Tytön saa raiskata – töitä saa vain viemäreistä... Onko tässä maailman poljetuin ihmisryhmä?
Intiassa ja Nepalissa elää yhä 200 miljonaa ihmistä keskiaikaisessa maaorjuudessa.
Hänet voi hakata, raiskata tai tappaa, eikä poliisi tutki. Tai jos ottaa vastaan rikosilmoituksen, kadottaa sen.
Hän ei voi käyttää samaa bussia, ravintolapöytää tai vessaa muiden kanssa, ettei saastuttaisi heitä.
Hän on dalit, kastiton, hinduyhteiskunnan avoasteikon alin ja poljetuin jäsen – ja heitä on yhä kolme sadasta maapallon asukkaasta.
Intian ja Nepalin noin 200 miljoonaa dalitia ovat merkittävin jäänne yhteiskuntamalleista, jotka perustuivat orjuuteen ja kastijakoon. Vaikka kastijärjestelmä on kumottu virallisesti kaikkialla maailmassa, heidän elämänsä ei ole juuri muuttunut paremmaksi.
”Kun suljen silmäni ja ajattelen kaikkea mitä viime aikoina olen nähnyt, niin kyllä vain, olemme yhä keskellä syrjintää”, sanoo Nepalin ainoa kastiton naisjuristi Bishnu Nepali Gurung.
Daliteille voidaan yhä tehdä ja heillä teettää melkeinpä mitä vain ilman, että lait tai lainvalvojat puuttuvat asiaan.
”Rankkaa väkivaltaa ja hyväksikäyttöä on paljon, ja suurinta osaa siitä ei koskaan kirjata mihinkään. Jos dalit ylipäätään uskaltaa tulla poliisiasemalle, poliisi yleensä kieltäytyy jollain verukkkeella vastaanottamasta rikosilmoitusta. Jos se kirjataan, on suuri mahdollisuus että tutkinta ei koskaan käynnisty tai se ei johda syytteeseen.”
”Ja jos dalit siitä huolimatta jatkaa asiansa ajamista, hän on nopeasti taloudellisessa ahdingossa. Oikeusjutut ovat pitkiä ja kalliita, eikä lopputuloksesta ole mitään takeita”, Bishnu Nepali kuvaa tilannetta kotimaassaan.
Yhteiskunta takoo kastittoman sieluun syvän alemmuudentunteen syntymästä asti.
”Dalitille osoitetaan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, että hän nyt vain on aina muita huonompi – ja sillä hyvä.”
Huonommuus muokkaa myös kehonkieltä. Moni dalit laahustaa nuoruudesta lähtien selkä kumarassa ja pää painuksissa ja välttelee katsomasta muita silmiin. Hän välttää tulemasta niin lähelle, että olisi vaarassa hipaista toisia.
”Jos sellainen vahinko tapahtuu, ylempikastisten pitää heti pestä kätensä ja vaatteensa.”
Nurkumatta dalitit tekevät myös kaikkein likaisimmat ja halveksituimmat työt kuten viemärien puhdistamisen, jätteiden keruun ja rottien pyydystyksen.
Human Rights Watch on vaatinut Intian hallitusta lopettamaan käytännön, joka pakottaa dalitit töihin käymälöihin. Se on julkaissut tilanteesta raportin, jossa kuvataan dalitien pakkotyötä.
Bishnu Nepali ponnisteli asianajajaksi väkisin köyhimpien ja syrjityimpien joukosta.
”Näin nuoruudessani, miten isoisäni kamppaili yhdeksän vuotta maapalastaan ja hävisi oikeusjuttunsa koska oli dalit.”
”Korkein oikeus palautti sen lopulta hänelle, mutta silloin juttu oli syönyt jo hänen rahansa ja elämänhalunsa. Se sai kuitenkin minut aikanaan valitsemaan lain lukemisen, tajusin että vain oikeustaistelu voi muuttaa asemaamme.”
Luokassa hän joutui istumaan muista oppilaista erillään, eikä saanut käyttää samoja ruokailuvälineitä kuin he. Kouluttamattomat vanhemmat kuitenkin pitivät tytön puolia, ja hän sai lopulta Suomen Lähetysseuralta tukea jatko-opintoihinsa.
