Ukrainan loppu – vai sittenkin Putinin?

Vladimir Putin teki myös sisäpoliittisen virhearvion, venäläiset eivät tue hyökkäystä Ukrainaan. Pinnan alla kytevät turhautuminen ja väsymys presidenttiin.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Anna-Lena Laurén
Kirjoittaja on Dagens ­Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.

Olin tullut Voronežista Moskovaan, vaihdoin rautatieasemaa ja seisoin laiturilla Kurskin asemalla odottamassa Pietarin-junaa.

Laiturin vieressä oli meneillään korjaustyö. Raiteet oli revitty pois, maahan oli kaivettu syviä kuoppia ja betonipaloja oli heitetty sinne tänne. Kaaos oli täydellinen. Kuin monumentti presidentti Vladimir Putinin ulkopolitiikalle.

Miten yksi ihminen voi aiheuttaa tällaisen katastrofin? Miten Putin onnistui tuomaan sodan takaisin Eurooppaan, ja vielä sellaisen maan kanssa, jossa iso osa väestöstä vielä ennen vuotta 2014 suhtautui positiivisesti Venäjään?

Voronežissa olin haastatellut niin sanottuja pakolaisia Donetskista. Heidät oli evakuoitu Venäjälle osana Kremlin propagandaoperaatiota, joka edelsi Putinin päätöstä tunnustaa Itä-Ukrainan Donetskin ja Luhanskin tasavalloiksi kutsutut alueet. Venäjän operaation seuraava vaihe oli ylittää Ukrainan raja panssarivaunuilla.

En lainkaan ihmettele, että Donetskin asukkaat iloitsivat tunnustamisesta. He ovat eläneet nyt kahdeksan vuotta limbossa, ilman hyväksyttyjä henkilötodistuksia, ilman mahdollisuutta liikkua vapaasti ja joka hetki täysin paikallisen bandiittihallituksen armoilla.

He toivoivat, että Itä-Ukrainan alueiden tunnustamista seuraisi niiden pikainen liittyminen Venäjään. Sekin on ymmärrettävää. Asukkaille myönnettäisiin Venäjän passit, he saisivat liikkua vapaasti ja kuuluisivat maahan, joka voi kyllä olla korruptoitunut, mutta täynnä resursseja.

Putin ei tietenkään välitä pätkääkään näiden ihmisten kohtalosta. Hänelle tärkeintä on Venäjän suurvalta-asema, Donetskissa ja Luhanskissa asuvat ihmiset ovat instrumentteja.

 

Pitkään olin varma siitä, että sotaa Ukrainassa ei tule. Presidentti Putin tietää hyvin, että Nato ei suostu antamaan takuita, ettei se koskaan ota Ukrainaa jäseneksi. Siksi luulin, että todellisuudessa Putin tavoitteli jotakin muuta. Pääasia oli todistaa lännelle, että Venäjää pitää kunnioittaa. Kun se olisi varmistettu, Putin vetäytyisi.

Näin ei tapahtunut. Päinvastoin. Venäjän presidentti on päättänyt lyödä päätään seinään niin kauan, että seinä kaatuu. Ongelma on se, että länsi ei enää ole kiinnostunut minkäänlaisista kompromisseista Venäjän kanssa – ja se on täysin Putinin omaa syytä. Taktiikka ei siis voi toimia, seinä ei kaadu ja Putin on raivoissaan.

Vladimir Putin on useamman kerran osoittanut omaavansa hyvän pelisilmän. Hän osaa myös tarvittaessa vetäytyä. Esimerkiksi vuonna 2020 Vuoristo-Karabahissa Venäjä perääntyi – Putin antoi lopulta vapaaehtoisesti Turkille tilaa edetä Kaukasiassa Venäjän vanhan liittolaisen Armenian kustannuksella.

Mutta tällä kertaa Putin on tehnyt virhearvion. Venäläiset eivät tue Ukrainan sotaa.

 

Venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi vertasi Twitterissä Ukrainan valloitusta Afganistanin sotaan. Hän muistutti, että Neuvostoliiton sota Afganistanissa oli valtava virhearvio, jonka vuoksi tuhansia Neuvostoliiton kansalaisia kuoli turhaan. Sota rapautti yhteiskuntaa niin pahasti, että se oli luultavasti osasyy Neuvostoliiton romahtamiseen. Ukrainan sodan seuraukset voivat hyvin olla samanlaiset.

Venäläiset itse ymmärtävät tämän. Vuonna 2014 Krimin valtauksen ja pakkoliittämisen jälkeen suuri osa maasta riemuitsi, tällä kertaa ihmisiä hävettää. Heitä myös pelottaa, varsinkin keskiluokkaa, jonka elintaso laskee pakotteiden tuloksena. Monet pelkäävät joutuvansa uuden rautaesiripun taakse. Rajat kiinni, ei laskettelua Ranskassa, ei ostosmatkoja Lontooseen.

Jo ennen sotaa Putinista oli tulossa yhä epäsuositumpi presidentti. Venäjän talous on surkeassa tilassa, kansalaisten tulotaso laskee ja sotaseikkailu Ukrainassa huonontaa tilannetta ennestään. Kansa on väsynyt Putiniin.

Epävarma ja vaarallinen tilanne Euroopassa voi jatkua pitkään. Yksi asia kuitenkin vaikuttaa yhä varmemmalta – Putinin aikakausi on loppumassa. Protestiliike häntä ja sotaa vastaan Venäjällä ei vielä ole kovin näkyvä. Syynä on, että Putinin vastaiset protestit hajotettiin erittäin väkivaltaisesti vuonna 2021.

Mutta pinnan alla väsymys ja turhautuminen kytevät. Olisin yllättynyt, ellemme jälkeenpäin voisi todeta, että sota Ukrainassa oli viimeinen naula presidentti Vladimir Putinin arkkuun.

Kirjoittaja on Dagens Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.