vaikeuksista, inflaatiosta ja ruplan syöksystä.

Ruplatilien tyhjentäminen ja ruplien vaihtaminen länsivaluutaksi oli aihe, joka kosketti useimpia kansalaisia Venäjällä. Monet venäläisviestimet uutisoivat asiasta. Moni käsitteli myös käteisen loppumista pankkiautomaateista.

Aihetta myös laajennettiin: esimerkiksi sanomalehti Vedomosti vertaili eri venäläispankkien vaihtokursseja ruplan saavutettua kaikkien aikojen pohjanoteerauksensa suhteessa euroon ja dollariin.

Vaikka kyseessä oli maan johdon kannalta ikävä talousuutinen, aihepiirin käsittelyssä ei ollut havaittavissa mainittavaa itsesensuuria. Tämä johtuu siitä, että kyse ei ollut varsinaisesta sotauutisoinnista. Lisäksi pakotteiden seurauksista on ollut tapana syyttää länttä.

Jutut talouskurimuksen vaikutuksista tavallisten venäläisten arkeen ovat jääneet vähälle. Ruplan romahdus on jo nostanut tuntuvasti useiden kulutushyödykkeiden hintoja. Talouslehti Kommersant uutisoi, että asiantuntijat odottavat elektroniikan ja kodintekniikan kallistuvan jopa 30 prosenttia. Venäläiset ostavat perinteisesti mieluiten länsimerkkejä, koska niiden laatua pidetään parempana kuin kotimaisen tuotannon.

Muidenkin tuontitavaroiden hinnat ovat nousseet jopa kymmeniä prosentteja. Hintojen kallistuminen vaikuttaa yksityisten ihmisten lisäksi suoraan venäläisyrityksiin. Toistaiseksi Venäjällä on uutisoitu lähinnä kansainvälisten yritysten päätöksistä jättää Venäjän markkinat. Tilanteesta huolestuneet venäläisyrittäjät käytännössä puuttuvat uutisista.

 

Venäläinen sotauutisointi pysyttelee kaikkiaan pitkälti ylätasolla. Yksilöiden tarinat ovat harvassa, asioista kerrotaan virallisten tahojen suulla. Niukka lähteiden käyttö varmistaa sen, että narratiivi pysyy koossa ja tukee maan johdon sotaretoriikkaa.

Vähälle huomiolle on jäänyt esimerkiksi niiden perheiden huoli, joiden pojat on viety Ukrainaan ”harjoituksiin” ja laitettu yllättäen allekirjoittamaan palkkasotilassopimukset.

Venäjän puolustusministeriö julkaisi tiistaina 1. maaliskuuta ensimmäiset lukunsa sodan henkilötappioista. Ministeriön mukaan 498 venäläissotilasta oli kuollut ja 1 597 haavoittunut Ukrainassa Venäjän hyökkäyksen alettua torstaina 24. helmikuuta. Ukrainan asevoimat on kertonut, että jo tiistaihin mennessä oli kuollut yli 5 700 venäläissotilasta. Venäläis- ja ukrainalaislukujen ero on yli kymmenkertainen.

Venäjän mukaan ukrainalaisia ”nationalisteja” ja sotilaita kuoli ensimmäisen sotaviikon aikana yli 2 870 ja haavoittui noin 3 700. Sotavankeja kerrotaan olevan lähes 600. Ukrainalaissiviilien kuolemat venäläisuutisissa sivuutetaan. Lukuja ei ole pystytty vahvistamaan riippumattomista lähteistä.

 

Juttua on päivitetty 4.3.2022 kello 11.52: päivitetty tieto, että Venäjän duuma on hyväksynyt ”valheellisen” tiedon levittämistä koskevan lain. Kello 9.35: Korjattu turvakäytävistä kertovien uutisten päivämäärää, ne nähtiin 2. maaliskuuta, ei 2. helmikuuta.