Analyysi: Toivottavasti Sauli Niinistön seuraaja ei ole ”amatööri eikä sattumapresidentti”, sillä hänkin saanee vastaansa Putinin
Ukrainan kriisi on korostanut presidentti Niinistön asemaa. Parin vuoden kuluttua se voi olla Suomelle myös ongelma.
Kenellekään viime aikoina tiedotusvälineitä seuranneelle ei ole voinut jäädä epäselväksi, kuka Suomessa johtaa nykyisin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Tasavallan presidenttihän se – ja tähän niin pitkä väli, ettei kukaan jaksa enää odottaa lauseen loppua, sitä kuuluisaa peräkaneettia: ”yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”.
Sanna Marin (sd) käytti kyllä taannoin pääministerin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviä vastuita yhtenä perusteena sille, miksi koronatoimien johto on jätetty hallituksessa perhe- ja peruspalveluministerille. Käytännössä Marinin rooli esimerkiksi Ukrainan kriisin hoidossa on kuitenkin ollut melko näkymätön, kun sitä vertaa Sauli Niinistön toimeliaisuuteen.
Suomalaisista Niinistö käy tärkeimmät keskustelut suurvaltajohtajien kanssa ja toimii tarvittaessa myös viestinviejänä. Marinilla on Euroopan unionissa laajahkot verkostot, mutta EU jää usein suurvaltoja koskettavissa kriiseissä sivuosaan.
Pelkästään tammikuun aikana Niinistöllä on ollut joko tapaaminen tai pitempi puhelinkeskustelu ainakin Ruotsin pääministerin Magdalena Anderssonin, Norjan pääministerin Jonas Gahr Støren ja ulkoministerin Anniken Huitfeldtin, Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin, Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin ja presidenteistä Saksan Frank-Walter Steinmeierin, Ranskan Emmanuel Macronin, USA:n Joe Bidenin ja Venäjän Vladimir Putinin kanssa.
