Ranska kärvistelee kuumuudessa

Helleaallot alkoivat tänä vuonna Ranskassa jo toukokuussa. Lämpötila kohosi laajalti 30–40 asteeseen useina päivinä peräkkäin.

Kesäkuun lopussa canicule-helleaalto tuli pahempana takaisin. Kolme neljäsosaa Manner-Ranskasta oli korkeimmassa hälytystilassa.

Kesä-heinäkuussa Etelä-Ranskassa alkoivat maastopalot. Niissä oli heinäkuun 12. päivään mennessä palanut ainakin 17 000 hehtaaria. Pyrénées-Orientalin pahimman palon vuoksi 10 000 ihmistä jouduttiin evakuoimaan ja useita loukkaantui.

Sisäministeriön viestinnässä painotettiin sammutuskalustoa ja pelastusjoukkoja. Julkinen keskustelu on keskittynyt yhä enemmän ranskalaisten toimeentuloon, koteihin ja viljelyksiin.

Ympäristöministeriön mukaan Ranska kuuluu ilmastonmuutokseen sopeutumisen suunnittelussa maailman kärkeen. Jo vuonna 2006 laadittua strategiaa on päivitetty kolmesti.

Tänä kesänä ilmastokeskustelu onkin Ranskassa keskittynyt juuri sopeutumiseen. Päästövähennysten sijaan puhutaan siitä, miten yhteiskunta kestää toistuvia helleaaltoja.

Hallituksen mukaan 80 prosenttia suunnitelluista keinoista on otettu käyttöön. Lämpöaallot osoittivat kuitenkin nopeasti, ettei strategia vielä näy ranskalaisten arjessa.

Kesäkuussa monissa koulurakennuksissa elohopea nousi 35 asteeseen, minkä vuoksi ylioppilaskirjoitukset siirretään ensi vuodesta alkaen vain aamuihin. Myös useista sairaaloista puuttuu ilmastointi.

Mediassa on keskusteltu ilmastointilaitepulasta, sairaaloiden ruuhkautumisesta ja vuoden 2003 helleaallosta, jossa kuoli 15 000 ihmistä. Tämän kesän kuolonuhrien määrää ei vielä tiedetä.

Ranskan ilmastopolitiikan painopiste on viime vuosina muuttunut. Vielä vuonna 2023 presidentti Emmanuel Macron tavoitteli teollisuuteen kasvua vihreällä siirtymällä ja velvoitti yritykset julkistamaan päästönsä.

Talouskasvun hidastuessa ääni kellossa muuttui. Viime vuosina Macron on vaatinut joidenkin EU:n ympäristövelvoitteiden keventämistä tai lykkäämistä kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Heinäkuussa Ranskan ilmastoneuvosto varoitti, että passiivisuuden hinta on paljon korkeampi kuin vihreän siirtymän kustannukset. Ranskan olisi määrä vähentää teollisuuden päästöjä 68 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja olla hiilineutraali 2050 mennessä. Neuvoston arvion mukaan nykytahti on tavoitteiden saavuttamiseksi liian hidas.

Ranska on monia muita eurooppalaisia maita jäljessä uusiutuvien energianlähteiden käyttöönotossa, ja sen hiilinielut heikkenevät. Vaikka esimerkiksi merituulivoima lisääntyy, maa nojaa yhä vahvasti ydinvoimaan ja on liian riippuvainen öljystä, kaasusta ja hiilestä.

Ilmastotutkijat ovat jo pitkään vaatineet poliitikoilta konkreettisia toimia ja rahoitusta pelkkien puheiden sijaan. Nyt samoja vaatimuksia esittävät myös tavalliset ranskalaiset, jotka kärvistelevät maastopalojen, satotappioiden ja vesirajoitusten keskellä.

Viime vuosina keskustelu ilmastonmuutoksen hillitsemisen vastuusta on muuttunut. Aiemmin yksilön vastuu korostui, nyt kiinnitetään huomiota kaupunki-, liikenne- ja energiapolitiikkaan.

On esimerkiksi sanottu, ettei ranskalaisilta voi vaatia polttomoottoriautoilun lopettamista, jos junat eivät kulje, lippujen hinnat huimaavat päätä eikä sähköautoihin ole varaa. Kansalaisille on siis luotava todelliset mahdollisuudet toimia ilmastoystävällisesti.

Kesän aikana Ranska on osoittanut olevansa tehokkaampi hätätilanteiden hoitamisessa kuin syvempien taustaongelmien ratkaisemisessa. Se on maalle tyypillistä.

Kolmannen helleaallon pyyhkiessä maan yli keskustelu on kuitenkin alkanut vähitellen siirtyä välittömästä hädästä pitkän aikavälin ympäristövaikutuksiin.

Ilmastotutkijoiden ja ympäristöasiantuntijoiden lisäksi myös valtamedia on nostanut esiin esimerkiksi lämmenneen Välimeren vaikutukset kasvi- ja eläinlajistoon, viiniviljelysten tulevaisuuden ja vesivarojen hupenemisen.

Kesä-heinäkuussa vihreän siirtymän ministeri Monique Barbut on varoittanut, että vesivarojen vähyys koskettaa pian kaikkia ranskalaisia.

Maastopaloriskikään ei rajoitu enää vain Välimeren alueelle, vaan ulottuu jopa Bretagneen asti. Maastopalokausi myös pidentyy.

Ensi keväänä Ranskassa käydään presidentinvaalit. Syksyllä alkava vaalikampanja olisi presidenttiehdokkaille hyvä tilaisuus keskustella ilmastonmuutoksesta vakavasti ja esitellä kestäviä toimia ranskalaisille äänestäjille. Toisaalta kun ilmat taas viilenevät, saattavat niin poliitikot kuin tavalliset ranskalaiset unohtaa kuumuuden ja maastopalot.