Suomalaisia ja suomettuneita

Enemmistö tavallisista suomalaisista ymmärsi, millainen maa Neuvostoliitto oli. Se oli tärkein syy, miksei itänaapuri onnistunut tekemään Suomesta satelliittiaan.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Anna-Lena Laurén
Kirjoittaja on Dagens ­Nyheterin ja Hufvudstadsbladetin kirjeenvaihtaja Moskovassa.

Lapsuudessani perheemme oli innokkaita penkkiurheilijoita. Vielä 1980-luvulla Suomi keräili mitaleita kaikissa olympiakisoissa. Ne olivat juhlallisia hetkiä.

Maa, joka yleensä sai eniten mitaleita, oli kuitenkin Neuvostoliitto. Kun ”Oi suuri ja mahtava…” alkoi soida, isäni nousi tuolista ja meni ulos. Hän ei kestänyt kuunnella Neuvostoliiton hymniä.

En sanoisi, että kotimme oli kovin poliittinen. Mutta muistan kirkkaasti, että Neuvostoliitosta järjestelmänä kenelläkään perheessämme ei ollut yhtäkään illuusiota. Kaikki tiesivät, että Neuvostoliitto oli diktatuuri. Siitä ei juuri keskusteltu, vaan asiaa pidettiin annettuna tosiseikkana.

Syitä on monia. Isoisäni oli sotaveteraani. Isäni muisti, miten neuvostokoneet yrittivät pommittaa Paraisten sementtitehdasta. Mutta ennen kaikkea suhtautuminen Neuvostoliittoon johtui siitä, että vanhempani olivat tavallisia suomalaisia, jotka lukivat lehtiä ja tunsivat historian.