Espanjantauti: vanha tappaja herätettiin henkiin

Geeniteknologiaa ja 87 vuotta kuolleena ollut pulska inuiitti. Molempia tarvittiin, kun tutkijat herättivät miljoonia tappaneen espanjantaudin henkiin. Nyt siitä etsitään apua lintuinfluenssan torjuntaan.

Espanjantauti tuli Brevigin inuiittikylään marraskuussa 1918, ehkä koiravaljakolla liikkuneen postimiehen mukana. Influenssa levisi nopeasti majasta toiseen, kun sairastuneet yrittivät hakea apua naapureiltaan.

Viisi päivää myöhemmin epidemia oli ohi. Hyisen Beringinsalmen rannalle rakennetun kylän 80 asukkaasta kahdeksan oli jäänyt henkiin.

Ruumiit haudattiin jäiseen tundraan raavittuun joukkohautaan, joka merkittiin kahdella valkoisella ristillä. Työ oli raskasta, mutta kaivajat näkivät vaivaa: kuoppa kaivettiin kuuden jalan syvyyteen. Niin syvällä maa ei ehdi sulaa Alaskan lyhyen kesän aikana.

Se oli olennaista, kun tutkijat ryhtyivät selvittämään, mikä teki espanjantaudista niin paljon muita influenssoja tehokkaamman tappajan.

Tutkittavaa hyisestä haudasta

Kesällä 1997 sanfranciscolainen lääkäri Johan Hultin katseli sivusta, kun työmiehet kaivoivat auki Brevigin inuiittihautaa. Kun työ oli tehty, Hultin laskeutui haudan pohjalle ja irrotti huolellisesti näytepalat neljästä syksyllä 1918 kuolleesta.

Yksi ruumiista oli Lucyksi ristitty pulska inuiittinainen.

Ruumis oli hyvin säilynyt, koska rasvakerros suojasi sitä routaisen maan lämpötilanvaihteluilta, jotka olisivat 80 vuodessa syöneet laihemman kalmon luuksi ja nahaksi.

Hultin kykki haudan pohjalla oikeastaan asianharrastuksesta.

Hän oli avannut Brevigin haudan jo kerran, nuorena opiskelijana 1950-luvulla. Silloin tarkoituksena oli löytää ikiroutaan haudattu espanjantaudin uhri, jonka ruumiista voisi eristää ikään kuin luonnon pakastaman tautiviruksen. Näytteet otettiin, mutta virusta ei löytynyt. Hultinin väitöskirja jäi tekemättä.

Pitkän patologin uran tehnyt Hultin oli jo eläkkeellä, kun hän törmäsi uudestaan espanjantautiin.

Amerikkalaisen patologin Jeffery Taubenbergerin johtama armeijan tutkijaryhmä ilmoitti selvittäneensä osan espanjantautiviruksen geenikartasta. Työn pohjana oli tautiin kuolleen amerikkalaissotilaan keuhkoista leikattu näyte, joka oli lillunut lähes 80 vuotta formaldehydiin säilöttynä armeijan varastossa.

Se oli pieni läpimurto, mutta jatko vaikutti hankalalta. Tutkimus perustui yhteen näytteeseen ja viruksen koko geenikartan selvittäminen sen perusteella vaikutti epätodennäköiseltä.

Espanjantauti katosi

Uudella teknologialla varustautuneille tautisalapoliiseille espanjantauti oli pitkään kiehtova mutta samalla piinallisen turhauttava tutkimuskohde. Influenssavirus, joka oli sekä erittäin tarttuva että erittäin tappava.

Aids tappoi 25 miljoonaa ihmistä 25 vuodessa, mutta espanjantautiin kuoli 25 miljoonaa ihmistä puolessa vuodessa. Kuolleiden määrästä ei ehditty pitää tarkkaan kirjaa, hurjimpien arvioiden mukaan tautiin kuoli 50 miljoonaa ihmistä. Suomessa influenssa tappoi 19 000-27 000 ihmistä.

Ensimmäiset taudin uhrit haudattiin syksyllä 1918, ja puolitoista vuotta myöhemmin influenssa oli jo kadonnut. Tartutettavaa ei enää ollut jäljellä, ihmiset olivat joko kuolleet tautiin tai parantuneet ja kehittäneet vastustuskyvyn espanjantautivirusta vastaan.

