Israelilaispoikien murhat avaamassa "helvetin portit"

Koston kierre näyttää varmalta, vaikka syyllisistä ei ole täyttä varmuutta.

Israel
Teksti
Hannu Pesonen

Tämä on ilmaisnäyte SK:n maksullisesta sisällöstä

Suru ja kostonhimo ovat aaltoilleet israelilaisten mielissä, julkisissa puheissa ja teoissa sen jälkeen kun kolme miehitetyillä palestiinalaisalueilla kadonnutta siirtokuntalaispoikaa löydettiin ammuttuina maanantaina 30.6.

Äärivanhoillisille juutalaisille tarkoitetun uskonnollisen yeshiva-koulun oppilaat, 16-vuotiaat Naftali Frenkel ja Gilad Shaar sekä 19-vuotias Eyal Yifrach nähtiin viimeisen kerran iltapäivällä 12.6. Länsirannalla. He olivat liftaamassa valtatien risteyksessä Hebronin lähellä kohti läheisessä juutalaissiirtokunnassa sijaitsevia kotejaan. Heidän ruumiinsa löytyivät kivikkoon kätkettyinä läheltä Halhulin kylää. Israelin turvallisuuspalvelun mukaan heidät oli ammuttu pian sieppauksen jälkeen.

Päällimmäiseksi kysymykseksi nousee nyt, kuka pojat surmasi ja minkälainen koston ja väkivallan kierre teosta seuraa.

Ennusmerkit näyttävät erittäin huonoilta. Israelin hallitus syyttänyt sieppauksesta alusta alkaen jyrkän linjan palestiinalaisjärjestö Hamasia, jolle se vannoo nyt kostavansa surmat.

”Hamas on vastuussa ja Hamas maksaa”, Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu sanoi.

Israelin varapuolustusministeri Dani Danon sanoi saman suoremmin: tapahtuman pitää merkitä Hamasin loppua. ”Israelilaiset ovat tarpeeksi vahvoja ja valmiita sietämään kivun operaatiosta, joka antaa Hamasille kuoliniskun.”

Hamasin johtaja Khaled Meshaal on kiistänyt järjestönsä osallisuuden murhiin. Järjestö on siepannut israelilaisia ja surmannut heitä sekä kranaatein, itsemurharäjähtein että ampumalla, mutta väitteen puolesta puhuu se, että tässä tilanteessa surmateko olisi ollut poikkeuksellisen järjetön.

Gazaa hallitseva Hamas sopi huhtikuussa vuosia jatkuneet vihanpitonsa Israelin miehittämän Länsirannan palestiinalaishallinnon presidentin Mahmud Abbasin Fatah-järjestön kanssa. Toukokuussa ne muodostivat palestiinalaisen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen.

Israel vastustaa liittoa jyrkästi. Palestiinalaisten yhteisymmärrys on sille pahinta myrkkyä. Se murentaa uskottavuutta Israelin perusväittämältä, että Hamas on vain verenhimoinen terroristijärjestö, joka haluaa ajaa Israelin mereen ja jonka kanssa ei voi neuvotella. Ja mitä paremmin palestiinalaisten yhteistyö toimii, sitä selvemmin Israel näyttäytyy kansainvälisen yhteisön vaatimien rauhanneuvottelujen jarrumiehenä.

Siksi Israel haluaa pitää Hamasin poissa kaikista rauhanneuvotteluista ja hallintotoimista Länsirannalle ja rajata sen poliittisen ja yhteiskunnallisen toiminnan muusta maailmasta eristettyyn Gazaan. Ja siksi Hamas olisi kaappauksella ja murhilla vain sahannut omaa oksaansa pahemmin kuin kenties mitenkään muuten.

Israel on yrittänyt iskeä kaikin tavoin kiilaa Hamasin ja Fatahin korjaantuneisiin väleihin. Ensiksi se käytti liittoa syynä katkaistakseen Yhdysvaltain ulkoministerin John Kerryn vetämät rauhanneuvottelut, jotka olivat jo tosin käytännössä muutenkin kuihtuneet kokoon.

