”Maailmassa ei ole sellaista paikkaa, joka voisi ottaa vastaan kaikkia meitä”

Yli kaksi miljoonaa ukrainalaista on paennut taisteluja kotimaastaan. Yli 40 miljoonaa elää yhä sodan keskellä. Saavatko he apua ajoissa?

humanitaarinen apu
Teksti
Katri Merikallio

Naisia ja miehiä juoksee lumisateessa asuintalojen edestä pikkulapsia sylissään. Taustalla kuuluu räjähdys, näkyy liekkejä, kamera heiluu. Ohjus osui lähelle.

Video on kuvattu sodan toisella viikolla Irpinin kaupungissa läheltä Kiovaa, mutta se voisi olla miltei mistä päin Itä- tai Pohjois-Ukrainaa tahansa.

Entistä useampi ukrainalaiskaupunki on Venäjän joukkojen saartama.

Samaan aikaan kun Venäjän joukot moukaroivat kaupunkeja ja asuinalueita, ihmiset etsivät tietä niistä ulos. Kotiin tai sen kellariin jääminen ei enää ole vaihtoehto: hanasta ei tule vettä, sähköt ovat poikki ja ruoka on käymässä vähiin.

Venäjän joukot ovat tulittaneet myös kouluja, päiväkoteja ja sairaaloita. Kuolleiden siviilien määräksi ilmoitettiin tiistaina 8. maaliskuuta 406. Todellinen luku oli luultavasti huomattavasti korkeampi.

Erityisen vaikea tilanne on Mariupolin satamakaupungissa, jossa arviolta 200 000 siviiliä on maaliskuun alusta asti odottanut, että luvattu turvallinen humanitaarinen käytävä avattaisiin. Kaupunki on ollut jo toista viikkoa ilman sähköä ja vettä.

Tavoite on kuljettaa Mariupolin asukkaat lähimpään EU-maahan, oletettavasti Romaniaan.

Maanantaina evakuointi kariutui viime hetkellä. 27-vuotias it-asiantuntija Maxim kertoi yleisradioyhtiö BBC:lle, että hän ehti jo pakata isovanhempansa autoon pakomatkaa varten, kun tulitus alkoi uudelleen.

”Kannoin kaikki tavarat takaisin isovanhempieni asuntoon 6. kerrokseen niin pian kuin mahdollista ja näin ikkunoista, kuinka savu nousi tieltä, jota pitkin ihmisten oli määrä paeta.”

Kansainvälinen Punainen Risti kertoi samana päivänä, että humanitaariseksi käytäväksi tarkoitettu reitti Mariupolista ulos oli miinoitettu.

 

Venäjä tarjoutui maanantaina 7. maaliskuuta avaamaan turvallisia käytäviä evakuointia varten Mariupolista, Kiovasta, Harkovasta ja Sumysta, mutta niin, että suurin osa reiteistä johtaisi Venäjälle tai Valko-Venäjälle.

”Venäjä yrittää käyttää ihmisten kärsimystä hyväkseen luodakseen televisioon haluttua kuvaa”, Ukrainan hallituksen tiedottaja totesi. Ukrainan mukaan Venäjä haluaa tietoisesti estää ihmisten pääsyn turvaan Eurooppaan.

Venäjä kiisti syytöksen ja sanoi, että Ukraina estää siviilien lähdön.

 

YK ja lukuisat kansainväliset avustusjärjestöt etsivät keinoja viedä apua pahimmassa tilanteessa oleville.

YK:n pääsihteeri António Guterres on toistuvasti vaatinut taistelujen keskeyttämistä.

”Humanitaarinen apu on voitava turvallisesti viedä perille niille, jotka elävät edelleen taistelujen keskellä”, hän on todennut.

Samaa vaatii Amin Awad, joka koordinoi YK:n avustustoimia Ukrainan sisällä.

”Perheiden pitää päästä ulos pommisuojista hakemaan ruokaa ja vettä sekä saamaan sairaanhoitoa. Myös pääsy turvallisimmille alueille pitää varmistaa.”

Ilman luotettavaa tulitaukoa avun toimittaminen taisteluiden keskelle on äärimmäisen vaikeaa ellei mahdotonta.

Itäisestä Ukrainasta paenneita ihmisiä on majoitettu Länsi-Ukrainan Lvivissä muun muassa urheilusaleissa. Monet kaupunkilaiset majoittavat pakolaisia myös kotonaan. Lvivin kaupunki oli säästynyt iskuilta ainakin vielä tiistaina 8. maaliskuuta. © SOPA Images / ddp USA / MVPhotos

Kansainvälistä apua on kuitenkin alkanut virrata maan länsiosiin.

Ukrainalainen 30-vuotias Zhenia Mudrak vastaa puhelimeen Lvivin kaupungissa Ukrainan läntisessä reunassa. Hän työskentelee Hungarian Interchurch Aid -järjestössä, joka välittää apua sotaa pakeneville ukrainalaisille.

Maanantaina hän oli jakamassa ruokaa ja hygieniatarvikkeita maan itäosasta paenneille lapsille ja näiden perheille. Avustustarvikkeet oli hankittu muun muassa Suomen Kirkon Ulkomaanavun lahjoituksen turvin.

