Tuoko some menestystä tutkijalle?

Profiilikuva
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Mitä hyötyä tutkijalle on sosiaalisesta mediasta?

Olen moneen otteeseen kannustanut tutkijoita esimerkiksi blogaamaan työstään. Silloin olen kuitenkin korostanut lähinnä paranevia suhteita tiedemaailman ulkopuoliseen ympäristöön. Tiede ja tieteen tulokset kuuluvat niillekin, jotka eivät itse ole tutkijoita, yleistajuisen tekstin kirjoittaminen on tutkijalle hyödyllistä kokemusta, ja tiedekirjoittamisen eri rekisterit kannattaa olla hallussa.

Onko someaktiivisuudesta tutkijalle kuitenkaan hyötyä nimenomaan tutkijantyössä?

Koska tiedemaailma pyörii miten pyörii, julkaisujen leviäminen on tutkijalle varsin tärkeä seikka. Tutkijan arvoa voi määrittää hänen viittauskertoimellaan: kuinka paljon hänen julkaisujaan on siteerattu muiden tutkijoiden työssä. Jotta töitä siteerattaisiin, niiden pitää levitä ja löytää lukijoita. Somen luulisi siksi olevan kuin tutkijoita varten luotu.

Professori Melissa Terras halusi kokeilla, millaista hyötyä tutkijalle on some-näkyvyydestä. Hän aloitti projektin, jossa hän blogasi ja tviittasi jokaisesta 26 tieteellisestä artikkelistaan. Artikkelit olivat siis jo aiemmin julkaistuja ja saatavilla verkosta open access -arkistosta. Terras kirjoitti jokaisesta artikkelista erillisen blogitekstin sekä levitti Twitterin kautta linkkejä artikkeleihin. Artikkelien menekkiä hän seurasi latauskertojen kautta. Kun Terras aloitti kokeilunsa, kutakin artikkelia oli arkiston kautta ladattu korkeintaan pari kertaa.