Nyt Israelin hallitus näyttää hyödyntävän parhaansa mukaan teinipoikien murhia vakuuttaakseen sekä omat kansalaisensa että varsinkin ulkomaailman kannastaan, että Hamas ei kelpaa sen enempää palestiinalaisten hallitusosapuoleksi kuin Israelin neuvottelukumppaniksikaan.

Pääministeri Netanjahu kiirehti vakuuttamaan heti sieppauksen jälkeen, että Hamas oli varmasti siihen syypää. Välittömästi nuorten ruumiiden löydyttyä hän väitti, että murhat ovat suora seuraus Hamasin ja Fatahin liitosta, ja vaati Abbasia purkamaan sen.

Abbas on pahoitellut murhia, välittänyt osanottonsa murhattujen perheille ja korostanut järjestönsä pyrkivän rauhanratkaisuun. Hamas on todennut, ettei se halua väkivaltaisia yhteenottoja, mutta jos Israel ne käynnistää, sen on pakko hyväksyä joutuvansa maksamaan niistä korkeamman hinnan kuin koskaan aiemmin. ”Helvetin portit aukeavat, jos Israel iskee Gazaan”, järjeston tiedottaja varoitti.

Portit ovat jo raollaan. Israelin hävittäjäkoneet tekivät heti maanantain ja tiistain vastaisena yönä 30 ilmaiskua Gazaan. Ne eivät välttämättä olleet suoraa seurausta murhista vaan armeijan mukaan vastaus Gazasta edellispäivänä Israelin asutuskeskuksiin tehtyyn 18 raketti-iskuun.

Israelin periaatteena on kuitenkin aina ollut kaksi silmää silmästä. Nuoret haudattiin tiistaina. Kun suruaika on ohi, alkavat kostoiskut. Kyseessä on pääministeri Netanjahun poliittinen tulevaisuus: hänen on osoitettava olevansa päättäväinen johtaja, joka ei jätä rankaisematta kansalaistensa surmia.

Kiistely Netanjahun hallituksen sisällä käy nyt kuumana. Osa ministereistä kannattaa kovia sotilaallisia toimia, maltillisemmat varoittavat kasvattamasta jännitteitä. Netanjahun keinovalikoimaa kaventaa ja iskujen ankaruutta koventaa se, että hän joutuu osoittamaan viestinsä entistä suoremmin äärioikeistolaisille ja kiihkojuutalaisille siirtokuntalaisille. Heidän edustajansa ovat vaa’ankieliasemassa hänen hallituksessaan.

Siirtokuntalaisten vaikutusvalta Israelin sisäpolitiikassa on jatkuvasti kasvanut samassa tai jopa suuremmassa suhteessa kuin heidän määränsä. Israelin miehittämälle Länsirannalle ja Jerusalemiin on noussut yli 150 pysyvää ja toistasataa väliaikaista siirtokuntaa, jotka ovat kansainvälisen yhteisön mielestä kaikki laittomia. Niissä asuu kuitenkin jo yli 500 000 israelilaista kahden miljoonan palestiinalaisen keskellä.

Siirtokunnat ovat osoittautumassa Israelin vallanpitäjille Troijan hevosiksi. Hallitus edisti niiden rakentamista toteuttaakseen omia tavoitteitaan maavaltaustensa lujittamiseksi, mutta nykyään siirtokuntalaiset säätävät jo usein tahdin ja sävyn, jolla Israelin tulevaisuudesta ja rinnakkaiselosta palestiinalaisten kanssa neuvotellaan.

Siirtokuntalaisten ja heitä edustavien poliitikkojen asenteet palestiinalaisia ja näiden kansalaisoikeuksia kohtaan ovat yleensä niin kovia ja armottomia, että ne vieraannuttavat uskollisimpiakin kansainvälisiä tukijoita Israelista. Samaan aikaan epäsuhta siirtokuntalaisten ja palestiinalaisten oikeuksien välillä on kasvanut räikeäksi.