Kirkon Ulkomaanapu on saanut suomalaisilta jo lähemmäs kolme miljoonaa euroa lahjoituksia, ja lisää on tulossa. Mikään järjestön aikaisempi keräys ei ole tuottanut yhtä paljon.

Suomalaisten apu on tavoittanut sodan uhrit myös muun muassa Unicefin ja Suomen Punaisen Ristin kautta.

Kansainvälinen Unicef on saanut läntiseen Ukrainaan kuljetettua kuusi rekallista lääkkeitä, ensiaputarvikkeita, kätilöiden ja kirurgien tarvitsemia välineitä, vauvanhoitotarvikkeita sekä leluja. Myös suuri määrä Unicefin hankkimia lasten talvivaatteita ja 17 000 huopaa odottaa perille vientiä.

”Tarve täällä on valtava. Ihmiset ehtivät ottaa kodeistaan vain pienet kassit mukaansa paetessaan kiireessä”, Zhenia Mudrak kertoo.

Pelko ja syvä järkytys heijastuvat pommituksia paenneiden kasvoilta, erityisesti lasten, hän kuvailee. Siksi järjestö on avannut lapsille tarkoitetun leikki- ja levähdyspaikan Lvivin stadionille, jonne tulijat ohjataan rautatieasemalta.

Kaupungin tanssitilat, joogasalit ja urheilusalit on jo muutettu majoituspaikoiksi pakolaisille. Mudrak majoittaa monen muun tavoin ihmisiä kotiinsa.

”Useimmat perheet jatkavat täältä matkaa Puolan rajalle, koska he pelkäävät, että sota tulee myös tänne”, Mudrak sanoo.

Tähän asti Lvivin kaupunki on säästynyt iskuilta.

”Varmaan minäkin lähden, jos pommitukset alkavat täällä. Mutta ei maailmassa ole sellaista paikkaa, joka voisi ottaa vastaan kaikkia meitä 40 miljoonaa ukrainalaista. Tähän täytyy olla jokin muu ratkaisu.”

Puolassa, Ukrainan rajan tuntumassa Lublinin kaupungissa puhelimeen vastaa Suomen Punaisen Ristin Toni Laitinen. Hän on logistiikan ammattilainen ja siirtyi Puolaan Malesiasta, jossa työskenteli kansainvälisen Punaisen Ristin palveluksessa.

Nyt hän valmistelee Puolaan välivarastoa, jotta apu saadaan turvallisesti varastoitua ja ripeästi toimitettua eteenpäin Ukrainan puolelle tai Puolaan jo tulleille pakolaisille.

”Tavara-apua on maailmalta tulossa valtavat määrät”, Laitinen sanoo. ”Kymmeniä rekkoja viikossa. Mutta vain sitä tavaraa, jota Ukrainan Punainen Risti pyytää. Se on avustustyön tärkeä periaate.”

Välivarastoista Unkarista ja Romaniasta on saatu kuljetettua vettä, ruokaa ja ensiapuvälineitä jaettavaksi eteenpäin.

Suomesta on matkalla viisi rekallista avustustarvikkeita: perhetelttoja, peitteitä ja tiiviitä patjoja.

”Erityisesti peittoja tarvitaan jakoon nopeasti. Lämpötila on täällä putoamassa –10 asteeseen.”

Peittoja jaetaan Puolan rajalla odottaville ukrainalaisille ja niille reilusti yli miljoonalle, jotka ovat jo päässeet rajan yli turvaan.

”Osalla on täällä tuttavia tai mahdollisuus mennä hotelliin, mutta paljon on niitä, joilla ei ole mitään kontakteja. Heille lämmin huopa voi olla elintärkeä.”

Avustustarvikkeiden saamiseksi Ukrainan puolelle on mutkansa. Ukrainalaisia rekkakuskeja on Euroopassa paljon, mutta jos he ajavat avustusrekan kotimaahansa, on riski, että kuski joutuu jäämään – tai haluaa jäädä – Ukrainan puolelle. Yleinen liikekannallepano velvoittaa kaikki ukrainalaiset miehet puolustamaan maata.

Jos kuski jää, jää myös rekka.

Muunmaalaiset kuljettajat ovat puolestaan haluttomia ajamaan sotatoimialueelle. Vakuutusyhtiöt eivät edes anna ajoneuvoille vakuutuksia.

On kuitenkin yrityksiä ja puolalaisia kuljettajia, jotka ovat ilmoittanet olevansa valmiita ajamaan lastin rajan yli, Laitinen kertoo. Heidän arvonsa on nyt suuri.

Valtaosa tulijoista haluaa pysytellä Itä-Puolassa päästäkseen mahdollisimman pian kotiin, jos tilanne Ukrainassa rauhoittuu. ”Vain noin joka kymmenes kertoo suuntaavansa pois Puolasta.”

Samaan aikaan kun avustusrekat rahtaavat tavaraa sota-alueelle, niitä vastaan tulee tasainen virta busseja, henkilöautoja ja jalan kulkevia naisia, lapsia ja vanhuksia.

