Biologi Tiina Raevaara tutkailee tieteen maailmaa kaunokirjailijan aivoin.

Blogeja tutkijoille!

Tiina Raevaara
Blogit Tarinoita tieteestä 28.2.2013 20:09

Olin tänään puhumassa tutkijoille tiedeblogaamisesta.

Blogin pitäminen on tutkijoille kertakaikkisen suositeltavaa. Se tuo tutkimukselle pienen lisäannoksen näkyvyyttä ja totuttaa tutkijoita yleistajuisen tekstin tuottamiseen. Blogin voi perustaa kuka tahansa, eikä julkaisemista säätele kukaan muu kuin kirjoittajat itse.

Suuressa maailmassa tutkijat blogaavat varsin paljon, mutta Suomessa trendi on vasta alkamassa.

Yksi suomalaisten tutkijoiden pitämä blogi on Kielen kannoilla, englannin kielen vaihtelun, kontaktien ja muutoksen tutkimusyksikön eli VARIENG:n jäsenten ja vierailijoiden blogi osoitteessa http://variblog.wordpress.com.

Nostan hattua kirjoittajille. Kielentutkimus ei taida olla tieteenala, joka olisi kaikkein helpoimmin kansantajuistettavissa. Toivottavasti tutkijoiden ja tutkimuslaitosten blogit lisääntyvät muuallakin.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta julkaisi juuri kansallisen tiedeviestinnän toimenpideohjelman. Se löytyy TJNK:n sivuilta.

Myös toimenpideohjelman voi katsoa kannustavan tutkijoita blogaamiseen: ”Tiedeinstituutioiden tulee huolehtia tutkimushenkilökuntansa tiedeviestinnän taidoista ja tarjota toimivat viestintäkanavat ja käytänteet. Näitä ovat esimerkiksi nykyaikainen verkkoviestintä ja julkiset tietokannat, joista löytyvät asiantuntijat tutkijaprofiileineen, ajankohtaiset tutkimusaiheet ja käynnissä olevat tutkimushankkeet. Tiedeinstituutioiden tulee kannustaa tutkimushenkilökuntaansa viestimään myös tutkimusyhteisön ulkopuolelle.”

Tiina Raevaara

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Keskustelu

Puolustusministeriön ylitarkastaja tiedotti taannoin tv:n pääuutisissa heidän olevan tulossa valvomaan nettikeskusteluja. Facebookissa ylitarkastaja näkyy jo siten, että jos laitan venäjän harrastajana linkin Komsomolskaja Pravdaan, niin päivitykset täytetään ”ryssän molotuksella”, yllättäen ja pyytämättä.

Läntisen ajattelun peräsuoleksi tätä sanotaankin. Kansan kieli on otettu haltuun ja suojattu

Amatööritutkijan mahdollisuudet

Minua jonkin verran kiehtoo amatööritutkijoiden asia. Onhan täysin mahdollista tehdä jopa mullistavia löytöjä aina Nobeliin asti ilmankin muodollista tutkijakoulutusta. Siinä on etuna ennakkoluuloton ja kaavoista vapaa ajattelu. Puhdas sattuma voi auttaa sekä ammattilaisia että amatöörejä.

Internetin kautta saa nykyään helposti ja runsaasti tietoa sekä perusasioista, tutkimusongelmista että tutkimusmenetelmistä. Niiden vain ei saa antaa kahlita ajatteluaan, minkä tutkijakoulutus helposti saa aikaan. Amatöörillä ei ole myöskään samanlaista tarvetta miellyttää auktoriteetteja ja pitää huolta uskottavuudestaan kaltaistensa silmissä.

Rahaa ja sen myötä apuvoimaa ja tutkimusvälineitä on monilla amatööreilläkin käytössään. Mutta se ei tietenkään ole välttämätön edellytys tieteellisiin saavutuksiin. Oikeastaan sellaisia ei olekaan, sillä kuten edelläsanotusta käy ilmi, jo pelkkä sattuma voi johdattaa enemmän tai vähemmän merkittävän löydön ääreen.

Tietysti on suurimmat mahdollisuudet niissä mahdollisissa asioissa, joita virallinen tiede on kaihtanut ja väheksynyt, tai joita se ei ole vielä huomannut. Tai ehkä voisi vielä löytää uuden energialähteen tai polttoaineen tai kehittää välineitä, joilla entisiä voi paremmin hyödyntää.
Mahdollisuuksia voi kartoittaa.

Ei tietenkään pidä lietsoa liian suuria toiveita, sillä ainakin merkittävän tieteellisen läpimurron tekemisen mahdollisuudet ovat amatööreillä epäilemättä pienet. Mutta jos on vapaata aikaa, niin miksei pohtisi tätäkin puolta. Onhan meillä kyllä kaikenlaisia keksijöitä ja itsensä sellaiseksi luulevia ennestäänkin.

Historian alallahan harrastelijat ovat aina tulleet näkyviin julkaisujensa avulla. Tieteellisesti merkittävät saavutukset riippuvat siitä, löytääkö uusia lähteitä tai osaako tulkita ja tarkastella entisiä kestävästi uudella tavalla. Kokonaan uusia ongelmiakin voi vielä löytää.

Luonnontieteissä on velä monia kysymyksiä auki, esimerkiksi gravitaation olemus. Amatöörin kannattaa kyllä esitellä uusia teorioitaan nettipalstoilla siinä mielessä, että voi myöhemmin asian selvittyä ehkä osoittaa, että on tullut ratkaisua ensimmäisenä ajatelleeksi tai ainakin sen tuoneeksi julki. Löyhiä arvailuja tosin riittää muutenkin, joten oman ratkaisuehdotuksen on syytä olla tarpeeksi yksityiskohtainen, looginen ja perusteltu. Se jää sitten netin uumenissa odottamaan ammattitutkijoiden osumista samaan tulokseen. – Mutta jos todella pystyy todistamaan löytönsä, niin se on tietysti heti tuotava julkisuuteen.

Siis miten? Jos keksintö tai löytö on tarpeeksi merkittävä, se kyllä pääsee median kautta julki. Kiistämättömän saavutuksen arvo on myös jokaisen pakko tunnustaa. Tosin tieteelliset saavutukset joutuvat yleensäkin aluksi kriitiisen tarkastelun ja epäilyn alaisiksi.