Näin Venäjä sortaa Krimin tataareja – ”he joutuvat elämään getossa”

Käynnissä on ”hybridi kansanmurha”, sanoo moskovalainen toimittaja.

kansanmurha
Teksti
Anne Kuorsalo

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Krimillä on menossa ”hybridi kansanmurha”, varoittaa Ajder Muždabaev. Krimin tataareista on tullut kaikille tarpeeton hylkiökansa sen jälkeen kun Venäjä otti niemimaan haltuunsa viime vuoden maaliskuussa.

”Krimillä vallitsee laittomuuden tila, jossa Krimin tataareja sorretaan ja nöyryytetään”,  Muždabaev, itsekin tataari, sanoo Suomen Kuvalehden haastattelussa.

Muždabaev työskentelee suositun Moskovski Komsomolets -lehden varapäätoimittajana. Verrattain itsenäisen aseman säilyttänyt radioasema Eho Moskvy, Moskovan kaiku, julkaisee verkkosivuillaan hänen blogiaan.

Muždabaev syntyi Venäjällä Tambovissa vuonna 1972. Hänen isänsä siirtyi sinne opiskelemaan, kun Krimin tataarien sallittiin lähteä karkotuspaikoistaan mutta kotimaahan muutto oli kielletty. Paluu tuli mahdolliseksi vasta Neuvostoliiton hajottua.

Muždabaev asuu Moskovassa, mutta Krimillä on paljon sukulaisia.

”Ihmiset tuntevat olevansa toisen luokan kansaa omassa isänmaassaan, ja ilmapiiriä leimaa pelko. Erittäin huono tilanne pahenee päivä päivältä. Haluaisin, että Euroopassa ymmärrettäisiin, miten sen alueella elää kansa, joka tuntee itsensä vainotuksi kotimaassaan. Maailman pitäisi asettaa uusia pakotteita Venäjälle kansanryhmän ahdistamisesta.”

Muždabaevin mukaan Venäjää kiinnostaa Krim pääasiassa sotilaallisena etuvartioasemana, jonne nyt ahdetaan joukkoja ja aseistusta. Talouden romahtamisesta ei välitetä ja Krimin tataareista pyritään eroon.

”Kyse on sotilastukikohdan logiikasta: mitä vähemmän siviilejä sitä parempi. Nimitän kehitystä hybridiksi kansanmurhaksi, vaikka muodolliset geton merkit puuttuvat aivan kuten kohteliaiksi miehiksi kutsutuilta venäläisiltä miehityssotilailta puuttuivat 2014 tunnusmerkit asepuvuista.”

Ihmiset joutuvat lähtemään synnyinmaastaan, eroamaan läheisistään tai heitä estetään muilla tavoin elämästä normaalia elämää, Muždabaev kertoo.

”Eikö ihmisten karkottaminen kotimaastaan ole kansanmurhaa”, hän kysyy.

 

Muždabaevin mukaan Krimillä vallitsee 1930-luvun terrorin ilmapiiri, jota voi verrata vuoteen 1937, jolloin diktaattori Josif Stalin aloitti suuret puhdistukset Neuvostoliitossa.

”Teloituksia ei ole, mutta ihmisiä kaapataan ja surmataan. Lisäksi on keksittyjä oikeusjuttuja ja ihmisiä tuomitaan siitä, mitä on tapahtunut Ukrainassa ja Ukrainan lakien alaisuudessa, vaikkei ole rikotettu Ukrainan lakeja.”

Stalin karkotti kaikki Krimin tataarit 18.5.1944 pakkosiirtämällä heidät pääosin Uzbekistaniin. Venäjä esti muistopäivän tilaisuudet kovin voimatoimin jo viime vuonna. Tuoreessa muistissa oleva kipeä lähihistoria lisää tuskaa.

”Vanhukset itkevät koko ajan. He eivät odottaneet joutuvansa elämänsä lopulla gettoon rakkaalla Krimillä. Portilla ei ole lukkoa mutta tunnelma on sama”, Muždabaev kuvailee.

Luonnonkauniin niemimaan historia on rankka koettelemusten taival sen omalle väestölle.

