Maapallon menneisyys paljastaa, kuinka paljon vielä lämpenee

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kukaan ei kiistä, että moderni elämänmeno puskee ilmaan hiilidioksideja. Sen sijaan se, kuinka paljon hiilidioksidi saa aikaan ilmaston lämpenemistä, on kiivaan väittelyn aihe.

Kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n mukaan lämpötila nousee 1,5–4,5 celsiusastetta, kun hiilidioksidipäästöt kaksinkertaistuvat.

Elintapojemme kannalta katastrofaalisena rajana pidetään kahden celsiusasteen keskinousua.

Ilmastonmuutosteorioita arvostelevat sanovat, että planeetan omat ”piilevät muuttujat” vaikuttavat siihen, miten maapallo vastaa hiilidioksidiin. Ne selittäisivät myös merkittävissä määrin ilmaston lämpenemistä.

Piilomuuttujilla tarkoitetaan luonnonilmiöitä, kuten vesihöyryä, pilviä, merijäätä, pölyä ja kasvillisuutta. Esimerkiksi vesihöyry auttaa merkittävästi lämpenemistä, kun taas pöly ja merijää ovat vaikutukseltaan viilentäviä.

Joidenkin mukaan maapallon kaukaisessa historiassa olisi ollut piilovaikuttimien takia poikkeuksellisia lämpöjaksoja. Ja samoista syistä seuraavan sadan vuoden lämpötilaennusteiden laatiminen olisi lähes mahdotonta.

Nature-lehdessä julkaistu uusi tutkimus haastaa kuitenkin käsitykset piilovaikuttimien merkityksestä lämpenemiseen.

 

Tutkijat selvittivät maapallon ilmasto-olosuhteita aina 3,3–2,3 miljoonan vuoden takaa. Pääosin ajanjakso on plioseenikautta, jolloin ihmisten esivanhemmat alkoivat kehittyä Afrikassa.

Tutkimuksessa rekonstruoitiin miljoonien vuosien takaiset ilmasto-olosuhteet. Työssä hyödynnettiin ilmaston jättämiä jälkiä merenpohjien sedimenteihin ja tuolloin eläneiden olentojen kuoria.

Tulosten mukaan plioseenikaudella planeetallamme oli 2–3 celsiusastetta lämpimämpää kuin nyt ja hiilidioksiditasot olivat hyvin lähelle samat kuin nykyään.

Oleellinen ero nykyiseen oli, että arktinen alue oli tuolloin vapaa merijäästä, jolloin merkittävä viilentävä vaikutin puuttui. Tuona ajanjaksona ei kuitenkaan tutkijoiden mukaan ollut yllättäviä heilahteluja ilmastossa.

Vertailupohjaa tutkijat saivat, kun he selvittivät jääkauden ilmastosyklejä 800 000 viime vuoden ajalta.

Kun kaikki muuttujat oli otettu huomioon, sekä plioseenikauden että jääkauden tapauksessa vaikutti sama hiilidioksidin ja lämpenemisen suhde kuin nykyisin: hiilidioksiditasojen kaksinkertaistuessa lämpötilan nousu oli noin kolme celsiusastetta.

Tutkijat korostavat, että mitkään planeetan piilevät vaikutukset eivät yhtäkkiä muuttaneet hiilioksidipäästöjen ja lämpötilan suhdetta kaukaisina aikoina.

Saadut tulokset viittaavat tutkijoiden mukaan vahvasti siihen, että IPCC:n esittämä tulevaisuuden lämpöhaarukka on pätevä, kun lähestymme plioseenikauden kaltaisia oloja.

”Nykyisin vallitseva kehitys on suuressa määrin ennennäkemätöntä maapallon historiassa”, sanoo ilmastotieteilijä ja paleontologi David Lea Scientific American -lehdessä. ”Muutokset plioseenikaudella ja jääkaudella ottivat aikaa yli miljoona vuotta, ja nyt olemme muuttamassa planeettaa satojen vuosien aikavälillä.”