Intian tai Nepalin maaseudulla asuvaa kouluttamatonta dalit-naista oikeudettomampaa ja poljetumpaa ihmistä onkin vaikea kuvitella.
Häntä erottaa keskiaikaisesta maaorjasta lähinnä kalenterin vuosiluku – ja halvin peruskännykkä, joka alkaa olla jo köyhimmilläkin.
Bishnu Nepalin kännykkä piippaa heidän viesteistään aamuvarhaisesta yömyöhään. Viestien perässä kiirehtivät niiden lähettäjät hänen toimistoonsa Nepalin pääkaupungissa Katmandussa.
”Naisia, lapsia ja orpoja, joilla ei ole koulutusta. Oikeuteen ehdin ajamaan heidän asioitaan lauantaisin ja sunnuntaisin. Onneksi valtion virastot ovat silloin auki”, Bishnu Nepali kuvailee.
Kastittomilla ei ole yleensä varaa ostaa lakimiespalveluja eikä ilmaista oikeusapua ole yleensä saatavilla.
”En ota heiltä maksua, vaan päinvastoin joudun välillä maksamaan heidän kulunsa ja auttamaan heitä taloudellisesti. Muistan aina palkkion, jonka sain ensimmäisestä oikeusjutustani – pienen tuoreen kurkun.”
Sen ojensi hameenhelmoistaan perheensä hylkäämä nuori kahden lapsen äiti. Hän oli tehnyt laittoman abortin ja saanut siitä 15 vuoden tuomion, mutta Bishnu Nepali sai hänet vapaaksi kahden vuoden kuluttua.
”Söin kurkun heti hänen edessään.”
Uhkailu ja painostus ovat tuttuja myös dalitien asianajajalle.
Bishnu Nepali neuvoo kastittomia, puolustaa heitä arkisissa kiistoissa ja ajaa heidän juttujaan oikeudessa osana Samari Utthan Sewa-järjestön ihmisoikeustyötä.
Järjestön toimintaa tukee Suomen Lähetysseura, joka on pitkään toiminut Nepalissa syrjäytyneiden vähemmistöjen oikeuksien ja mahdollisuuksien kohentamiseksi.
Nepali vieraili Suomessa Dalitien solidaarisuusverkoston ja Suomen Lähetysseuran kutsumana syyskuussa.
”Minua pelottaa lähinnä tyttärieni puolesta, sillä heillä ei ole ketään muuta joka heistä huolehtisi. Kaikki tuntevat minut ja työni kotikulmillani.”
Nepali näyttää kännykkäkuvaa kahdesta koulupukuisesta nuoresta. Mobina on 17-vuotias ja haluaa lääkäriksi, kuten Bishnun yksitoista vuotta sitten kuollut aviomies toivoi. 12-vuotias Mahina taas tahtoo lakimieheksi äitinsä tavoin.
Heillä on siihen paremmat eväät kuin äidillään.
”Nyt suoraa syrjintää valtion kouluissa ei enää sallita. Mutta lapsista tiedetään heti sukunimen perusteella kuka kuuluu mihinkin kastiin. Tausta heijastuu koenumeroihin, todistusten arvosanoihin ja rangaistuksiin. Niillä ei ole usein mitään tekemistä heidän älykkyytensä tai käytöksensä kanssa.”
”Ja valtaosa daliteista joutuu yhä raatamaan koko ajan saadakseen ruokaa suuhunsa, vaatteita ylleen ja katon päänsä päälle – koulukirjat ovat siinä kamppailussa vähäisempi tavoite.”
Bishnu Nepali näkee samanlaista varovaista, pakon sanelemaa kehitystä yhteiskunnan muissakin toiminnoissa.
”Ylipäätään syrjintä on muuttunut hienovaraisemmaksi ja epäsuoremmaksi. Kun aiemmin ylempien kastien jäsenet saattoivat solvata ja uhata daliteja avoimesti, he tekevät sen nyt enimmäkseen verhon takana.”