”Ensimmäinen Krimin anastus tapahtui Katariina II:n aikana, jolloin Venäjä rikkoi Osmanien valtakunnan kanssa tehtyä sopimusta Krimin asemasta kuten nyt Venäjä niin sanottua Budapestin sopimusta. Tuolloin alkoivat ensimmäiset karkotukset.”

Katariina Suuri hallitsi vuosina 1762–1796.

Historioitsijat puhuvat viidestä tai jopa seitsemästä karkotuksesta. Krimin tataarien ajaminen pois Krimiltä on jatkunut kaksi vuosisataa. Sitä on tehty eri tavoin. On rajoitettu oikeuksia maan käyttöön ja elinkeinon harjoittamiseen.

”Tavoitteena on ollut, mitä enemmän lähtijöitä, sitä parempi. Presidentti Vladimir Putin ja hänen valtakoneistonsa jatkavat vuosisataista Venäjän politiikkaa”, Muždabaev sanoo.

 

Krimillä tehdään Muždabaevin mukaan kaikki mahdollinen, jotta siitä tulisi venäläinen maailma, jossa Krimin tataarit ovat ylimääräisiä.

Esimerkkejä sortotoimista riittää alkaen kiellosta, joka koskee yhteiskunnallisten järjestöjen toimintaa.

Kokoukset ja kansalliset juhlat, muutkin kuin väestösiirtojen muistotilaisuudet, on kielletty. Työpaikoilla vaaditaan lojaalisuutta uudelle vallalle, muuten erotetaan kouluista ja valtion laitoksista. Sortotoimien aaltoon on kuulunut Krimin tataarien televisiokanavan ja muiden tiedotusvälineiden lopettaminen.

”Krimin tataareille ominaisia asioita joko kielletään tai vainotaan ja kaikkea slaavilaista edistetään. Krimin tataarien kouluihin tehdään tarkastuksia, joiden aikana selvitetään jopa alaikäisten yläluokkalaisten lojaalisuutta Venäjälle.”

Erityisen vainon kohteeksi ovat joutuneet Krimin tataarien medžliseiksi kutsutun itsehallinnon toimielimien vaikuttajat.

”Krimin tataarit ovat hoitaneet asiansa omatoimisesti valtiosta riippumatta. Medžlis on toiminut joka kylässä, alueella ja kaupungissa. Koko tämä järjestelmä yritetään nyt tuhota.”

Medžlisien johtajia yritetään pelotella, rangaista ja pistää vankilaan, Muždabaev sanoo.

”Pyritään vaientamaan Krimin tataarien ääni niin, että heidän sijastaan puhuisi muutama sellainen, jotka käänsivät selän valalleen Ukrainalle ja ryhtyivät palvelemaan uutta valtaa.”

Krimin tataarit vastustivat Krimin liittämistä Venäjään. Muždabaevin mukaan 90 prosenttia ei edes osallistunut kansanäänestykseen.

Hän muistuttaa, miten kotimaahansa palanneet Krimin tataarit ehtivät 25 vuoden aikana saada paljon aikaan: he rakensivat talonsa, järjestivät itsehallinnon ja perustivat omat tiedotusvälineensä.

”Tätä tehdessä ei rikottu lakeja. Ketään ei loukattu eikä väkivaltaa käytetty. Suuttumus nykyhetken kohtelusta on tämän takia vielä voimakkaampaa. Ihmiset tuntevat syvää loukkaantumista ja voimattomuutta.”

 

Venäjän valtiollista koneistoa on Muždabaevin mukaan mahdotonta vastustaa. Sitä yrittävät pidätetään muiden pelottelemiseksi. Krimin tataarien johtajia pakkosiirretään laittomasti alueelta, vaikka he eivät ole rikkoneet määräyksiä.

”Näin annetaan ymmärtää, että jokainen voidaan poistaa Krimiltä milloin tahansa, erottaa perheestä, lapsesta, vaimosta tai äidistä.”

”Suurin uhka on juuri perheestä ja kotimaasta erottaminen. Ihmiset pelkäävät avata suutaan, koska heiltä otetaan passi ja viedään pois Krimin alueelta eikä päästetä takaisin.”

Tätä pahempaa rangaistusta Krimin tataareja kohtaan ei oikeastaan ole, Muždabaev sanoo.

