Sikainfluenssaa löytyi myös Suomesta - mutta vain sioista

Evira
Teksti
Jukka Ukkola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Sikainfluenssa ilmaantui Suomen sikaloihin maaliskuussa. Löydetty virus on vanhastaan tuttua maailmanlaajuista kantaa.

sika
Kuvan possulla ei ole mitään tekemistä sikainfluenssatartuntojen kanssa. (Kuva Jussi Nukari / Lehtikuva)

Samaan aikaan kun sikainfluenssasta tuli maailmanlaajuinen uutisaihe se löydettiin ensi kertaa myös Suomesta – onneksi vain sioista.

Sikainfluenssa ilmaantui Suomeen ensi kertaa maaliskuussa, eli juuri ennen kuin se alkoi levitä ihmisiin Meksikossa ja muuallakin maailmassa. Suomessa, kuten yleensä muuallakin, H1N1-virus on löydetty vain sioista. Käytännössä se ei tartu sioista ihmisiin – sellaisia tapauksia on ollut koko maailmassa vain muutamia, sanoo professori Liisa Sihvonen Evirasta.

“Ihmisten sairastumisten yhteydessä ei oikeastaan pitäisi puhuakaan sikaviruksesta, koska se on muuttunut ihmisvirukseksi.”

Tämän viikon alkuun mennessä tutkituista eläinnäytteistä kymmenessä on havaittu sikainfluenssaviruksen vasta-aineita ja niistä neljästä on tyypitetty itse virus. Evira ei ainakaan tässä vaiheessa ilmoita, missä päin maata viruksia on löytynyt. Tutkimukset jatkuvat muun muassa teurastamoissa.

Nyt löydetty sikainfluenssavirus on vanhastaan tuttua eurooppalaista ja maailmanlaajuista viruskantaa. Suomessa sitä ei ole aiemmin löydetty, vaikka muualla Euroopassa – myös esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa – virusta on ollut jo pitkään. Yhdysvalloissa sikainfluenssa kuvattiin sikojen tautina ensimmäisen kerran noin sata vuotta sitten, ja 1970-luvulta alkaen se on yleistynyt Manner-Euroopassa.

Suomen säästyminen tähän saakka ehkä johtuu siitä, että suomalaisella sikataloudella on varsin vähän kontakteja ulkomaille, arvelee Sihvonen.

Sioille virus aiheuttaa hengitystiesairauden, jonka tyypillisiä oireita ovat korkea kuume, hengityksen vaikeutuminen ja voimakas yskä. Oireet ilmaantuvat nopeasti, vain 1-3 vuorokauden kuluttua tartunnasta. Lyhyen itämisajan vuoksi lähes kaikki tilan eläimet näyttävät sairastuvan samanaikaisesti. Siat menettävät ruokahalunsa ja vaipuvat “apatiaan” kuumeisina ja sieraimet vuotaen. Kuolleisuus ei kuitenkaan yleensä nouse korkeaksi, vaan suurin osa sioista toipuu noin viikossa.

Sikainfluenssan aiheuttaja kuuluu ns. ortomyksovirusten A-luokkaan, ja se voi muuntua. Kullakin eläinlajilla on yleensä lajille ominaisia viruskantoja, jotka leviävät helposti lajin sisällä eläimestä toiseen, mutta harvoin muihin lajeihin. Sioilla on hengitysteissään reseptorit, jotka sitovat sekä sian että lintujen ja ihmisten A-viruksia. Niiden yhtäaikaisista tartunnoista saattaa syntyä uusia influenssavirusyhdistelmiä.

A-tyypin influenssavirukset luokitellaan alatyyppeihin kahden proteiinin hemagglutiniinin (H) ja neuraminidaasin (N) perusteella. Näin syntyvät virusten “nimet”, kuten lintuinfluenssavirus H5N1 ja sioilta löydetyt tyypit H1N1, H1N2, H3N2, H1N7, H3N1, H4N6, H3N3 ja H9N2.

Jos sikainfluenssavirus – tai sen muuntunut muoto – tarttuu ihmiseen, se voi levitä kahdella tavalla, kosketustartuntana ja pisaratartuntana. Virusta erittyy sairastuneen nuhassa ja voi niistäessä tarttua myös käsiin ja niistä edelleen tavaroihin ja muihin ihmisiin. Pisaratartuntana virus leviää yskittäessä, ei kuitenkaan yleensä 1-2 metriä kauemmas.

Ihmisissä virus aiheuttaa samantapaisia oireita kuin sioissa: kuumetta, uneliaisuutta yskää, nuhaa, kurkun karheutta, ruokahaluttomuutta, pahoinvointia, oksentelua ja ripulia. Oireet siis muistuttavat suuresti tavallisen flunssan oireita, mikä lienee osittain aiheuttanut sen, ettei Meksikossa taudin leviämiseen osattu reagoida tarpeeksi nopeasti.

Ilmenneitä ja epäiltyjä sikainfluenssatartuntoja ihmisiin seurataan englanninkielisen Wikipedian jatkuvasti päivittyvässä maailmankartassa ja Google Mapsin kartalla.

Lue lisää pandemioista.