Yli kaksi miljoonaa ukrainalaista on jo paennut kotimaastaan.

Puolan rajalla puhelimeen vastaa saksalainen Chris Melzer. Hän on YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n työntekijä ja päivystänyt rajalla sodan ensi päivistä asti.

”Vaikka ihmisiä tulee edelleen todella paljon, jonotusaikaa rajalla on onnistuttu lyhentämään tuntuvasti”, Melzer kertoo. Jalankulkijat pääsevät läpi jo puolessa tunnissa.

”Ovea ei suljeta keneltäkään.”

Vielä sodan alkupäivinä rajalta tuli uutisia, joiden mukaan erityisesti Aasian tai Afrikan maista kotoisin olevia työnnettiin jonojen hännille. Ennen sotaa Ukrainassa työskenteli tai opiskeli 470 000 ulkomaan kansalaista. Samanlaisia syrjintäkokemuksia on ollut Ukrainan omalla romaniväestöllä.

Puolan, Unkarin, Moldovan, Romanian ja Slovakian hallitukset ovat Melzerin mukaan toimineet kuitenkin kiitettävästi.

”Tulijat rekisteröidään, he saavat leiman passiinsa ja ovat sen jälkeen vapaita liikkumaan Schengen-alueella.”

Tähän mennessä rajan yli ei ole tullut merkittäviä määriä sodassa haavoittuneita. Heidät on pystytty hoitamaan Ukrainan sairaaloissa. Sodan edetessä tilanne voi muuttua. Tästä Maailman terveysjärjestö WHO on jo varoittanut.

Heti Puolan puolella pakolaisia odottaa Puolan Punaisen Ristin teltta.

”Tulijat tarvitsevat ennen kaikkea lepoa, ruokaa ja lämpimän paikan, jossa hengähtää”, Melzer sanoo. Tauko on erityisen tärkeä lapsille, jotka saavat ahdistavan pakomatkan leikkiä rauhassa ja tuntea olevansa turvassa.

Rajalta useimmat ukrainalaiset hakeutuvat ystävien, sukulaisten tai tuttujensa luo eri puolille Puolaa. Puolassa asui jo ennen sotaa noin neljännesmiljoona ukrainalaista, heistä valtaosa on nuoria aikuisia, jotka ovat tulleet naapurimaahan töihin. Nyt he majoittavat maanmiehiään.

Puolan hallitus on avannut rajanylityspaikkojen läheisyyteen 27 vastaanottokeskusta. Useimmat niistä ovat koulujen voimistelusaleja, joihin on koottu retkisänkyjä.

”Vaikka Puolaan on tullut päivittäin toistasataatuhatta ukrainalaista, keskukset eivät ole täynnä”, Melzer kertoo.

Hän sanoo jututtaneensa satoja tulijoita. Useimmat haluavat pysytellä Itä-Puolassa päästäkseen mahdollisimman pian takaisin kotiin, jos tilanne Ukrainassa rauhoittuu.

Oman kodin ja kotiseudun jättäminen on musertava kokemus, erityisesti silloin, kun perheen miehet ovat jääneet taistelemaan.

”Vain ehkä noin joka kymmenes kertoo suuntaavansa pois Puolasta.”

 

Unkariin oli runsaassa viikossa paennut noin 200 000 ukrainalaista, ja uusia ihmisiä tulee koko ajan. Vastaanottokeskuksia Unkari ei ole perustanut.

”Rautatieasemat ovat täynnä ukrainalaisia”, kertoo Punaisen Ristin viestintädelegaatti Hilkka Hyrkkö puhelimitse Budapestista.

”Ihmiset haluavat jatkaa matkaa täältä muualle Eurooppaan.”

Vapaaehtoiset kuljettavat ukrainalaisia rajanylityspaikoilla ja tarjoavat ilmaiseksi majoitusta tarvitseville.

”Auttamishalu on valtava myös täällä”, Hyrkkö sanoo.

Toiseen Ukrainan rajanaapuriin, 2,5 miljoonan asukkaan Moldovaan oli reilussa viikossa tullut jo yli 80 000 pakolaista.

Sotaa pakenevat ukrainalaiset saavat EU:n alueella automaattisesti oleskeluoikeuden vähintään vuodeksi eteenpäin. Heillä myös oikeus tehdä työtä, opiskella sekä saada kunkin EU-maan tarjoamaa sosiaaliturvaa, terveydenhoitoa ja asumistukea.

Eritoten Puolan ja Unkarin suopeus ukrainalaispakolaisia kohtaan on sekä ihastuttanut että hämmästyttänyt Eurooppaa. Vastustettuaan vuosien ajan EU:ssa kiivaasti kaikkia toimia turvapaikanhakijoiden auttamiseksi ja vastuun jakamiseksi maat ovat nyt kääntäneet kurssinsa.

Tai ainakin osittain.

”Pakolaiset saavat kaiken apumme. Siirtolaiset me pysäytämme vastakin”, Unkarin pääministeri Viktor Orbán on sanonut.