Hebron, jonka lähellä siirtokuntalaisnuoret surmattiin, tarjoaa pahimpia esimerkkejä tavasta, jolla Israel alistaa ja nöyryyttää miehitysalueillaan asuvia. Kaupunki  kuuluu palestiinalaishallinnolle, mutta sen 180 000 asukasta eivät ole saaneet käyttää yhtä pääkaduistaan kohta kahteen vuosikymmeneen. Shuhada-katu on varattu noin 700 israelilaiselle, jotka asuvat sen varrelta ja liepeiltä valtaamissaan kolmessa siirtokunnassa. Heitä suojelevat sadat sotilaat. Palestiinalaisten käytössä on sadan metrin pätkä kadun alkupäätä. Ne, jotka yhä yrittävät asua kodeissaan, joutuvat liikkumaan takapihojen ja kattotasanteiden kautta.

Liikkumisrajoitukset, alaikäisten lasten jatkuvat yölliset pidätykset ja mielivaltaiset kuulustelut tietarkastuspisteillä lietsovat katkeruutta monien mielestä jo samalle tasolle kuin ennen palestiinalaisten toista intifadaa eli kansannousua vuosina 2001-2005.

On täysin mahdollista, että siirtokuntalaisnuorten murhien takana on vihan ja kostonhalun ajamia palestiinalaisia, jotka ovat toimineet Hamasin tai Länsirannan palestiinalaishallinnon tietämättä.

Israelin turvallisuuspalvelu Shin Beth ilmoitti sieppauksen kuluessa epäilevänsä siitä kahta palestiinalaismiestä, Marwan al-Qawasmehia ja Amer Abu Aishaa. Se sanoi heidän olevan Hamasin kannattajia, olleen aiemmin vangittuina ”terroristiteoista” ja pysytelleen kadoksissa sieppauksen alusta asti. Armeija räjäytti molempien asuintalot, joista se väitti löytäneensä räjähteitä.

Poikien etsinnän aikana armeija ja turvallisuuspalvelu pidättivät yli 400 palestiinalaista, ampuivat kuoliaaksi viisi ja tuhosivat kotietsintöjen aikana runsaasti palestiinalaisten koteja ja omaisuutta. Hebronin alueen 750 000 palestiinalaisasukasta eristettiin useiksi päiviksi kokonaan ulkomaailmasta. Omaisten vierailut palestiinalaisvankien luo katkaistiin ja palestiinalaisten kulku työpaikoille Israelin puolelle estettiin. Kaikilta 16-50-vuotiailta miespuolisilta palestiinalaisilta estettiin rajanylitys Jordaniaan.

Veljeni vartija -nimisen operaation etsintätoimien laatu, laajuus ja niiden aiheuttamat vahingot olivat ylimitoitettuja suhteessa armeijan tavoitteisiin, sanovat israelilaiset ihmisoikeus järjestöt. Järjestöjen mukaan Israel on ottamassa taas käyttöön kollektiiviset rangaistukset palestiinalaisia vastaan. Niiden keskeisin muoto on aseellisesta toiminnasta epäiltyjen palestiinalaisten ja heidän sukulaistensa kotien hävittäminen. Siitä armeija luopui palestiinalaisten toisen kansannousun jälkeen helmikuussa 2005. Toisen intifadan aikana armeija tuhosi 664 palestiinalaisten taloa.

Israel perustelee rangaistuksen käyttöönottoa sillä, että talojen purkaminen toimii pelotteena ja ehkäisee iskuja siirtokuntalaisia, armeijaa ja miehitysviranomaisia vastaan.

Kokemukset viittaavat kuitenkin päinvastaiseen. Israelin armeijan prikaatinkenraali Ariyeh Shalev tutki palestiinalaisten ensimmäistä kansannousua 1987-1991 käsittelevässä kirjassaan talojen purkamisen tehoa joukkorangaistuksena. Hän päätyi arvioon, etteivät ne vähentäneet väkivaltaa vaan usein lisäsivät sitä. Saman johtopäätöksen teki toisen kansannousun aikana Israelin armeijan oma sisäinen tutkimus, joka huomautti, että hyökkäykset israelilaisia vastaan kasvoivat selvästi ensimmäisinä kuukausina

”Ja olipa niiden teho mikä hyvänsä, se ei kuitenkaan tee niistä laillisia toimia”, sanoi israelilaisen ihmisoikeusjärjestö B’Tselemin tiedottaja Sarit Michaeli järjestönsä kannanotossa.