”Ihmiset, jotka koko elämänsä haaveilivat paluusta, menettävät taas kotimaansa. Sitä tunnetta on mahdoton välittää.”

Hän havainnollistaa vertaamalla tunnetasolla asetelmaa juutalaisten ajatusmaailmaan ja painottaa, miten Krim on Krimin tataareiden identiteetille yhtä tärkeä kuin Israel juutalaisille.

”Krimin tataareille jatkuva pakollinen ero isänmaasta on perusta, jolle nojaavat kansanperinne, sadut ja perimätieto. Niissä elävät voimakkaana juuri pakkolähtöön liittyvät aiheet ja kysymys siitä, miksei voida asua Krimillä.”

”Mielialat, tuntemukset ja mentaliteetti muistuttavat juutalaisia sillä erolla, että juutalaiset odottivat 2000 vuotta paluuta kotimaahan, mutta Krimin tataareiden kohdalla jatkuva karkottaminen on kestänyt kaksi vuosisataa.”

 

Krimin asukkaista noin 14 prosenttia eli 330 000 on Krimin tataareita. Tosin luotettavat tämän hetken luvut puuttuvat, sillä lähtijöitä ei ole kirjattu, vaikka heitä on useita tuhansia

”Tunnen useita perheitä, jotka ovat muuttaneet Ukrainaan ja muihin maihin, koska eivät halua asua Venäjän miehittämällä alueella.”

Ylipäänsä tarkkoja lukuja Krimin tataarien määrästä ei ole. Muždabaev arvelee, että noin satatuhatta asuu yhä karkotuksen peruina Uzbekistanissa.

Krimillä Krimin tataarien osuus väestöstä on rajusti vähentynyt. Ennen ensimmäistä Venäjään liittämistä 1770-luvulla asukkaista 92 prosenttia oli Krimin tataareja. Vielä ennen toista maailmansotaa osuus oli 25 prosenttia.

Stalin perusteli Krimin tataarien karkotusta yhteistyöllä Hitlerin kanssa. Muždabaevin mukaan Krimin tataarit ovat joutuneet elämään 71 vuotta kantaen epäoikeudenmukaista petturin leimaa.

”Krimin tataarien asenne suureen isänmaalliseen sotaan on yksiselitteinen: me taistelimme Hitleriä vastaan”, Muždabaev sanoo.

”Toisin kuin enemmistölle venäläisiä Krimin tataareille Stalin ja voitto toisessa maailmasodassa ovat täysin eri asioita. Krimin tataarit ovat balttien tapaan kokeneet kaikki kommunistihallinnon ’ihanuudet’. He ymmärtävät, mistä on kyse, toisin kuin muiden alueiden asukkaat.”

Suurin Krimin tataarien yhteisö elää Turkissa. Siellä monet pitävät itseään jo turkkilaisina, joten määrää on Muždabaevin mukaan vaikea arvioida. Luvut Krimin tataarien jälkeläisistä vaihtelevat puolen miljoonan ja kolmen miljoonan välillä. Turkissa toimii 40 Krimin tataarien erilaista yhdistystä.

Neuvostoliiton viimeisen vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan Venäjällä asui 30 000 Krimin tataaria. Muždabaev laskee, että entisen Neuvostoliiton alueella on puoli miljoonaa Krimin tataaria.

Krimin tataarien maailmankokouksessa Krimillä 2009 arveltiin, että Romaniassa asuu 30 000 Krimin tataaria, mutta diasporaa on muun muassa Saksassa, Australiassa, Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

”Mielestäni 90–95 prosentille Krimin tataareista Krim on vetovoiman keskus. He pitävät Krimiä isänmaanaan ja tuntevat kaipuuta, vaikka eivät asuisikaan Krimillä.”

 

Muždabaevin mukaan Venäjä suhtautuu Krimin niemimaahan samoin kuin Pohjois-Kaukasukseen eikä ymmärrä, kuinka Krimin tilanne on täysin toinen.

”Erikoisjoukot ympäröivät kyliä, tekevät pidätyksiä ja etsivät terroristisia järjestöjä, mutta eivät löydä mitään. Krimin tataareilla ei ole aseita, Krimillä ei ole islamistisia järjestöjä eikä mitään muutakaan kiellettyä. Krimin tataarit ovat ehdottaman rauhanomainen kansa.”

