Monta linjaa suhteessa Venäjään
Euroopan unionissa on sekä Venäjän ymmärtäjiä, kriitikkoja että siihen neutraalisti suhtautuvia.
Presidentti Sauli Niinistö kritisoi Euroopan unionia tiukkaan sävyyn etätapaamisessa politiikan toimittajien kanssa 4. helmikuuta.
Niinistö kertoi olleensa pettynyt EU:n vaitonaisuuteen, kun Venäjä vaati Natolta syksyllä takeita, ettei se enää laajene itään. Hän muistutti, että Venäjän vaatimukset koskivat myös osaa EU-maista, kuten Suomea ja Ruotsia. Ne odottivat silloin turhaan tukea unionilta.
Helmikuun alussa Niinistön kaipaama reaktio vihdoin tuli, kun komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen vieraili Helsingissä ja lupasi, että Suomi voi luottaa EU:n ”täyteen solidaarisuuteen”. Viivyttelystä jäi kuitenkin hapan jälkimaku.
Vladimir Putinin yksi tavoite on lyödä vaatimuksillaan kiilaa EU-maiden välille. Kremlissä otetaan kaikki irti siitä, että EU:n rivit ovat jo valmiiksi repaleiset, sillä monilla unionin jäsenmailla on omia Venäjään liittyviä intressejä.
”Yksi luonnollinen jakolinja kulkee Nato-maiden ja Natoon kuulumattomien maiden välillä”, sanoo Timo Miettinen. Hän on akatemiatutkija ja töissä Helsingin yliopiston Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa.
Nato-mailla on turvatakuut sotilasliitolta, eikä EU:lla ole niille samanlaista merkitystä turvallisuuspoliittisena yhteisönä kuin liiton ulkopuolisilla.
Toisen ryhmän muodostavat Venäjän rajanaapurit ja sen kanssa muuten paljon tekemisissä olevat tai olleet maat. Neuvostoliiton valtapiiriin – ja varsinkin sen rajojen sisään – toisen maailmansodan jälkeen jääneet valtiot ovat usein vetäneet EU:ssa Moskovaan päin tiukkaa linjaa.
Poikkeus on Viktor Orbánin Unkari. Orbán kävi vastikään Kremlissä tuomitsemassa lännen Venäjä-pakotteet.
”Siellä kyse on osaksi sisäpoliittisesta pelistä, osaksi näpäytyksestä EU:n suuntaan”, Miettinen arvioi.
Turun yliopiston Eduskuntatutkimuksen keskuksen vt. johtaja Kimmo Elo jakaa EU-maat kolmeen ryhmään: niihin jotka pyrkivät ymmärtämään Venäjää, epäluuloisiin ja neutraaleihin.
Ymmärtäväisimpiä ovat Ranska ja Unkari, epäluuloisimpia Puola ja Baltian maat. Neutraali suhtautuminen on yleisintä maissa, jotka ovat maantieteellisesti kaukana Venäjästä.
Sitten ovat vielä Saksa ja Suomi, joilla molemmilla on paljon Venäjä-tietämystä ja oma erityissuhteensa vaalittavana.
”Saksa tasapainoilee USA:n ja Venäjän välillä ja pyrkii vaalimaan suhteita molempiin suuntiin”, Elo kuvaa.
Miettinen löytää mantereen länsireunalta vielä yhden erikoistapauksen.
”Hollannin Venäjä-suhdetta varjostaa yhä Amsterdamista lähteneen matkustajakoneen alasampuminen, jota Venäjä ei ole tunnustanut.”