B’Tselem tuomitsee sieppauksen ja murhat ja toivoo Israelin hallituksen pidättäytyvän kostoiskuista. Järjestö on yhdessä useiden muiden kansalaisjärjestöjen kanssa vedonnut Israelin hallitukseen ja armeijaan, että ne pidättäytyisivät talojen purkamisista ja muista laittomista joukkorangaistuksista siviiliväestöä kohtaan Länsirannalla ja Gazassa. Vetoomuksen allekirjoittivat muun muassa Amnesty International sekä ihmisoikeuksien puolesta toimivien israelilaisten lääkärien, rabbien, lakimiesten ja entisten sotilaiden järjestöt.

Israelilaiset ihmisoikeusjärjestöt korostavat, että purkutuomioista kärsivät pääasiassa vanhukset, naiset ja lapset, joilla ei yleensä ole mitään osaa tekoihin, joiden takia heidän kotinsa purettaan. Aiemmin taloja on purettu usein pelkästään siksi, että asukkaiden on epäilty suunnitelleen iskuja armeijaa ja miehitysviranomaisia vastaan.

”Koko siviiliväestön määrätietoinen rankaiseminen yksittäisten ihmisten teoista on sekä laitonta että moraalitonta”, Michaeli sanoo.

Puskutraktorit ovat jo silti ensimmäisen talon nurkalla. Armeija aikoo purkaa puolet Muhammad Awawdehin talosta Ifdhnassa lähellä Hebronia, koska sen yläkerrassa asuu vuokralla hänen veljensä perhe. Veljeä syytetään poliisin murhasta.

Alunperin armeijan tarkoitus oli hävittää koko talo. Se joutui kuitenkin perääntymään aikeistaan israelilaisten lakimiesten kansalaisoikeusjärjestön HaMoKedin osoitettua, että syytetty ei omista taloa. Nyt tarkoitus on purkaa kaksikerroksisen talon ylempi kerros.

”Päätös purkaa talo haiskahtaa ennemminkin Israelin kostonhalulta nuorten sieppaamisen takia”, sanoi HaMoKedin johtaja Dalia Kerstein. ”Purkaminen vahingoittaa ihmisiä, joiden ainoa synti on olla sukua rikoksesta syytetylle.”

Samana päivänä, kun siirtokuntalaisnuoret kaapattiin, valmistui 17-vuotiaan palestiinalaispojan Nadim Nawarahin kuolinsyytutkinta. Armeija surmasi hänet ja 16-vuotiaan Muhammed Salamehin 15.5. kahakoissa Beituniassa lähellä Hebronia.

Armeija on kiistänyt ampuneensa aseettomia poikia ja korostanut käyttäneensä yhteenotossa vain kumiluoteja ja kyynelkaasua. Salamehin vanhemmat eivät antaneet patologeille lupaa tutkia poikansa kuolinsyytä, mutta Nawarahin kuolinsyytutkimus osoitti kiistattomasti, että hänet oli surmattu ampumalla. Tutkimuksen tekivät Palestiinan johtava kuolinsyytutkija sekä hänen kaksi israelilaista, yhdysvaltalainen ja tanskalainen kollegansa.

Patologit vertasivat luodin sisään- ja ulostulotuloreikiä myös ammukseen, joka oli tunkeutunut Nawarahin surmahetkellä kantamaan selkäreppuun. Surmapaikalta kerätyt todisteet ja lausunnot viittaavat vahvasti siihen, että myös Salameh ammuttiin.

Palestiinalaisten vihaa lisää siepatun palestiinalaisnuoren murha Jerusalemissa. Silminäkijoiden mukaan poika pakotettiin autoon Beit Haninan palestiinalaisalueella Itä-Jerusalemissa. Muutamaa tuntia myöhemmin hänen ruumiinsa löydettiin metsiköstä äärivanhoillisten juutalaisten asuinalueelta Givat Shaulista.

Palestiinalaiset ovat tulkinneet teon kostoksi. Kun tapausta tutkivat israelilaispoliisit saapuivat pojan kotitalolle, puhkesi heidän ja kadun asukkaiden välille raju yhteenotto, jonka turvallisuusjoukot hajottivat äänipommein ja kumiluodein.