Muždabaev toivoo myös eurooppalaisten ymmärtävän, että Krimin tataarit ovat Eurooppaan orientoitunut kansa, jolla ei ole mitään erityisiä islamilaisia perinteitä, eikä kieltoja jihadisteista puhumattakaan.

Venäjän mediassa kerrotaan Krimin asioista samaan malliin kuin kuolleista, vertaa Muždabaev, eli puhutaan vain hyvästä. Hän arvelee, ettei 99 prosenttia venäläisistä tiedä, mitä on tapahtunut Krimin tataareille.

”Ehkä he hyväksyisivät harjoitetun politiikan, mutta nyt he eivät siitä edes tiedä. Venäjällä ei julkisuuteen tihku yhtään totuuden sanaa Krimiltä. Venäläisten asenne on suunnilleen se, että Krim otettiin. Mitä tapahtui sitten, siitä ei välitetä eikä se kiinnosta.”

Ukrainan toimet vuosina 1991–2014 eivät liioin saa kiitoksia.

”Ukrainassa oli pehmeämmässä muodossa samanlainen vallankäytön järjestelmä kuin Venäjällä. Sekään ei piitannut Krimistä, eikä Krimin ongelmia ymmärretty.”

 

Muždabaevin tuskaa kansansa kohtalosta lisää se, että Eurooppa on unohtanut Krimin tataarit. Krimin tataarien johtajat ovat toki matkustaneet maailmalla, mutta vastakaikua ei ole tullut.

”Kaikki ovat hylänneet Krimin tataarit. Euroopan parlamentti tai Euroopan maat eivät ole kiinnittäneet tilanteeseen mitään huomiota, vaikka Krimillä on menossa humanitaarinen katastrofi. Hybridi kansanmurha on loppusuoralla, sillä alkuperäisväestön oikeuksia loukataan kaikin tavoin.”

Hän arvelee, että yksi syy välinpitämättömyyteen on tiedon puute, mutta esimerkiksi kuva-aineistoa Krimiltä on vaikea saada.

”Jos joku kuvaa puhelimella, puhelin otetaan, kuvaaja hakataan ja pistetään vangiksi kellariin.”

Länsimaat eivät liioin pysty hankkimaan omin toimin tietoja, sillä Kiovaan akkreditoituja diplomaatteja ei päästetä Krimille. Venäjälle akkreditoidut diplomaatit eivät liioin voi käydä Krimillä, koska se merkitsisi valtaamisen tunnustamista.

”Kukaan ulkopuolinen ei ole näkemässä todellista tilannetta. Tosiasiassa gettoon on suljettu yli 300 000 ihmisen kansa. Heille voidaan tehdä mitä tahansa, erottaa, kidnapata ja kiduttaa”, Muždabaev sanoo.

”Kaikki tapahtuu hybridisti ja lakien ulkopuolella. Yhden kansanryhmän oikeuksia rajoittavia lakeja ei ole hyväksytty kuten Hitlerin Saksassa. Maailma on törmännyt tähän toimintamalliin ensimmäisen kerran. Venäjä julistaa yhtä mutta tekee aivan toista. Tähän on opittava reagoimaan.”

 

Krimin tulevaisuus Venäjän sotilastukikohtana merkitsee Muždabaevista umpikujaa Krimin tataareille.

”Kaikki viisaat, terveet, nuoret ja aktiiviset lähtevät pois, koska siellä ei ole heille mitään tekemistä.”

Tällä hetkellä Krim muistuttaa hänestä vieraalle kentälle laskeutumaan pakotettua lentokonetta,  joka on täynnä panttivankeja, Krimin tataareja ja ukrainalaisia, jotka eivät hyväksy Krimin anastusta.

”Nyt pitää puhua kovalla äänellä alkeellisimpien ihmisoikeuksien noudattamisesta Krimillä, jotta tämä stalinistinen järjestelmä edes vähän heikkenisi. Siellä on vuodessa rakennettu nimenomaan stalinistinen järjestelmä. Ihmiset kirjoittavat toisistaan kanteluita, ja julkista liikennettä käytettäessä pelätään keskustella muiden kanssa.”

 

Haastattelu on tehty Skypellä.