Himalajan vuoristovaltio Nepal muodostaa paraikaa kymmenien miljoonien ihmisten käytännön koelaboratorion siitä, voidaanko hindujärjestelmään vuosituhansien ajan saumattomasti kuulunut armoton kastisyrjintä todella purkaa, jos valtaapitävät niin päättävät.
Koekaniineina toimivat tietenkin dalitit, jotka muodostavat kuudesosan maan 30 miljoonasta asukkaasta, mutta myös muu väestö, jolle muutos on jyrkkä, epämiellyttävä ja usein taloudellisestikin vaikea.
Nepalia johti vuoteen 2005 asti äärivanhoillinen kuningassuku, joka yli kahden vuosisadan ajan lukitsi kaiken yhteiskuntakehityksen hindulaisuuden peruslakeihin.
Kuningas oli jumala ja kansa oli lokeroitu kasteihin. Kastittomat ja heidän kohtelunsa oli virallistettu käytännössä oikeudettomien orjien tasolle. Heille saarnattiin hindutemppeleissä kohtalonuskoa; parempaa osaa saattoi toivoa ehkä seuraavassa elämässä.
Maolaiskommunisten johdolla käyty kymmenvuotinen sisällissota kumosi kuningasvallan. Tuhannet dalitit sotivat heidän riveissään, koska maolaiset lupasivat heille kastisyrjinnnän romuttamista ja tasa-arvoa.
Nyt lupauksista otetaan mittaa, mutta yhteiskunnan uudistushankkeet ovat jääneet jatkuvasti katkerammaksi käyvän poliittisen valtapelin jalkoihin. Monista nepalilaisista näyttääkin, että valta ja lahjonta ovat vain vaihtaneet omistajaa hovilta puolue-eliitille.
Pelkästään poliitikkojen syytteleminen on kuitenkin pään piilottamista pensaaseen, Bishnu Nepali muistuttaa.
Kastisäännöt säätävät yhä arkielämän rajat, koska valtaväestö ei halua dalitien tasa-arvoa. Se menettää silloin lähes ilmaisen orjatyövoimansa.
Suurin osa Nepalin daliteista on joko maattomia vuokraviljelijöitä, jotka ovat täysin riippuvaisia maanomistajien oikuistsa.
”Vaikka isäntä kohtelisi heitä kuinka kaltoin, eivät he uskalla valittaa. Se johtaisi palstan ja kodin menetykseen. Siksi moni väkivaltatapaus pysyy piilossa.”
Kastittomilla maatyöläisillä on vähän jos ollenkaan mahdollisuuksia kohentaa varallisuuttaan ja siten myös asemaansa.
”Eiväthän he voi esimerkiksi kasvattaa puhveleita, koska kukaan ei osta heiltä – saastaisilta – niiden maitoa tai lihaa tai anna niittyään laidunnettavaksi.”
Sekä Intiassa että Nepalissa yläkastiset käyttävät yhä armotta väkivaltaa, jos dalitit yrittävät kohentaa osaansa tai perätä oikeuksiaan.
Viime toukokuussa uutisotsikoihin kaikkialla maailmassa nousi raaka kostomurha Intian Uttar Pradeshin osavaltiossa.
Kaksi teini-ikäistä tyttöä löydettiin roikkumasta hirtettyinä mangopuun oksasta.
Vain päivää aiemmin paikalliset poliisit olivat kieltäytyneet ottamasta vastaan heidän vanhempiensa rikosilmoitusta siitä, että tytöt oli joukkoraiskattu läheisellä pellolla.
Poliisi ei ryhtynyt myöskään selvittelemään heidän murhiaan ennen kuin kansainvälinen kohu pakotti osavaltion hallituksen määräämään tutkinnan aloitettavaksi.
Tapahtumaa käsiteltiin pääasiassa niiden uutisten yhteydessä, jotka varoittelivat ulkomaisia naismatkailijoita Intiassa uhkaavasta väkivallasta. Vain harva tiedotusväline muisti mainita, että murhatut tytöt olivat daliteja.
Nepalin dalitien naisjärjestön Fedon mukaan vain viisi prosenttia dalit-naisten raiskauksista ilmoitetaan viranomaisille. Avioliitot dalitien ja kasteihin kuuluvien nuorten välillä puolestaan saavat Romeon ja Julian tarinan kalpenemaan.