Geeniteknologian kehitys tarjosi tutkijoille oivalliset välineet selvittää, mikä teki espanjantaudista niin tehokkaan tappajan. Näytti kuitenkin siltä, ettei mitään tutkittavaa ollut enää jäljellä. Elävää espanjantautivirusta ei 80 vuotta epidemian jälkeen löytynyt enää mistään.

Alkuperäisen viruksen sukulaiset kyllä aiheuttivat edelleen influenssatartuntoja, mutta virukset olivat niin pitkälle muuntuneita, ettei niistä ollut hyötyä alkuperäisen taudin salaisuuksien selvittämisessä.

Se oli ongelma, jota ei oltu täysin ratkaistu siinä vaiheessa, kun Johan Hultin pakkasi näytteensä ja lähetti ne tohtori Taubenbergerille.

Geneettinen palapeli

Viruksen geenikartan selvittämiseen menee nykyaikaisessa laboratoriossa muutama päivä, jos työssä voidaan käyttää ehjää ja elävää virusta. Espanjantautiviruksen kahdeksan geenin kartoittaminen kesti lopulta lähes kymmenen vuotta, työtä tehtiin useissa laboratorioissa ympäri maailmaa.

Tutkijoilla oli käytössään vain vaurioituneita sirpaleita viruksen geeneistä. Työ muistutti palapelin kokoamista, tosin tässä palapelissä osa paloista puuttui ja osa oli toivottomasti vaurioituneita. Välillä pelin kokoajat joutuivat hapuilemaan sokkoina.

Kolme viikkoa sitten työ lopulta valmistui.

Amerikkalaistutkijat julkaisivat Nature ja Science -lehdessä sarjan artikkeleita, joissa he ilmoittivat selvittäneensä espanjantautia aiheuttavan H1N1-viruksen koko geenikartan. Työhön käytettiin arkistonäytteitä kahden tautiin kuolleen amerikkalaissotilaan keuhkoista – ja Lars Hultinin Alaskan-näytteitä.

Samana päivänä julkaistiin vielä suurempi uutinen: 86 vuotta kadoksissa ollut espanjantauti oli herätetty uudelleen henkiin. Atlantalaisen CDC-taudintutkimuslaitoksen tutkijat olivat käyttäneet valmista geenikarttaa reseptinä ja valmistaneet pieniä määriä virusta.

Huipputurvallisessa laboratoriossa virusta oli tartutettu hiiriin. Tauti tappoi edelleen yhtä tehokkaasti kuin syksyllä 1918. Virus eteni syvälle hiiriparkojen keuhkoihin, ja kuudessa päivässä kaikki tartunnan saaneet eläimet olivat kuolleita.

Viruksen tiedot netissä

CDC:n tutkijoiden saavutus tuntuu hätkähdyttävältä – tosin maallikosta ehkä eri syistä kuin tiedemiehistä.

Laboratorio sijaitsee melko tarkkaan keskellä Atlantan miljoonakaupunkia, jossa herätettiin suurella vaivalla henkiin tautihistorian pahin tappaja sitten mustan surman. Lisäksi viruksen täydellinen geenikartta julkaistiin internetissä, jossa se on kaikkien kiinnostuneiden luettavissa.

Kansanterveyslaitoksen influenssalaboratorion johtaja Reijo Pyhälä on kuitenkin tuoreesta löydöstä innoissaan, ei huolissaan.

Espanjantautivirusta tutkitaan äärimmäisen turvallisessa laboratoriossa ja yleisestä tiedekäytännöstä poiketen sitä ei lähetetä CDC:n laboratorion ulkopuolelle. Tutkijat pääsevät käsiksi virukseen vain Atlantassa.

Espanjantautiviruksen herättäminen henkiin geenikartan perusteella taas on niin vaikea biotekninen saavutus, ettei Pyhälä pidä pelkoja influenssaterroristeista perusteltuina.

“Tietojen julkistamista voidaan pitää varsin turvallisena, viruksen tekemiseen tarvitaan niin korkean tason tietotaitoa. Pelkät ilkeät aikomukset eivät riitä mihinkään.”

Pyhälä arvioi, ettei espanjantauti enää aiheuttaisi niin tuhoisaa epidemiaa kuin viime vuosisadan alussa.

Virus kyllä leviäisi entistäkin nopeammin lentoliikenteen ansiosta. Kehittyneissä länsimaissa lääketiede pystyy myös etevästi hoitamaan influenssan oheistauteja, jotka koituivat monien tartunnan saaneiden ihmisten kohtaloksi.

