Sars on media-ajan musta surma

Aasia
Teksti
Jukka Ukkola

Sars valtasi maailman nopeammin kuin mikään muu tauti aikaisemmin – median välityksellä. 700 kuolleesta ei ole koskaan tehty yhtä paljon uutisia.

On kulunut vain puoli vuotta siitä, kun kiinalainen liikemies Huang Xingchu, 36, sai itseensä oudon viruksen Foshanin kaupungissa Guangdongin maakunnassa. Hän sairastui sarsiin eli ”vakavaan äkilliseen hengitysoireyhtymään” (severe acute respiratory syndrome).

Sairautta ei sanottu vielä sarsiksi; ei kai sanottu oikein miksikään. Influenssa mikä influenssa. Oireet olivat tavanomaisia: korkea kuume, vilunväristyksiä, päänsärkyä, lihassärkyä, ripulia.

Tarkemmissa tutkimuksissa kävi ilmi, että taudin aiheutti tuntematon virus, jolle ei ollut vastalääkettä eikä rokotetta. Myöhemmin pöpö määriteltiin uudenlaiseksi koronavirukseksi, mutta vielä tänäkään päivänä sille ei mahdeta mitään.

Tiedemiehet eri puolilla maailmaa yrittävät kuumeisesti kehittää rokotetta, mutta se kestää vielä pitkään.

Ensimmäisestä sars-potilaasta Huang Xingchusta saatiin sen verran tietoja, että hän työskenteli päällikkönä peliravintolassa ja harrasti eksoottisten eläinten preparointia. Hänestä ei tullut superjulkkista, koska parannuttuaan ja sairaalasta päästyään hän vetäytyi julkisuudesta niin tehokkaasti, ettei edes Kansan Päivälehti löytänyt häntä. Sairaalassa Huang ehti tartuttaa neljä hoitajaansa, mutta ihme kyllä ei neljää lastaan, joiden kanssa hän asui taudin jo puhjettua.

Kohtalokas aivastus

Guangdongissa sars iti muutamia kuukausia hiljakseen, tappoi puolenkymmentä ihmistä, muttei herättänyt sen kummempaa huomiota.

Tämän vuoden helmikuussa alkoi tapahtua, kun Guangdongin sars-potilaita hoitanut professori Liu Jianlun matkusti häävieraaksi Hongkongiin ja kirjoittautui suureen Metropole-hotelliin helmikuun 21. päivänä.

Hän tunsi itsensä niin sairaaksi, ettei pystynyt lähtemään lainkaan häihin vaan hakeutui sairaalaan. Sitä ennen hän kuitenkin odotti hissiä 9. kerroksessa monen muun saman hotellin asukkaan kanssa.

Nuhainen professori niiskutti ja aivasteli ja tietämättään tartutti kaikkiaan 12 hotellin asukasta sarsiin. Heistä osa oli ulkomaalaisia, joiden mukana virus levisi Hongkongin lisäksi Singaporeen, Vietnamiin, Kanadaan ja Yhdysvaltoihin.

Professori Liu aavisti tautinsa laadun ja kertoi siitä hongkongilaisessa sairaalassa. Asia ohitettiin, koska viranomaisilta ei ollut tullut siitä mitään tietoa.

WHO:n tohtori Carlo Urbani huomasi kuitenkin oudon taudin hoitaessaan amerikkalais-kiinalaista liikemiestä Johnny Chengiä. Tämä taas oli saanut tartunnan Metropole-hotellissa ja lentänyt sen jälkeen Vietnamiin. Tohtori Urbani raportoi taudista Maailman terveysjärjestölle helmikuun viimeisenä päivänä.

Tauti koitui kohtalokkaaksi molemmille sars-hoidon pioneereille. Urbani menehtyi maaliskuun lopussa, Liu huhtikuun alussa.

Poukkoileva sairaus

Kun tapauksia ilmaantui lisää, WHO antoi maaliskuun puolivälissä varoituksen uudesta taudista. Sen jälkeen se olikin maailmanlaajuinen uutinen ja aiheutti lähes hysteriaa. Aasiassa hengityssuojaimista tuli ”muotiasuste”.

Nyt, alle kolmen kuukauden julkisuuden jälkeen, hakusana ”sars” tuottaa internetissä yli seitsemän miljoonaa osumaa.

Aidsille sars ei vielä vedä vertoja, mutta epäilemättä se on nykyään maailman toiseksi tunnetuin sairaus, vaikkei siitä vieläkään paljon tiedetä – tai ehkä juuri siksi. Se lienee jo tunnetumpi kuin musta surma, joka tappoi 1300-luvulla kolmasosan maailman väestöstä ja ohittaa varmasti julkisuudessa espanjantaudin, jonka kuolonuhreja vuosina 1918-1919 oli yli 20 miljoonaa.

Sarsin käytös on ollut poukkoilevaa. Toisinaan sen ilmoitetaan olevan laantumassa, toisinaan se näyttää äityvän uudelleen. Nyt vallitsee näkemys, että tauti alkaa olla hallinnassa ainakin Singaporessa, Hongkongissa ja Vietnamissa.

Sen sijaan Kiinassa sarsin leviäminen näyttää jatkuvan. Sen uutena temmellyskenttänä on Taiwan, missä taudin tappavuus on hälyttävän korkea, yli 40 prosenttia.

Yleisesti uskotaan, että vaikka taudin huippuvaihe talttuu hiljalleen, sars jää ihmiskunnan pysyväksi vitsaukseksi ainakin kehitysmaissa.

Teoria ja todellisuus

Maailmanlaajuisesti sars ei ole – onneksi – levinnyt niin nopeasti kuin on pelätty. Huhtikuussa laadittiin ja julkaistiin tilastoihin perustunut matemaattinen malli, jonka mukaan uusien sars-tapausten päivittäinen määrä 1,43-kertaistuu kymmenessä päivässä.

Jos tämä kaava olisi toteutunut, uusia tapauksia ilmaantuisi parituhatta joka päivä, ja potilaiden yhteismäärä olisi yli 70 000. Uusia ilmoitettuja sars-tapauksia on kuitenkin ollut enimmillään vajaat 400 päivässä, ja nyt niiden määrä näyttää jo laskevan.

Aktiivivaiheessa olevien potilaiden määrä kasvaa päivittäin 1-3 prosenttia. Potilaita on kaikkiaan ollut noin 8 000, vain runsas kymmenesosa laskennallisesta määrästä. Näistä on parantunut noin puolet ja kuollut vajaat 10 prosenttia, joten nyt sairaana on runsaat 3 000 ihmistä.

Huolestuttavimpia piirteitä sarsin kehittymisessä on kuolleisuuden lisääntyminen. Huhtikuun puolivälissä sairastuneista menehtyi vain 3-7 prosenttia mutta toukokuun puolivälissä jo lähes 15 prosenttia.

Kuolleisuus näyttää kuitenkin kasvavan vain Kiinassa, missä se oli alun perin varsin alhainen. Muualla maailmassa prosenttiosuus on pysynyt melkein vakiona, noin 16-18 prosentissa.
Matemaattisen mallin ja todellisuuden eroja toki selittää osittain – mutta tuskin kokonaan – se, että kaikki sairastuneet eivät tule ilmi, tai heitä ei osata luokitella sars-potilaiksi. Tietoja voidaan myös salata.

Joka tapauksessa alkaa näyttää vahvasti siltä, että sarsin uhkaa on liioiteltu ja sitä pelätään turhan paljon.