”Yläkastiset appivanhemmat kaappaavat poikiaan tai tyttäriään takaisin, surmaavat miniänsä tai vävynsä perheenjäseniä ja polttavat heidän talojaan. Suurin osa kastillisten ja kastittomien välisistä avioliitoista johtaakin siihen, että nuoripari pakenee Intiaan”, Bishnu Nepali sanoo.
Varsinkin Intiassa, mutta myös Nepalissa, joukkoraiskaukset ja kasvojen turmeleminen syövyttävällä hapolla ovat tapa kostaa dalit-naisille, jotka yrittivät pitää kiinni oikeuksistaan tai kohentaa niitä.
Nepalin dalitit koostuvat yli 20 kansanryhmästä, joilla on omat tapansa, kulttuurinsa ja kielensä. Yhteistä kaikille ovat kuitenkin sorto, syrjintä ja niiden seurauksena pysynyt syvä köyhyys ja tietämättömyys.
Niin ristiriitaiselta kuin se tuntuukin, suuri osa dalititeista uskoo silti vahvasti että heidän kaltoinkohtelunsa on oikeutettua, Bishnu Nepali muistuttaa.
”Se on kuin luonnonlaki: hindulaisuuden säätämä asia, josta ei voi valittaa. Ja koska lukutaidottomuus ja tietämättömyys ovat yleisiä, tieto omista oikeuksista ei tavoita heitä.”
Myös toinen näkymätön kaulapanta pitää daliteja kiinni orjapilttuussaan. Itseluottamus ja omanarvontunto eivät kerta kaikkiaan riitä ajamaan omia asioita.
Mutta suuri ongelma on, että kastittomat syrjivät myös toisiaan, Bishnu Nepali korostaa.
Samaan tapaan kuin monet yläkastiset pitävät kaikkia daliteja oikeudettomana omaisuutenaaan, kohtelevat dalit-miehet yhteisönsä naisia. Väkivalta, seksuaalinen hyväksikäyttö ja ihmiskauppa kummittelevat koko ajan nurkan takana.
Nepalissa esimerkiksi Badi-yhteisöön kuuluvat tytöt syntyvät käytännössä prostituoiduksi, koska se on ollut heille osoitettu ammatti vuosisatojen ajan.
Ehkä kastisyrjintä voidaan sittenkin murtaa?
Bishnu Nepali pitää tärkeimpänä edellytyksenä, että kansanedustajiksi muuttuneet sissit ja muutkin poliitikot pitävät kiinni lupauksistaan tuoda tasa-arvo uuteen perustuslakiin.
Sen sisällöstä vääntää kättä jo toinen perustuslakia säätävä kansalliskokous, jonka 601 jäsentä nepalilaiset äänestivät virkaansa marraskuussa 2013. Ensimmäinen epäonnistui, eikä saanut neljässä vuodessa perustuslakia aikaiseksi.
Uudenkin tie on kivinen, sillä ensimmäisessä vaaleissa ylivoimaisen voiton saaneiden maolaiskommunistien kannatus romahti 238 paikasta 80 paikkaan. Häviöstä katkeroituneet maolaiset ovat syyttäneet muita vaalivilpistä ja lain edistäminen saattaa kääntyä kapuloiden heittämiseksi vastustajien rattaisiin.
Avainasemassa ovat kuitenkin dalitit itse. Heitä on kansalliskokouksessa 49, mutta monien eri puolueiden jäseninä ilman yhteisiä tavoitteita.
”Valtaosa heistä on myös kouluttamattomia eivätkä politiikan ammattilaisia. He eivät ole osanneet suunnitella toimintaansa, vaan ajelehtivat tilanteesta toiseen, päivä kerrallaan”.
Bishnu Nepali on hiljattain saanut tehtäväksen yhdistää dalit-kansanedustajien rivit.
”Olemme sopineet yhteisestä toimintaohjelmasta yli puoluerajojen. Se kattaa nyt kaikki asiat, jotka vaikuttavat dalien asemaan. Tarvitaan enää vain, että ne toteutetaan.”