Lisäksi ihmiset eivät välttämättä ole niin puolustuskyvyttömiä espanjantautia vastaan kuin 1918. Suoraan vastustuskykyisiä ovat vain ne vanhukset, jotka saivat tartunnan liki 90 vuotta sitten.

Viimeisenä keinona espanjantautivirukseen tehoaa Tamiflu-niminen lääke. Viruksen kanssa työskennelleet CDC:n tutkijat söivät sitä siltä varalta, että varotoimenpiteet pettäisivät.

Tamiflu tehoaa useimpia uusia lintuinfluenssaviruksia vastaan. Aasiasta kohti Eurooppaa leviävä H5N1-lintuinfluenssa on kehittänyt yhden lääkkeelle vastustuskykyisen kannan.

Espanjantauti olikin lintuinfluenssa

Espanjantaudin henkiinherättäminen olisi lähinnä elokuvakäsikirjoitukseksi kelpaava kiinnostava tieteistarina, ellei joka päivä tulisi uusia tietoja lintuinfluenssan leviämisestä. Ministerit istuvat kriisikokouksissa, lääkkeiden hätätuotantoa suunnitellaan, terveysviranomaiset ynnäilevät, tappaisiko epidemia viisi miljoonaa vai ehkä 150 miljoonaa ihmistä.

Elävää espanjantautivirusta on ehditty tutkia Atlantassa vasta muutama kuukausi, mutta jo nyt se on antanut arvokasta tietoa myös modernien influenssavirusten torjuntaan.

Huolestuttavaa on se, että espanjantauti on osoittautunut lintuinfluenssaksi, joka hyppäsi suoraan ihmiseen. Aiemmin pidettiin todennäköisenä, että tauti olisi tarttunut ihmisiin esimerkiksi sikojen kautta. Siat ovat oivallisia tautitehtaita, niiden elimistössä ihmis- ja lintuinfluenssojen geenit pääsevät sekoittumaan.

Esimerkiksi 750 000 ihmistä 1968 tappanut hongkongilainen oli lintuinfluenssa, johon oli ilmeisesti siassa sekoittunut ihmisen influenssaviruksen geenejä.

Espanjantautivirus antaa myös vihjeitä siitä, miten lintuinfluenssa muuttui nopeasti leviäväksi ihmisten tappajaksi. Päivittäin otsikoissa oleva H5N1-lintuinfluenssa on erittäin tappava muttei kovin tarttuva. Se leviää erittäin vastahakoisesti ihmisestä toiseen.

Viruksia vertailemalla tutkijat ovat päätelleet, että espanjantauti kävi läpi kymmenkunta mutaatiota, ennen kuin se muuttui yliärhäkkäästi ihmisestä toiseen leviäväksi virukseksi. Tutkijat ovat löytäneet Aasiasta influenssakantoja, joissa on tapahtunut kaksi tarvittavista kymmenestä muutoksesta.

Influenssaoptimistien mielestä se on hyvä merkki. H5N1-virus on liikkunut Aasiassa jo kahdeksan vuotta. Jos siitä olisi espanjantaudin kaltaiseksi tappajaksi, muutos olisi jo ehtinyt tapahtua.

“Lintuinfluenssan kehittyminen peräkkäisten mutaatioiden kautta ihmisvirukseksi vie aikaa, espanjantaudillakin meni siihen varmasti vuosia”, Kansanterveyslaitoksen Pyhälä arvioi.

“Nyt osataan seurata, onko jokin lintuinfluenssa kehittymässä ihmisvirukseksi samalla periaatteella. Siksi on myös paljon paremmat mahdollisuudet katkaista sen kulku.”

Johan Hultinin Brevigin-löydön ja nykypäivän tautisalapoliisien puurtamisen ansiosta on todennäköistä, ettei uusi tappajainfluenssa pääse kehittymään ainakaan samaa tietä kuin espanjantauti.

Asiantuntijat ovat kuitenkin varmoja, että influenssaepidemia on tulossa. Kyse on matematiikasta: maailmanlaajuinen influenssa on iskenyt 20-40 vuoden välein. Ei ole mitään syytä olettaa, että tilanne olisi muuttunut.

Edellisestä epidemiasta on nyt 37 vuotta.